Nevillen silmin (Neville Longbottom, S, ficlet)

[Vendela]

Nimi: Nevillen silmin
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Lempeä draama
Pituus: Ficlet ~ 700 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Miltä rakkaus näyttää Neville Longbottomin silmin?


Vapaa sana: Tämä osallistuu 12 hahmoa -haasteeseen. Tarkoituksenani on rakentaa sarja missä kuvataan ’miltä rakkaus näyttää’ haasteen hahmojen silmin. Maaliskuun hahmo on Neville Longbottom.
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.


Miltä rakkaus näyttää -sarja
Tammikuu: Albuksen silmin, S
Helmikuu: Dracon silmin, S
Maaliskuu: Nevillen silmin, S
Huhtikuu: Luciuksen silmin, S
Toukokuu: Fleurin silmin, K-11
Kesäkuu: Minervan silmin, S
Heinäkuu: Lilyn silmin, S
Elokuu: Rolfin silmin, S
Syyskuu: Minervan silmin, osa 2, S
Lokakuu: Oliverin silmin, S
Marraskuu: Harryn silmin, S
Joulukuu: Fredin silmin, S

Miltä rakkaus näyttää NEVILLEN SILMIN

Multa on mustaa ja tuoksuu voimakkaalle kun Neville upottaa sormensa syvälle sen pehmeyteen. Sormet kaivavat kolon, työntävät juuret paikoilleen ja taputtavat mullan tiiviisti ympärille. Nopea vilkaisu kelloon kertoo, että hänellä on vielä puoli tuntia aikaa, juuri sopivasti juoda kupillinen.

Suoristaen selkänsä Neville nousee ja pudistelee roskat vaatteistaan kasvihuoneen lattialle. Hanskat päätyvät omalle paikalleen pistolapion ja suihkepullon viereen, ruukun Neville nostaa ikkunalaudalle ja kaataa hieman vettä vasta istutetun kultaköynnöksen juurelle. Se on vielä pieni verso, mutta Neville tietää ettei mene kauaa kun kasvi kiemurtelee jo pitkin ikkunanpieltä. Täällä, kasvihuone numero kuudessa, sen tarkoituksena on tasapainottaa ilmankosteutta niin että taikakasvit menestyvät, saavat tilaa kasvaa ja kukoistaa.

Ovi napsahtaa Nevillen takana kiinni ja hän suuntaa kohden työhuonettaan. Aurinko paistaa ja saa siristelemään silmiä, kevät on jo pitkällä. Ajatus saa Nevillen hymyilemään leveästi, hän pitää keväästä, silloin luonto herää talven jälkeen ja uusi elämä voi jälleen alkaa.

”Hei mummi”, Neville huikkaa ja heilauttaa samalla taikasauvaansa.

Teekuppi leijuu nurkassa olevasta keittiönurkkauksesta työpöydän kulmalle, vesipannu naksuu lämmetessään ja mittalusikka annostelee teenlehtiä pannuun.

”Mummi?” Neville kysyy ja kääntyy katsomaan, mutta mummi nukkuu, jälleen kerran.

Kehys on pölytön, aivan kuten muutkin sen ympärillä olevat. Neville hymyilee ja sipaisee hellästi koristeellista puuta ennen kuin hänen huomionsa kiinnittyy pöydällä olevaan kuoreen. Vasemmassa ylänurkassa on Pyhän Mungon tuttu symboli ja käsiala kuoren päällä pehmeän pyöreää. Neville kaataa ensin veden teenlehtien päälle ennen kuin avaa kuoren.

Kirje on pitkä, kuten aina. Arkkien välistä tippuu kiiltävä karkkipaperi. Neville katsoo sitä hetken, rapistelee sormiensa välissä ennen kuin avaa peltisen rasian ja tallettaa sen muiden samanlaisten joukkoon. Hän tietää ettei hänellä ole aikaa lukea koko kirjettä, joten niinpä hän silmäilee sen läpi, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei näy, joten Neville taittaa arkit ja työntää ne taskuunsa. Hän lukisi kuulumiset illalla ajatuksen kanssa ja viimeistään huomenna hän vastaisi Lunalle, kiittäisi ja lähettäisi terveisiä, niin kuin aina.

