Kanelinmakuista kahvia, S, raapalesarja, 14/14 (27.12.2015)

[Räntsäke]

Hmm, voisin ehkä sanoa sanasen tässä kohtaa, kun kuitenkin melko lailla alkumetreiltä asti olen tätä seuraillut. Ja nyt vasta hoksasin vilkaista alkutiedoista, että tämä on sittenkin femmeä. Ei sillä sinällään mitään sen kummempaa väliä ole, mutta olen koko syksyn kuvitellut lukevani hettiä... : D Noo, kiva näinkin.
Tää ensinnäkin alkoi tosi ihanasti. Minusta oli jotenkin erikoista, ettei kertoja protestoinut sitä, että kahviin ilmestyi kanelia. Hän oli kuitenkin tilannut kahvinsa kahvina, ja sitten joku tarjoilija viitsii mennä sitä omin lupineen tuunaamaan. Minä suuttuisin. Mutta toisaalta kertoja myös tuntui pitävän tuunatusta kahvistaan, joten ehkä se sitten esti häntä valittamasta. Samalla tämä pistää myös miettimään, mitä kaikkea ihmiset oikein sekoittavat kahvinsa sekaan! Kanelikin on omituinen mauste kahville, en ole aikaisemmin kuullut, mutta jotenkin se ei aiheuta myöskään mitään inhoreaktiota. Sehän voisi olla jopa aika kivan makuista.
Tarinassa on kaiken aikaa ollut tosi ihana tunnelma, itsellekin tulee lukiessa rauhallinen olo. Teksti on luontevaa ja helppolukuista. Viimeisimpien lukujen leffareissulla kertoja oli kivan jännittynyt.

[Hazyel]

Saappaaton, heh, sellaisia ne ihastuneen tunteet on, heittelee vähän välillä vuoristorataa suuntaan jos toiseen Ja no, ei kai tästä fluffysta voi olla tykkäämättä! (eikun...)

DragonHeart58, oho sultahan tuli pitkä kommentti! Kiitos että vaivauduit kommentoimaan, arvostan hurjasti! Ihana, että tykkäät otsikosta, kun oon aika ylpeä siitä, tykkäsin itsekin hirveästi. Minäkään en juo kahvia juurikaan, enkä ole koskaan maistanut kanelinmakuista sellaista, mutta ehkä tosissaan tarvitsee itsekin tän raapalesarjan kirjoittamisen innoittamana joskus kokeilla. Hurja kiitos kehuista ja tykkäämisestä, kyllä ehdottomasti kelpasi kommentti!

FractaAnima, ei tarvitse mennä nukkumaan tällä kertaa. Tässä sulle lisää, kiitos taas kommentista kultu <3

Räntsäke, ihana että tulit sanomaan sanasen, kun kerran oot seurannutkin! Kertoja ilmeisesti on tykännyt kanelinmakuisesta kahvista, ja vielä enemmän ilmeisesti on viehättänyt se, kuka sitä kanelia on kahviin laittanut Ja hei, kiva että säkin tykkäät!

A/N: Noniin, tän tarinan on nyt tullut aika tulla päätökseen. Tai no, ainakin tämän ensimmäisen osan tarinaa, joten stay tuned! Mulla on jo suunnitteilla tälle jatko-osa ja jatko-osan jatko-osa, eli lisää on luvassa vielä jossain vaiheessa!

XIII (150 sanaa)

Minusta tuntuu, että jännitän ihan liikaa koko elokuvan ajan, enkä uskalla liikkua juuri ollenkaan. Tarjoilijatytön käsi lepää omani päällä hellästi, enkä uskalla liikuttaa kättäni edes ottaakseni karkkia pussista. Tuntuu kuin koko keho olisi jännittynyt ja sydämeni tuntuu hakkaavan ainakin kolme kertaa niin nopeasti kuin normaalisti. Toivon, ettei tarjoilijatyttö tunne sydämeni lyöntejä kädessäni. Elokuvaan keskittyminenkin on vaikeaa.

Kun elokuva sitten lopulta päättyy, huokaisen helpotuksesta itsekseni. Vihdoin tarjoilijatyttö nostaa kätensä minun käteni päältä, hymyilee ja sitoo karkkipussin kiinni.

