Miten mä en oo ennen huomannut, että oot kirjoittanut Voltronista yhden ficin
No, nyt kun tämän bongasin niin totesin, että pakko lukea, mitä oletkaan näistä paladiinintoopeista saanut aikaiseksi. Synkähkö romantiikka kiinnosti myös, sekä se, että tässä onkin polyamoriaa. Oikeestaan sopii tosi hyvin tälle kolmikolle, kun niin paljon on fandomissa ollut shippisotia juuri näiden hahmojen ympärillä
Tätä voinee pitää ratkaisuna siihen tilanteeseen.
Mielenkiintoisesti ficissä itsessään tosin tilanne ei ehkä olekaan suora ratkaisu kaikkeen, ainakaan Lancen mielestä. Voi reppanaa. En ole koskaan ollut polysuhteessa, mutta ihan jo lapsuuden ystävyyssuhteista muistaa sen, että kolme hyvän ystävän porukassa käy helposti niin, että yksi jää lopulta vähän ulkopuolelle toisten jutuista. Aina se ei ole tarkoituksellista, mutta silti niin voi käydä, kun kahdella synkkaa keskenään vähän paremmin, ja on vaikka yhteistä historiaa jne. Niinhän se on Voltronin canonissa Shiron ja Keithin kohdalla, ja sitä tuli itsekin ajateltua tätä lukiessa, vaikka tämä onkin sellainen fici, ettei tätä voi sarjan aikajanalle suoraan laittaa, ja periaatteessa tämän voi lukea ihan AU:nakin.
Vaikka tässä onkin mukana synkyyttä ja vähän angstinen meininki, koska Lancen ajatukset ovat mitä ovat, pohjimmiltaan tunnelma oli mukavan pehmeä. Ihana juttu, että ikävien ajatustensa lisäksi Lancella on myös muuta ajateltavaa (vaikka sitten tuossa halauskohdassa siihenkin sekoittui mukaan taas angstisia mietteitä). Voi että. Tekispä mieli antaa itsekin Lancelle hali.
Keith on Lancelle kaikki, ja Shiro on Lancelle kaikki, eikä Lance pysty päättämään, haluaako hän kumpaakaan.
Tää oli tosi hienosti rakennettu virke. Voisi ajatella, ettei Lance pysty päättämään Shiron ja Keithin väliltä, mutta jännästi dilemma onkin, että haluaako hän kumpaakaan. Kuin ei olisikaan sitä vaihtoehtoa, että joko tai. Pakko olla molemmat. Tai ei kumpaakaan.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Shiro ja Keith heidän suhteestaan ajattelevat. Ehkä he eivät pidä Lancea yhtään "ulkopuolisena" tai "kolmantena pyöränä" vaan aajattelevat kaiken olevan vallan mainiosti. Mutta ei voi tietää. Vähän mieltä raastavaa ajatella, että Lancekaan ei saa tietää, ja "joutuu" jäämään suhteeseen, joka kaiken hyvän lisäksi tuo hänelle myös sisäistä tuskaa. Sitä toivoo, että kolmikko löytäisi yhdessä ratkaisun tilanteeseen, ja Lance saisi vahvistuksen siitä, missä mennään. Toki voi olla, ettei sekään yksin riittäisi, kun ajatukset ja tunteet ovat niin moninaisia ja syvällä, kun paikoitellen koko suhde epäilyttää. Avoimessa lopussa on kyllä se hyvä puoli, että voi kuvitella jatkon just sellaiseksi kuin haluaa
Voi jatkaa angstailumeiningillä tai miettiä onnelisempaa jatkoa (niin kuin minulla tuppaa olla tapana
).
Tää oli kyllä varsin erinomainen Voltron-fici! Vähän harmittaa, kun huomasin tämän vasta nyt, mutta niinhän sitä sanotaan, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Kiitos mukavasta lukukokemuksesta!