Ajatuksissaan Neville puhaltaa höyryävään teekuppiinsa ennen kuin ottaa varovaisen hörpyn. Appelsiinin ja sitruunan aromit hivelevät nenää ja Neville hymyilee jälleen. Iltapäivän oppitunnit odottavat, mutta Neville haaveilee että voisi ehkä päästää oppilaat puoli tuntia aikaisemmin. Silloin hän ehtisi varmasti Tylyahoon ajoissa ja jos hyvin kävisi, hänellä olisi aikaa käydä Hunajaherttuassa ostamassa toffeeta Hannahille ennen heidän tapaamistaan.

Napakka koputus keskeyttää Nevillen ajatukset ja hän nostaa katseensa ovelle. Siellä seisoo punatukkainen tyttö ja vaaleahiuksinen poika rinnakkain mutta olemukset huutaen, että jotain on menty taas tekemään. Neville huokaisee ja laskee teekuppinsa, on aika siirtyä jälleen opettajaksi, ystäviensä lasten kaitsijaksi.

”Mitä asiaa neiti Weasley ja herra Potter?”
”Zabini varasti Jamesin luudan”, Rose Weasley sanoo nopeasti välttäen katsekontaktia.
”Ja missä James nyt on?” Neville kysyy ja katsoo vaaleaa poikaa joka vaihtaa painoa jalalta toiselle.
”Hän lähti sen perään”, Scorpius Potter mumisee ja välttää hänkin katsomasta suoraan silmiin.
”Vai niin”, Neville huokaa ja nousee tuolistaan, sauva heilahtaa kun viesti lähtee kohden rehtorin kansliaa.
”Älä kerro niille, että me kerrottiin”, Scorpius pyytää ja hetken Neville miettii tarkoittaako poika isoveljeään vai vanhempiaan, mutta nyökkää ja katsoo kuinka kaksikko poistuu nopeasti paikalta.

Katsahdus kelloon kertoo Nevillelle että hänellä on vartti aikaa. Sen pitäisi riittää, sillä hän uskoo tietävänsä mistä hän löytää väitetyn varkaan sekä luudan omistajan, itse luuta taitaa olla turvassa siellä missä pitääkin. Kasvihuoneiden takainen puutarha on ollut nuorten suosima kuhertelupaikka vuosikymmenten ajan. Niinpä Neville astelee kohden tuttua pensasrivistöä.

”Herra Potter”, Neville karauttaa kurkkuaan ja saa tummatukkaisen nuorukaisen hyppäämään kauemmas. ”Neiti Zabini.”

Puna leviää nuorten poskille, katseet painuvat maahan ja silmät pälyilevät hermostuneesti, huulet hehkuvat punaisina. Neville katsoo hetken, piilottaa hymynsä ja nyökkää päällään kohden linnaa.

”Uskon, että rehtori tahtoo puhua kanssanne”, Neville sanoo ja nuoret huokaavat yhdestä suusta.
”Ethän kerro isälle”, James mumisee ohittaessaan yrttitiedon professorinsa ja Neville kohottaa kulmaansa.
”Luulin, että vanhempasi ovat hyvissä väleissä Pansyn ja Blaisen kanssa”, Neville ihmettelee.
”Mutta kun ne on perhetuttuja”, James suhisee hiljaa niin ettei tyttö kuule ja Nevilleä naurattaa taas.
”Keskity tuleviin kokeisiin, ehdit kyllä pussailla sitten kun olet suorittanut opintosi”, Neville laskee kätensä pojan olalle ja puristaa kevyesti.
”Mitä minä teen arvosanoilla kun minusta tulee huispaaja”, James nakkaa niskaansa ja virnistää leveästi.

Isänsä poika, Neville ajattelee ja katsoo kuinka nuorukainen seuraa edellä kulkevaa pitkäsääristä tyttöä. Vilkaisu kelloon kertoo, että kolmasluokkalaiset saapuvat aivan pian oppitunnilleen. Neville kääntyy ja palaa takaisin kasvuhuoneiden varjoon. Tänään he istuttavat sydänpisarat suurempiin ruukkuihin odottamaan, että ne voidaan siirtää ulos kesän ajaksi. Edestäpäin kantautuu jo iloista puheensorinaa ja Neville kohentaa ryhtiään valmiina kertomaan innokkaille oppilailleen miksi sydänpisaran on saatava niin paljon valoa.