“Haluatko sä nämä? Mä en yleensä syö paljoa karkkia”, tarjoilijatyttö kysyy ja minulta menee hetki, että löydän taas ääneni.

“Voin mä ne ottaa. Kiitos”, vastaan ja hymyilen yhtälailla. Sydän yhä tykyttäen rinnassa kävelen ulos elokuvateatterista. Suuntaamme kulkumme juna-asemalle, vaikkemme menekkään kotiin samalla junalla. Olen jo sanomassa heipat tarjoilijatytölle, kun hän nappaa yhtäkkiä kädestäni kiinni pysäyttäen minut, ja suikkaa sitten suukon poskelleni. Jään hämmentyneenä paikoilleni seisomaan, kun hän heilauttaa kättään hyvästeiksi ja lähtee juoksemaan junalleen.

XIV (100 sanaa)

Puhelimeni piippaa viestiääntä ennen kuin junani edes lähtee. Ärtyneenä kaivan kännykän taskustani - minähän kerroin äidilleni meneväni elokuviin, en odottanut että hän kaipaisi minua jo nyt. Napautan puhelimen näytön hereille kulmiani kurtistaen: viesti ei olekaan äidiltäni. Avaan sen ja ilmeeni kirkastuu.

“Seurustellaanko me?” Luen tekstiviestin. En ollut muistanut tallentaa tarjoilijatytön numeroa kännykkääni, mutta se vaikuttaa tutulta. Hymyilen viestille ja yhtäkkiä huomaan, kuinka käteni hikoavat niin paljon, ettei näyttö tahdo tunnistaa kosketustani kunnolla. Hyvänolon tunne valtaa minut. En osannut odottaa tätä näin pian, mutta jostain syystä se ei haittaa minua lainkaan.

Pyyhkäisen näytön kuivaksi, jotta voin kirjoittaa vastauksen:

“Kyllä se mulle sopii. ”

[FractaAnima]

Nawwww, kuinka lutua. Tytöt sai toisensa ja mä saan jatko-osan ja jatko-osan jatko-osan. Paremmin ei vois mennä. :3

Tässä mä luen kanelikahvia, kun piti kirjoittaa, mutta en malttanut odottaa. Nämä tytöt on tässä neljäntoista osan aikana vienyt mun järjen ja sydämen ja mitähän muuta, ihme rosvoja. Haluun vain lukea näistä lisää heti, joten joko joko joko?

Etenkin tarjoilijatytöstä haluan tietää ehdottomasti lisää. Niin vahva hahmo ja niin miellyttävän spontaani. Onkohan seuraavat osat myös kirjatytön kantilta vai pääsemmekö kenties lähemmäksi tarjoilijatyttöä? Ja saakohan tytöt ihan nimet? En osaa nyt sanoa mitään jännää tai erikoista, mutta jäin janoiseksi. Tai nälkäiseksi.

- Frac

[LillaMyy]

Kheh, okei, myönnän, et ole ainoa, joka kirjoittelee kilometrikommentteja aina silloin tällöin, mutta minkäs sille mahtaa, että tulee puheripuli? Mutta, ei kai tässä muuta oikein voi sanoa, täällä ollaan taas ihan luvattoman pitkän ajan jälkeen, mutta en vain saanut aikaiseksi aiemmin.

Iiihii, onneksi tarjoilijatyttö oli näistä kahdesta se rohkeampi ja laittoi ensimmäisenä viestiä, koska kertojatytöllä olisi voinut kestää ihan turkasen kauan ennen kuin tämä olisi uskaltanut sen tehdä. (: Näiden kahden välinen Facebook-keskustelu on ihanan luontevaa, vaikka olisinkin ehkä kaivannut jotain erottautumista näiden kahden viestittelyiden välillä, kuten Saappiskin jo edellä mainitsi. Tuli myös mieleeni, että tuo käyttämäsä 'servietti'-sana tuntuu jotenkin turhan "hienolta" tai jotain tässä yhteydessä. Peruskerronnassa se menee, mutta itse olisin tuon keskustelun yhteydessä käyttänyt ehkä jotain muuta sanaa (toki, itse käytän siitä muutenkin sanaa servetti, tiedä sitten, onko tuo murretta vai muuten vain outouttani, mutta joku tällainen olisi ehkä sopinut paremmin somen yhteyteen?). Nyt kyllä selkiytyi sitten sekin, että millä keinoin tarjoilijatyttö löysi kertojatytön Facesta, ja pakko myöntää, että tässä on ehkä pientä kieroilua ilmassa. x) Jee jee, nämä kaksi pääsevät jo ihan treffeillekin asti, tui tui, vaikka sen odottaminen onkin varmaan ihan täyttä tuskaa!

