Nimi: Rakkauden puutarha
Kirjoittaja: Felia
Fandom: Hobitti
Paritus: Thorin/Bilbo
Ikäraja: S
Genre: AU, draama, romantiikka, fluff
Yhteenveto: Ihastunut henkäys pakenee hänen huuliltaan nähdessään edessään kukkien kauniina loistavan värikirjon.
Osat: Raapale - 300 sanaa
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä saa tästä myöskään rahallista korvausta. Kaikki on puhdasta mielikuvituksen tuotetta.
A/N: Fix-it -ficcejä ei voi koskaan olla liikaa, ja olen jo pitkään halunnut kirjoittaa jotain rakkaalla Hobitti-OTP:lläni ja tällainen piskuinen pätkä sitten lopulta syntyi. Ensimmäinen tekstini tällä fandomilla, joten pikkuisen jännittää tämän julkaisu, mutta eiköhän se jännitys tästä pikkuhiljaa ohi mene. Kirjoittaminen tökki pikkuisen joissain kohdissa, toivottavasti se ei hirveästi näy tekstistä. Muuten tätä oli hauska kirjoittaa, joten ehkä palaan vielä uudestaankin tämän ihanan kaksikon pariin. Mielipiteitä arvostan kovasti. ● ● ●
Rakkauden puutarha
Bilbo astelee varovasti side silmillään eteenpäin Thorinin ohjaamana. Kääpiökuninkaan käsi tuntuu lämpimältä hänen selässään, kun hän välillä pysähtyy epävarmana siitä, mitä tuleman pitää. Tämän matalan pehmeä ääni ohjeistaa häntä etenemään hitaasti ja varoittaa maaston epätasaisuuksista, jotta hän voi säilyttää tasapainonsa. Lintujen iloinen viserrys kantautuu hänen korviinsa kauempaa auringon lämmön hyväillessä hänen kasvojaan matkalla kohti toistaiseksi tuntematonta määränpäätä.
Bilbon sydän hakkaa tiheämmin jännityksestä ja uteliaisuus kasvaa askel askeleelta, minkä myös ilmeisesti Thorin huomaa, kun tämä hetken päästä tarttuu hänen käteensä ja tarjoaa hellän puristuksen rauhoittavana eleenä. Matka jatkuu vielä tovin, muutaman mutkan kera, ja lopulta Thorin pysäyttää hänet. Tämä poistaa siteen hänen silmiltään ja samassa hänen eteensä avautuu näkymä erilaisten kukkien värikirjosta. Ihastunut henkäys pakenee hänen huuliltaan eikä hän hetkeen osaa tehdä muuta kuin tuijottaa edessään olevaa kauneutta.
Kääpiökuninkaan käsi laskeutuu hänen olalleen, saa hänet kääntymään puoleensa – tämän lempeyttä hohkava katse ja aito hymy saa Bilbon huokaamaan onnesta.
"Olet puhunut niin paljon Konnusta ja tiedän, että kaipaat sitä edelleen, joten halusin tehdä jotain sen hyväksi, että voisit tuntea olosi täällä kotoisammaksi."
Bilbo pudistaa päätään epäuskoisena eikä tiedä, mitä sanoa. Hän vilkaisee pientä puutarhaa, jossa huomion varastavat punaisen eri sävyissä loistavat kukat. Ne muistuttavat häntä Konnusta, rauhallisista ja kiireettömistä päivistä, ajasta ennen vaarojen täytteistä valloitusretkeä Ereboriin,
entisestä kodistaan. Ei hän tietenkään voinut sitä kieltää, etteikö silloin tällöin kaipaisi Kontua, mutta nyt hänen kotinsa on siinä, Thorinin vierellä, Ereborissa.
Thorinin käsi valuu hänen olaltaan selälle, katse käväisee nopeasti kukkaloistossa ja palaa taas häneen kirkkaana, lempeänä. Bilbo hymyilee, kurottautuu sitten painamaan kevyen suukon kuninkaansa suupieleen käsien löytäessä paikkansa tämän kyljiltä.
"Kiitos", hän kuiskaa tutkiessaan Thorinin silmien kirkkaan lempeää loistoa. Tämän seuraavat sanat sulautuvat suoraan hänen sydämeensä ja jättävät jälkeensä suunnattoman lämmön, joka leviää hitaasti koko kehoon, muistuttaa taas kerran siitä, että hän on tehnyt oikean päätöksen jäädessään pysyvästi Ereboriin.
"Mitä vain vuoksesi, rakas voroni."