[Crys]

Kommiksesta hei! Voi tämäpäs oli söpö ja hyvän mielen aikaan saava ficci Tuossa alussa oli ihaniaa kasvihuonekuvailua, herttainen ajatus sekin, että Nevillellä roikkuu mumminsa kuva työhuoneessaan Ja mukavaa, että Neville ja Luna on ystäviä, ilmeisesti Luna on parantajana Pyhässä mungossa ja huolehtii Nevillen vanhemmista? Ja Nevillen ja Hannahin tapaamiset Tylyahossa, aws

Tuo karkkipaperi on ihana yksityiskohta Tykkäsin myös tuosta appelssiini-sitruuna teestä, se toi lisää rauhaisaa tunnelmaa tähän ficciin

Ekalla lukukerralla meni kokonaan ohi tuo Scorpius Potter eli onko tässä tarinassa James ja Scorpius veljeksiä? Ainakin selittäisi miksi vanhemmat on hyvissä väleissä Pansyn ja Blaisen kanssa.

Heheh James isänsä poika, mitäpä sillä tosiaan arvosanoilla jos pyrkii huispaajaksi Neville on ihanan cilli opettaja, muutenkin on kivaa että hän huolehtii ystäviensä lapsista

Tykkäsin tästä, kiitoksia!
-Crys

[Vendela]

Kiitos paljon kommentistasi Crysted Todella mukavaa, että tykkäsit tästä!

Minusta mummi on Nevillen elämässä tärkeä hahmo vaikka lapsena Neville pelkäsikin mummiaan. Uskon kuitenkin että sodan jälkeen heidän suhteensa on muuttunut ja lähentynyt. Siksi mummin muotokuva kuuluu mielestäni Nevillen elämään. Kiva kun luit tuolta rivien välistä Lunasta, sillä juuri näin ajattelin tätä kirjoittaessani. He ovat hyviä ystäviä ja Luna kertoilee Nevillelle tämän vanhempien kuulumisia. Kiva, että karkkipaperi oli mieleinen yksityiskohta!

Kun ryhdyin kirjoittamaan tätä "sarjaa" tuohon 12 hahmoa haasteeseen, mietin että onnistunkohan tunkemaan jokaiseen pätkään mukaan myös palan H/D:tä, tuota omaa OTP:ni Ainakin tähän saakka olen onnistunut! Joten kyllä, Harrylla ja Dracolla on tässä yhteisiä lapsia ainakin James ja Scorpius, mutta kyllä näkisin niin että Albus ja Lily ovat myös kuvioissa. Ja juuri siksi nämä ovat Parkinson-Zabini perheen kanssa hyvissä väleissä

[Hazyel]

Kuukauden Neville-teksti vielä ennen kuin kuu vaihtuu! Tällainen sarja vaikuttaa mielenkiintoiselta, toivottavasti aiot kirjoittaa kaikistahahmoista tällaisen, koska aion lukea nuo muutkin osat myöhemmin ja toivottavasti myös tulevat osat :3

Suloista, miten olet tähän ottanut mukaan Nevillen yrttitietotaidon, minusta on kiva lukea tekstejä joissa Neville onnistuu ja Neville osaa jotain, kun niin usein Neville on se hahmo, joka ei osaa ja joka mokailee. Myös omissa teksteissäni. On piristävää lukea Nevillestä tekemässä jotain hänelle ominaista.

Tämä teksti oli kokonaisuudessaan minusta todella hyväntuulinen ja sellainen, rento ja helppo! Tykkäsin hurjan paljon. Pidin myös siitä, ettei tämä ollutkaan pelkkä tunnelmointipätkä (vaikka pidän niistäkin), kuten alku vähän antoi olettaa, vaan että tässä oikeasti tapahtuikin jotain vähän enemmän ja Neville pääsi olemaan oikeasti opettaja. Ihana kun Neville on tuommoinen oppilaita ymmärtävä ja rakastava opettaja, joka on kaikille kiva eikä anna heti jälki-istuntoa vaan hoitaa asiat tuolla tavalla diplomaattisesti. Me likes!

Ja saatoin ehkä vähän ihastua Scorpius Potteriin ja James/neiti Zabiniin. Ihan vain silleen pienen hitusen <3__<3 Haluan lukea lisää näistä! Miksihän en lue enemmän kolmannen sukupolven ficcejä

[Vendela]