Voi ei, pystyn melkein tuntemaan tuon kertojatytön jännityksen, koska tiedän niiiin hyvin tuon tunteen. Ei ole helppoa lähteä ensimmäisille treffeille, kun jännittää niin pirusti, että polvet lyö loukkua ja jalat tuntuvat lyijyltä yms. : D Etenkin, kun yrittää näyttää siltä, että 'ei tässä mitään hätää ole, olen ihan rauhallinen'. Toivottavasti tytön jännitys kuitenkin laukeaa jossain kohtaa. (: Tui tui, itselläni nyt ei ole kokemusta tuosta, että yrittää napata karkkeja yhteisestä pussista ja sitten käsi koskettaakin vahingossa sen toisen omaa, mutta voin vaan kuvitella, kuinka kipsissä kertojatyttö on ollut, kun ei ole ihan varma, että onko se toisen mielestä ok. Sitten kuitenkin tarjoilijatyttö koskettaa vuorostaan hänen kättään, ja äääää, tui tui! <3

Oi ei, kertojatyttö jäätyi ihan totaalisesti (ihan niin kuin mäkin olisin jäätynyt), mutta onneksi tarjoilijatyttö on enemmän perillä tilanteesta. Aika suloista, että tuo suukko tuli ihan vain rennosti poskelle, vaikka odotinkin sen ehkä tulevan suoraan suulle, mutta toisaalta paljon söpömpää se on näin. (: Tuo on kyllä jotenkin todella nopeaa toimintaa, että ekojen treffien jälkeen jo päätetään seurustella, mutta kaiketi se joillekin toimii. Itse en ikinä pystyisi toimimaan noin nopeasti, mutta mä nyt olen muutenkin niin erilainen tyyppi tällaisissa tilanteissa, että se ei tarkoita vielä mitään. Kertoo kyllä paljon näiden kahden tytön eroista, että toinen on heti nopeasti kysymässä, että seurustellaanko me nyt, mikä saa toisen kädetkin jo hikoilemaan (koittaa sitten kuvitella, että kuinka kertojatyttö reagoi myöhemmin näihin tilanteisiin...).

Ikävää nähdä, että tämä loppuu, mutta toisaalta taas olen innoissani jatko-osan ja jatko-osan jatko-osan suhteen, joten jään odottelemaan, koska saat sitten seuraavaa esille. (: Olisi toisaalta jännää päästä lukemaan seuraavaksi tarjoilijatytön näkökulmaa tähän pariin, mutta kelpuutan kyllä molemmat tytöt kertojiksi. Se kyllä helpottaisi kommentoimista huomattavasti, jos tytöt saisivat nimetkin, tällä lailla pieni *wink, wink* tähän kohtaan.

[DragonHeart58]

Toivottavasti tää kommentti ei tuu vaikuttamaan turhan hätäseltä - kirjoitan tätä pienessä kiireessä  - mutta en vaan malta olla kirjoittamatta sitä tähän, koska tää on vaa nii hyvä <3

Kertojatyttö on niin suloisen paniikissa, että sydänhän siinä lämpiää :> Onneks toi tarjoilijatyttö on niin kiltti ja rento, hänen seurassaan saa selvästi olla sellainen kun on Tarjoilijatyttö muistuttaa minusta hiukan Pottereiden Lunaa, kai se on se kiltteys, aitous ja se että kyseisen henkilön seurassa saa olla just sellainen kun on

