A/N: Inspiraatiosana: #79 jousi.
136
Seuraavana aamuna Thorin heräsi valtavaan lihassärkyyn. Hänestä tuntui, että jokaista lihasta hänen kehossaan särki sillä hetkellä ja hänen teki mieli viettää koko loppupäivä sängyssä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista kruununprinssille, joten hän nousi vaivalloisesti ylös ja venytteli jäseniään hitaasti ja tuskaisesti. Sinä päivänä ei tulisi siis tehtyä mitään kovinkaan ruumiillista, Thorin pohti kiroillessaan jäseniensä jäykkyyttä. Edellisestä kerrasta oli tainnut venähtää jo liiankin pitkä aika, koska ei hän yleensä ollut aivan näin jumissa harjoitusten jälkeen. Hitaasti, mutta varmasti kruununprinssi keräsi itsensä ja lähti sitten kiskomaan pikkuveljeään sängystä ylös. Frerin oli tunnettu siitä, että hän ei erityisemmin pitänyt aamuherätyksistä, etenkään harjoitusten jälkeen.
137
Thorin hiippaili erittäin varovasti Frerinin kammariin, sillä hän halusi järjestää veljelleen oikein kunnon aamuherätyksen, eikä halunnut tämän heräävän oven avaamiseen tai sulkemiseen. Askel askeleelta vanhempi kääpiö lähestyi kuorsaavaa pikkuveljeään hymyillen ilkikurisesti. Päästyään veljensä sängyn vierelle Thorin kumartui aivan Frerinin lähelle ja puhalsi sitten tämän korvaan. Frerin kuitenkin vain vääntelehti hetken sängyssään ja käänsi sitten itsepäisesti kylkeään. Thorin ei kuitenkaan antanut veljensä olla vielä paikoillaan, sillä tämän oli herättävä nyt tai koko suunnitelma menisi päin seiniä. Niinpä Thorin kohautti olkiaan, huokaisi syvään ja odotti Frerinin lopettavan kiemurtelunsa. Sitten kruununprinssi ihan suoraan sanottuna törkkäsi sormensa erittäin nätisti pikkuveljensä korvaan ja kutitti tätä.
138
Frerin pomppasi istuma-asentoon nopeammin kuin Thorin kerkesi kunnolla edes alta pois, joten veljesten otsat kolahtivat yhteen saaden molemmat näkemään hetkeksi tähtiä. Frerin hieroi vuoroin otsaansa ja vuoroin unisia silmiään yrittäessään saada selvää, kuka hänen kammariinsa oli tunkeutunut ja miksi. Kun hänen katseensa suostui viimein tarkentumaan ja hän huomasi isoveljensä hierovan otsaansa, Frerin tuhahti.
”Miksi ihmeessä minut piti oikein herättää?” hän murahti edelleen hieman unisena.
”Koska en halua, että loisit taas koko päivän sängyssä”, Thorin vastasi.
”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka loisisinkin”, Frerin marisi ja oli jo kömpimässä takaisin peittonsa alle, kun Thorin keskeytti hänen pyörimisensä sanomalla:
”Koska meillä on jousiammuntakisat.”
139
”Jousiammuntakisat? Koska? Missä? Miksi?” Frerin ihmetteli pompattuaan taas pystyyn pystymättä muodostamaan kokonaisia lauseitakaan innostuksensa keskellä.
”Heti, kun saan osanottajat hereille, harjoitussalissa, koska minä keksin sen eilen”, Thorin vastasi ja heitti sitten varmemmaksi vakuudeksi pikkuveljensä peiton lattialle, ettei nuorempi vain yrittäisi palata enää unten maille. Frerin murahti, mutta nousi kuitenkin sängystään hitaasti pukeutumaan.
”Ketkä kaikki osallistuvat kisaan?” Frerin kysyi kiskoessaan paitaa päänsä yli.
”Sinä ja Óttar”, Thorin vastasi.
”Ja?”
”Vain sinä ja Óttar.”
Thorinin vastaus sai Frerinin keskeyttämään pukeutumisoperaationsa hetkeksi.
”Miksi?” hän kysyi.
”Koska hän sanoi olevansa hyvä jousiammunnassa ja haluan testata hänen taitojaan”, Thorin vastasi valehdellen vain puoliksi olkiaan kohauttaen.
140
”Mitä me vielä oikein odotamme?” Frerin kysyi saatuaan viimein vaatteet niskaansa, kun Thorin vain seisoi paikoillaan. Thorin ei vastannut, vilkaisi vain veljeään ja lähti sitten kävelemään edeltä harjoitussalia kohti. Ilmeisesti Frerin oli valmis saamaan pitkän nenän, tai ainakin Thorin toivoi sen olevan kilpailun lopputulos, sillä Frerin oli jo ihan liian pitkään päässyt hehkuttamaan parhauttaan jousiammunnassa. Toki, kukaan Ereborissa ei suuremmin uskaltanut haastaa prinssiä ihan tosissaan, joten sekin saattoi olla osasyyllinen siihen, miksi Frerin oli ’paras’. Veljekset kävelivät hiljaisuudessa harjoitussalille, sillä nuorempi oli edelleen liian uninen pitääkseen keskustelua yllä. Thorin kulki edellä ja Frerin maleksi veljensä perässä haukotellen aina välillä makeasti.