Kiitos kommentistasi Lauchuo! Hienosti ehdit vielä ennen kuun vaihtumista

Tosi kiva kuulla, että pidit tästä. Minustakin Nevillestä on mukavaa lukea (kirjoittaa) silloin kun hän osaa ja onnistuu. Olen todella iloinen, että Row antoi Nevillen loistaa viimeisessä kirjassa todella monella eri tavalla. Minusta Neville ja yrttitieto kuuluvat erottamattomasti toisiinsa! Oli myös mukava kuulla, että kolmassukupolvi ihastutti Itse häälyn jossain rajamailla sen suhteen, olen lukenut jonkin verran ja kirjoittanut vähän, mutta en ole vielä ehkä löytänyt tuon sukupolven mahdollisuuksia. Minulle sitä on ehkä helponta lähestyä Harryn ja Dracon (yhdessä tietysti!) kautta. Olen lukenut jonkun verran enkku-ficcejä joissa heillä on lapset (yhdessä tai avioliittojen kautta) ja olen tykännyt niistä tosi paljon

Mutta kiva, että tämän pätkän tyyli toimi. Tunnelmoinnissa on puolensa, mutta tahdoin tähän mukaan vähän toimintaakin. Neville on kyllä hyvin diplomaattinen mutta tarvittaessa myös ankara professori. Lisäksi se, että hän tuntee tietyt oppilaat (ja erityisesti heidän vanhempansa) erittäin hyvin ei ehkä ole kovin mukavaa oppilaiden näkökulmasta Kiitos vielä kommentistasi!

[Elfmaiden]

Voi että tämä oli ihana!  Neville on todella symppis, ja oli kiinnostavaa kuulla hänen näkökulmastaan. Loogista, mutta vähän haikeaa kuulla Nevillen mummin kuolleen, mutta onneksi on nuo maagiset muotokuvat, joiden kautta voi toisinaan pitää yhteyttä.

Lunan lähettämä kirje, ja ilmeisesti siis kuulumiset Nevillen vanhemmista, oli hyvin lämmin, vaikka tavallaan myös haikea yksityiskohta. Mietin hetken, että siinä kirjeenvaihdossa olisi muutakin heidän välillään, mutta maininta illan treffeistä Hannahin kanssa muuttivat käsityksen. Mukavaa kuulla, että sellaista on edessä

Opettajan työstä ja roolista oli myös hauskaa kuulla väläyksiä. Nevillen kasvitiedon tunneille olisi mukava päästä se olisi ehkä oma suosikkiaineeni! Ystävien lapsista oli myös kiva kuulla. Heti bongasin, että Scorpius on Potter ja Jamesin veli Mutta kuka onkaan rehtori, Hermioneko, vai ehkä Harry? Entä miten läheisiä Scorpius ja Rose mahtavat olla?

Liittyvätkö nämä tämän sarjan tekstit muuten toisiinsa? Harryn ja Dracon osalta niin voisi arvella?  Se olisi mukavaa

[Vendela]

Kiitos kommentistasi Elfmaiden, mukavaa että pidit tästä

Mummin kuolema on tosiaan hieman surullinen asia, mutta kertoo myös ajan kulumisesta. Onneksi on muotokuvat! Luna on tässä Nevillen hyvä ja rakas ystävä, joka tosiaan pitää huolen Nevillen vanhemmista ja kertoo Nevillelle näiden kuulumisia omalla, lunamaisella tyylillään.

Kivaa kun bongasit nämä veljekset. Uskon, että Scorpiksen ja Rosen välit ovat ehkä hieman läheisemmät kuin muilla. Rehtoriksi mietin McGarmiwaa, vaikka hänellä onkin jo ikää. Siitä huolimatta hän on edelleen rautainen nainen joka pitää järjestystä yllä.

Kun aloitin tämän "sarjan" kirjoittamisen tuohon 12 hahmoa -haasteeseen en ollut ajatellut, että nämä linkittyisivät tällä tavalla yhteen kuten on nyt käynyt. Jatkumo on kuitenkin nähtävillä ja mietin, onnistunko säilyttämään sen loppuun saakka, siis että samalla kun kirjoitan eri hahmojen näkökulmasta rakkaudesta, kerron samalla myös Harryn ja Dracon tarinaa. Se jää nähtäväksi, riippuen täysin minkälaisia hahmoja haasteessa on tulossa. En ota kuitenkaan paineita asian suhteen, jos tämä H/D-juonikuvioni rikkoutuukin jossain vaiheessa

[Sokerisiipi]

Päädyin Kommenttiarpajaisten kautta tämän pariin (ja myös siksi koska Neville ♥︎), ja olipa kiva, että päädyin, ficci oli vallan ihastuttava ja hyvin Nevillemäinen kaikessa lempeydessään ja tyyneydessään. Hän on selvästi onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä, mikä ilahduttaa minua kovin! Ihanasti kuvasit Nevillen opettaja-arkea kasvihuoneilla ja mummikin mainittiin! Suloinen ajatus, että Nevillellä on mumminsa muotokuva seuranaan, vaikka voisin tosin kuvitella, että Augusta on yhtä napakka ja suorapuheinen kuin eläessäänkin eikä hänen kommenttinsa välttämättä ole aina toivottuja Teekuvauksesi oli myös mieleeni (yllättävää) ja koko ficci vain henki sellaista seesteisyyttä ja lempeää elämäniloa, että tuli todella hyvä mieli tätä lukiessa!