Noi treffit oli kauheen suloiset - kertojatyttö on hiukan ulapalla ja jäässä mutta tarjoilijatyttö on sitten se rentoutuneempi osapuoli (tai sitten hän osaa peittää jännittyneisyytensä loistavasti, mutta kallistun ensimmäisen vaihtoehdon puoleen ), joka ei vaikuta astuneen oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Äää, toi kertojatyttö saa multa täydet sympatiat tossa kädenhipaisukohdassa, tiiän tasan tarkkaan sen tunteen kun rupee miettimään aivan liikaa, että oliko tämä nyt ihan ok vai teinkö nyt kauhean virheen ja ajatteleeko toi että oon ihan outo yms. Mutta sitten tarjoilijatyttö pelastaa tilanteen laskemalla oman kätensä tytön käden päälle, ikään kuin viestittääkseen että ei hän siitä pistä pahakseen

Minusta tuo tarjoilijatytön suukko poskelle oli tosi hyvä ja toimiva juttu - se oli suloista ja sopi tilanteeseen tosi hyvin :3 Mua rupes vähän naurattaa toi kertojatytön ärtymys kun luuli, et se viesti on äidiltä, koska se ois tavallaan latistanut sitä huumaa ja tunnelmaa x) Minusta tarjoilijatytön kysymys oli sellainen iloinen mutta odottamaton yllätys, joka kuitenkin sopi tähän eikä tuonut kiirehtimisen makua suuhun :> Kyl se varmaan mun kohdalla olisi vähän turhan nopeaa toimintaa, mutta ei tässä x) Ja no, olihan tytöt olleet toisistaan tietoisia jo melko pitkään

Kiitos taas hurjan ihanista pätkistä :3 Ihana kuulla et oot ajatellu tälle jatkoa, koska tykkäsin näistä hirmuisesti <3 Jään siis oottamaan jatkoa hyvin suurella mielenkiinnolla

Kiitos siis näistä vielä, tällaisia helmiä on aina niin kiva löytää ja lukea :3

-DH58

[Tuhisija]

Mie tulin vielä kommentoimaan, kun näin tänne taas tupsahin takaisin ja huomasin tämän olevan valmis.

Kertojatytön tuntemukset olivat niin samaistuttavia läpi loppujenkin osien. Hätäännys servietin kadottamisesta sai miun omankin hätäännyksen syttymään pikkuisesti ja mietinkin että apua, kolua nyt kaikki mahdolliset paikat läpi tarkkaan, jotta löydät sen! Noh, onneksi tarjoilijatyttö oli nerokas ja tajusi etsiä kertojatytön Facebookista, hih

Elokuvateatterissa käsien kosketus ja siitä kertojatytölle jäävä epävarmuus ja pelko ottaa uudelleen karkkia tuntuivat niin sellaisilta kohdilta, että mie itse olisin vaikka voinut olla siinä. Itsekin varmasti käyttäytyisin samalla tavalla enkä uskaltaisi enää kurottautua ottamaan karkkia (vaikka karkki on hyvää leffassa).

Äh, ihana raapalesarja oli, tykkäilin hirmuisesti loppuun asti ja lähden metsästämään tai odottamaan jatkoa, riippuen oletko jo jatkoa kirjoitellut. Kiitos paljon tästä <3

[Hazyel]

Hei kaikki kommentoijat, kiitos kaikille yhteisesti, että ootte kommentoineet! :3 Jatko-osa löytyy täältä (S), ja tähän on mitä ilmeisimmin tulossa vielä kolmaskin osa! Eli stay tuned, jos tykkäsit, ja käväse lukemassa jo ekat osat jatko-osasta!

FractaAnima, Hihih, ihana että oot tykännyt niin paljon, ja hyvä että jäit nälkäiseksi! Tai ehkä tässä tapauksessa nimenomaan janoiseksi, kun on kahvistakin kyse... Söpöä, että mun tyttöset on vienyt jonkun sydämen!