141
Harjoitussalille oli kerääntynyt jo pienimuotoinen yleisö, kun Thorin ja Frerin viimein saapuivat paikalle. Óttar oli jo valmiina odottamassa heitä ja hän tervehti kruununprinssiä iloisesti. Thorin vastasi tervehdykseen aivan yhtä iloisesti ja Frerinkin nyökkäsi Óttarille lyhyesti aivan kuin hän olisi halunnut saada kisan vain pois alta mahdollisimman nopeasti.
Frerin ja Óttar molemmat lämmittelivät omia aikojaan odottaessaan Thorinin ilmoitusta kisan luonteesta. Ennen kuin kruununprinssi ehti kuitenkaan sanoa mitään, Thráin saapui harjoitussaliin ja etsi vanhimman poikansa muiden kääpiöiden seasta.
”Mitä ihmettä sinä olet oikein saanut päähäsi?” hän kysyi. Thorin vain kohautti olkiaan ja totesi halunneensa järjestää pienen leikkimielisen kisan, ei mitään sen enempää.
142
”Anna nuorison leikkiä, serkku hyvä”, Náinin ääni sanoi jostain Thráinin ja Thorinin selkien takaa, joten nämä pyörähtivät nopeasti ympäri nähdäkseen tämän seisovat harjoitussalin ovella.
”Sinäkinkö?” Thráin kysyi.
”Me olimme samanlaisia tuon ikäisinä, joten anna poikien kisailla. Eivät he siitä mitään taistelua saa aikaiseksi. Ja jos saavatkin, niin ainakin he oppivat siitä jotain”, Náin jatkoi filosofisesti, ja Thráin pyöräytti silmiään.
”Miksi kysyinkään sinulta yhtään mitään?” hän pohti ääneen, ja Thorin puri poskeaan, ettei olisi nauranut.
”Jos tämä kisa ei olisi Óttarin ja Frerinin välinen, minäkin voisin ottaa osaa”, Náin totesi.
”Sinä? Osaatko sinäkin ampua jousella?” Thráin hätkähti.
”Kenen luulet opettaneen Óttaria?”
143
Thráin tuijotti leveästi hymyilevää serkkuaan ja pudisti päätään aivan kuin karistaen siten ei-toivotut mielikuvat pois päästään.
”En olisi ikinä osannut kuvitella sinun käyttävän jousipyssyä”, hän myönsi.
”Olen täynnä yllätyksiä”, Náin vastasi nauraen.
”Haluatteko te kenties siirtyä toisaalle pohtimaan toistenne asevalintoja, vai voisimmeko kenties aloittaa jo?” Thorin pisti väliin serkusten ihan selkeästi unohtaneen, miksi he olivat paikalla harjoitussalissa.
”Voi, aloittakaa toki, palan halusta seurata tätä kisaa”, Náin ilmoitti ja Thráin oli samaa mieltä serkkunsa kanssa.
”Kiitoksia kovasti”, Thorin totesi kuivasti ja käveli sitten Frerinin ja Óttarin luokse.
”Kun olette valmiit, voisitte siirtyä valitsemaan jousenne”, hän sanoi kaksikolle, joka teki työtä käskettyä.
144
Kun kaksikko oli valinnut jousensa, Thorin kehotti heitä asettumaan maalitaulujensa eteen.
”Se, kumpi teistä saa kymmenestä nuolesta useamman osumaan keskelle taulua, voittaa. Jos saatte yhtä monta nuolta yhtä lähelle, nopeammin nuolistaan eroon päässyt voittaa”, kruununprinssi kertoi kilpailijoille säännöt.
”Ovatko säännöt selvät?” hän kysyi. Óttar ja Frerin nyökkäsivät ja ottivat kunnollisen asennon jouset käsissään.
”Kilpailu alkakoon!” Thorin julisti ja siirtyi sitten kauemmas pois nuolten tieltä.
Frerin ja Óttar molemmat tiirailivat maalitaulunaan toimivia porkkanasäkkejä, joihin oli piirretty örkin kasvot ennen kuin päästivät ensimmäiset nuolensa lentoon. Molemmat osuivat hyvin, mutta enempää ei ollut aikaa tarkastella osumia, kun kääpiöpojat nostivat uudet nuolet joustensa jänteille.
145
Harjoitussalissa suhisi, kun nuolet lentelivät kohti porkkanasäkkejä. Thorin seuraili kisaa vierestä salaa kannustaen Óttaria voittoon, sillä hän halusi samalla opettaa pikkuveljelleen hieman nöyryyttä. Kun Óttar ja Frerin vapauttivat viimeiset nuolensa, Thorin, Thráin ja Náin kävelivät maalitaulujen luokse. He tutkailivat säkkejä tovin ja mutisivat keskenään ennen kuin Thorin kääntyi takaisin kilpakumppanien puoleen.
”Ja voittaja on…” Thorin aloitti, mutta jätti sanansa roikkumaan hetkeksi ilmaan jännityksen luomiseksi.
”…Óttar!” hän kuulutti ja kääpiöt kääntyivät onnittelemaan poikaa. Frerin irvisti, mutta onnitteli hänkin tuoretta voittajaa.
”Hävisin paremmalle…” hän mutisi ojentaessaan kätensä Óttarille. Kilpakumppanit kättelivät lyhyesti, kun Thorin saapui onnittelemaan voittajaa.
”Kerrankin hän hävisi”, kruununprinssi mutisi Óttarille.