LillaMyy, ei todellakaan haittaa kilometrikommentit, nehän on just kivoja! Myönnän, että puhekieli on ehkä vähän mun heikkous, tuntuu, etten oikeen osaa käyttää sitä järkevästi repliikeissä, varsinkaan kun puhutaan tytöistä.. En tiedä miksi Ajattelin tän myös ehkä niin, että tarjoilijatyttö on vähän sellainen suoran toiminnan nainen, rohkeampi tekemään aloitteita ja ajattelee, ettei menetä mitään jos kokeilee. Ja no, onhan se pakko sanoa, että ainakin mun mielessä näillä on ollut tosiaan silmäpeliä jo pidempäänkin, joten mitä sitä turhaan odottelemaan seurustelun kanssa, eh

DragonHeart58, ei kyllä vaikuta liian hätäiseltä, ei missään nimessä! Sitäpaitsi kaikki kommentit on arvostettavia, oli ne sitten kirjoitettu kiireessä tai ei! Tykkäsin niin paljon tuosta sun kommenttisi viimeisestä lauseesta, helmiä, etten oikeasti osaa sanoa tähän mitään muuta kuin KIITOS! <3

Lupus Daemonis, ehkä pitäisi joskus maistaa kanelinmakuista kahvia, että tietäisi onko se oikeasti hyvää Kiva myös, että tykkäsit, ja kiva että tykkäsit hahmojen nimettömyydestä, koska pohdin sitä ratkaisua pitkään! Ajattelin kokeilla, saanko koko tekstin ajan toimimaan jotenkin järkevästi sen, että hahmojen nimiä ei mainita. Ja mielestäni sain! Hyvä siis, että joku muukin piti ratkaisusta (vaikka lopultahan nämä eivät ihan nimettömiksi jäänytkään, koska jatko-osa...)

Tuhisija, kiva että tulit takaisin kommentoimaan! Kivaa, että teksti on saanut aikaan tunteita, koska no, se toivottavasti tarkoittaa sitä, että teksti on onnistunut! Ihana että olet tykännyt, lämmittää aina mieltä kuulla :3 Voit metsästää jatkoa tuosta yläpuolelle laittamastani linkistä, koska sitä tosiaan on jo julkaistu, mutten ole muistanut tänne linkata!

[Arte]

Mulla on ollut tarkoitus kommentoida tätä ikuisuus, joten hyvä että sain tämän Vaihdokkaissa. Oon jopa LUKENUT tämän aiemmin, mutten ymmärrä, miten en jättänyt kommenttia silloin! Taisi olla sen takia, että luin tämän niin kiireessä, koska konsultoit minua sitä jatko-osaa varten...

Tämä on niin söpö! Tykkään siitä, miten tässä on minä-kertoja ja kuinka tarjoilijatyttö on vain tarjoilijatyttö. Ihana tunnelma seuraa lukemista läpi koko tarinan: kahvilassa ollaan, kaikki on tosi arkista, jännitys on käsinkosketeltavaa, ihastuminen on ihanaa, aw aw aw. Tässä on sellaista ihanaa nuoruuden ja teiniyden fiilistelyä, missä jahkaillaan jahkaillaan jahkaillaan ja sitten onkin vain helppo kysyä tekstarille, että "seurustellaanko me?" Niin söpöä!

Tarjoilijatyttö oli niiiiin ihana! Ja niin rohkea! Ihan mahtavaa, miten se ensin uskalsi antaa numeronsa, sitten etsiä tyypin käsiinsä Facebookissa kun soittoa ei kuulunut, sitten ottaa kädestä kiinni ja sitten vielä kysyä siitä seurustelusta! En voi kuin ihailla, koska itse olen ihan samanlainen kuin tämä minä-kertoja, joka jahkailee ja on epävarma ja vain stalkkaa ja haaveilee eikä uskalla tehdä YHTÄÄN  MITÄÄN. Turhauttavaa sellainen. Ihanaa että on olemassa myös niitä ihmisiä, jotka ottavat ohjat omiin käsiinsä.

Preesens muuten sopi kerrontaan tosi hyvin. Pätkät olivat niin lyhyitä, että kerronta toimi tosi hyvin preesenssissä ja oli siten kovin välitöntä. Muutenkin muuten ihan superiso plussa siitä, että raapaleet toimivat tosi hyvin itsenäisinä kohtauksina tässä!

Kaiken kaikkkiaan tää on ihan mahtava kokonaisuus ja tykkään tästä tarinasta. Jäi hymy huulille. ♥

[Saappaaton]

Hei, tulin kommentoimaan nää loppuun ja nostamaan toisenkin sun (pölyttyneen) originaalin esille!

Olin ihan unohtanut miten yltiösokerista settiä tämä oli, haha. Tähän oli kuitenkin kiva palata näin pitkän ajan jälkeen, kun ei ole ihan siinä pöhinässä enää, missä oli silloin, kun tätä julkaisit. Jotenkin nyt se reaktio sun tekstiin on.. Järkevämpi?

Joka tapauksessa täähän on siis edelleen tosi kiva rapsusarja, ja se on kiva, että tuolla on se jatko-osakin odottamassa. :p (Olitkohan jo aloittanut sen jatkon jatkon, en muista..) En muista mitä kaikkea tästä olen jo sanonut, mutta tykkään jotenkin tosi paljon siitä, ettei tässä käytetä nimiä. Se tuo omanlaisensa fiiliksen tähän, ja sen jatkuminen koko sarjan läpi on musta ihan sikahienoa, koska se ylläpitää sitä omaa tunnelmaansa ja tietynlaista tunnalatausta, kun tarjoilijatyttö on tarjoilijatyttö, eikä vaikka yhtäkkiä Marjaana.

Loppuratkaisu tulee ehkä vähän hätäisesti, mutta toisille se nopea eteneminen toimii niin mikäs siinä. Itsehän olisin varmaan heittänyt puhelimen seuraavan junan alle ja juossut karkuun. Ihanaa kuitenkin on, että kädet hikoaa niin paljon, että pitää pyyhkiä kosketusnäyttö kuivaksi. Tämä oli jotenkin sellainen yksityiskohta, että päiväni piristyi kummasti.

Joo, pus, kiitos tästä. <3

[Kelsier]

Nämä raapaleet olivat tosi viehättäviä ja suloisia.
En itse juo ollenkaan kahvia, mutta kanelikahvi kuulosti tosi hyvältä ja lämmittävältä ja olihan se nyt söpö ele. Muutenkin kahvilamiljöö oli ihana ja kirjan lukeminen siellä sopi hyvin juoneen. Ja eihän siä kirjaa tarvitse tosiaan aina edes lukea vaan sen takaa voi kurkkia söpöjä tarjoilijatyttöjä.
Minusta oli kiva, että he menivät elokuviin eivätkä esim. baariin illalla. Ja lopun juna-asemakohtaus oli hyvä, mutta seurustelukysymys tuli minusta kyllä aika nopeasti.
Lopussa hämmennyin vähän, että minkäs ikäsiä nämä nyt olivatkaan, kun puhuttiin koulussa olemisesta. Meille sanottiin yliopistoa aloittaessa, että sitä ei saa kutsua kouluksi (hyvin oon opin sisäistänyt ), vika ei siis ollut kirjoituksessasi.

Tästä tuli kaiken kaikkiaan hyvä mieli. Kiitos!

[Pura]

Vaihdokkaista huomenta taas! ❤

Olipa kivaa, että sain vaihdokkaista siulta kaksi näin erilaista tekstiä, sillä kummassakin oli hyvin erilaiset hyvät puolensa. Etenkin tästä näkee myös, että tämä kierros oli hyvänmielen tekstien kierros, koska miulle tuli tätä lukiessa todella hyvä mieli ❤

Heti alusta asti alkoi tehdä mieli kahvia, jo kunhan oon tämän kommentin kirjottanu niin taidankin mennä keittämään kahvia ja penkomaan kaappeja, josko löytäisin kaneliakin. Kanelikahvi on niin hyvää <3<3

Tykkään kovasti tämän tekstin raapaleformaatista, tällainen suloinen tarina rakastumisesta sopii hyvin kerrottavaksi pienissä pätkissä. Rakensit tunnelmaa hienosti tunnekuvauksella ja pienten yksityikohtien kuvauksella, ja ehkä sen takia näin tän tarinan päässäni jotenki Ghibli-leffojen tyylisesti. Se on lukiessa ihan paras tunne!

Päähenkilö on suloinen ja suloisen ujo, ja tarjoilijatyttö taas on ihanan rohkea ja aloitteellinen. Täydellinen pari <3
Tykkään todella paljon tuosta, että he eivät paljonkaan puhu, vaan asiat etenevät omalla painollaan ja yhdessäoloa opetellaan hiljakseen. Siihen tuo seurustelukysymys töksähti mielestäni vähän hassun nopeasti, ja siitä tuli fiilis, että tytöt olisivat aika nuoria, vaikka kertojahahmo tuntuukin olevan yliopistossa. Hänen reaktionsa seurustelukysymykseen on kuitenkin hurjan söpö, ja hyvä ettei nopea eteneminen kuitenkaan haittaa häntä.

Nostelen muutamia ihanimpia kohtia, vaikka niitä kyllä kaikki nämä raapaleet olivat täynnä!

Kahvissani on taas kanelia, ja kun vilkaisen ylöspäin, sama tarjoilijatyttö hymyilee minulle tiskin takaa. Hymyilen takaisin ja tuntiessani poskieni punastuvan, lasken äkkiä katseeni takaisin kahviini.

Niin söpöä <3 Ujojen katseiden ja hymyjen vaihtaminen on aina ihanaa.

Purkin kylkeen on liimattu pieni paperinpalalle piirretty sydän ja oma sydämeni tuntuu jättävän lyönnin väliin, kun näen sen.

<3<3

Kun viimeinen tunti vihdoin päättyy, pakkaan kirjat laukkuuni tärisevin käsin. Jännitän jo tapaamistamme ja kun nousen tuolilta, tuntuu että jalat eivät tahdo kantaa. Joudun seisomaan hetken paikallaan ja vetämään muutamaan kertaan syvää henkeä ennen kuin lähden liikkeelle.

Todella aidosti kuvattu tämä jännitys, samaistun ja tunnen paljon myötätuntoa kertojahahmoa kohtaan.

hapuilen pimeässä karkkipussistamme karkkia, tunnen kuinka tarjoilijatytön sormet hipaisevat minun omiani. Hätkähdän ja vedän käteni pois, enkä enää hetkeen uskalla ottaa karkkeja. En ainakaan ennen kuin tarjoilijatyttö laskee kätensä omani päälle, eikä se voi mitenkään olla vahinko.

Voi itku kun he ovat söpöjä <3<3<3<3

Kiitos tästä, tää jätti jälkeensä helliä tunteita, hymyn ja hirveän kahvinhimon

[Thelina]

Vaihdokkaista hei! Tämä teksti oli ihanan hymyilyttävää luettavaa ja sopi ihan täydellisesti kesälukemiseksi! Raapalemittaisia osia oli kiva lukea ja ne tuntuivat juuri sopivilta palasilta, jotka kuljettivat tarinaa eteenpäin. Pystyin helposti kuvittelemaan tapahtumat mielessäni, vaikka henkilöiden ja paikkojen ulkonäköä ei kauheasti kuvailtu, eikä nimiäkään tiedetty. Minäkertoja sopii juuri hyvin tämän tyyliseen tarinaan, missä seurataan tapahtumia ja suhteen kehittymistä toisen osapuolen silmin

Kahvilaromanssi on ihana lähtökohta tarinalle ja kanelinmakuinen kahvi söpö lisäyksityiskohta. Pitäisikin joskus kokeilla tuollaista kahvia, aiemmin olen tainnut testata vain kardemummakahvia! Tykkäsin myös siitä, että toinen tyttö tulee aina kahvilaan lukemaan kirjaa. Raapale raapaleelta lukija odottaa, mitä seuraavaksi oikein tapahtuu ja siksi oikein tunteekin päähenkilön pettymyksen kolmannessa osassa, kun tyttö ei olekaan työvuorossa kahvilassa! Suloista, että seuraavalla kerralla hän taas oli paikalla ja antaa kirjatytön lukea, vaikka kahvila on jo suljettu, samalla kun itse siivoaa ja tanssii musiikin tahtiin<3

Tykkäsin myös siitä, että päähenkilö on ehkä hieman arempi tarkkailija ja kahvilatyttö rohkeampi antaessaan puhelinnumeron ja pyytäessään Facebook-kaveriksi. Tässä on muuten hyvin tuotu esille erilaiset tunteet, kuten häpeä kaatuneesta kahvista, ihastus, pettymyksen hetket, jännitys ensitreffeillä, kun kädestä pitäminenkin saa sydämen lepattamaan. Loppu oli hymyilyttävä, ihanaa saada treffien jälkeen tuollainen viesti! Kiitos tästä, tykkäsin todella paljon