Kiitos, pidin!

[Vendela]

Mukavaa että löysit tämän tekstin arpajaisten myötä Sokru Neville on kyllä ♥ ja kivaa kuulla, että tämä teksti kuvasti hahmoa oikein. Minusta tuo mummin muotokuva oli myös tärkeä ja ajattelen jotenkin niin, että sodan jälkeen Nevillen ja Augustan välit ovat muuttuneet lämpimämpään suuntaan kun mummi on oppinut arvostamaan Nevilleä omana itsenään, eikä vertaa tätä enää koko ajan Frankiin ja Aliceen Hih, hauskaa että tee oli mieleesi, enkä kyllä yllättynyt siitä
Kiitos paljon kommentistasi

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Muistin voittosi myötä, että minunhan on pitänyt jatkaa tätä sinun ihanaa Miltä rakkaus näyttää -sarjaasi, ja niinpä päätin vihdoin tehdä niin. Nevillen valitsin seuraavaksi tutustumiskohteekseni siksi, että hän on aina kuulunut lempihahmoihini. Hänessä on sellaista aitoutta ja inhimillisyyttä, ja etenkin aikuisesta Nevillestä on mukavaa lukea, kun hän on löytänyt itsevarmuutta ja oman polkunsa ja on kiistatta hyvä siinä, mitä tekee. Neville on todella ansainnut onnensa kaikkien koettelemusten jälkeen!

Pidän hurjasti siitä, miten tämä tarina ei keskity pelkästään yhteen rakkauden kohteeseen tai ilmentymään, vaan niitä tulee vastaan kokonainen kirjo Nevillen tekemisiä seuratessa. Laun tavoin pidän siitä, miten tämä tarina ei ole pelkkää tunnelmointia, vaan tunteita ja ajatuksia avataan tapahtumien kautta ja niiden lomassa. Se tuntuu luontevalta ja helppolukuiselta, ja siinä ohessa lukijalle selviää vaivatta vastauksia siihen kysymykseen, miltä rakkaus näyttää juuri Nevillen silmin. Lukiessani minut valtasi sellainen syvä tyytyväisyys, kun mietin, miten onnelliselta ja elämäänsä tyytyväiseltä Neville tässä vaikuttaa, vaikka hän on nuoruudessaan joutunut kokemaan kaikenlaista ikävää. Hänen elämässään on monenlaista rakkautta, mikä lämmittää lukijankin sydäntä. On työ, josta hän todella nauttii ja jonka hän kokee merkitykselliseksi, ja on oppilaita, jotka selvästi luottavat juuri häneen, vaikka varmasti omien vanhempien hyvä ystävä opettajana aiheuttaa myös kiusallisia tilanteita. Mummi on edelleen jokapäiväisessä arjessa mukana, ja se on mukavaa, kun miettii, että hän oli ajoittaisesta pelottavuudestaan huolimatta ainoita pysyviä ja vankkoja osia nuoren Nevillen perhepiirissä. Lisäksi on Hannah, jonka tapaamista Neville selvästi odottaa lämmöllä, ja Luna, joka pitää Nevilleen säännöllisesti yhteyttä ja auttaa myös Nevillen vanhempia pysymään yhä poikansa elämässä, kun karkkipaperit kulkevat kirjeiden mukana. ♥ On jotenkin ihana ja lämpöinen ajatus, että Luna on tekemisissä sekä Nevillen että tämän vanhempien kanssa. Hän osaa varmasti arvostaa ja ymmärtää Nevillen vanhempia. Tykästyin myös oitis siihen ajatukseen, että Luna olisi aikuisena parantaja, koska sehän sopisi hänelle hyvin! Hänessäkin on sellaista ihmisläheisyyttä ja kykyä ymmärtää muita.

Olet kirjoittanut Nevillestä juuri sellaisen opettajan, jollaiseksi voisin hänet kuvitella. Hän ei suhtaudu työhönsä pelkästään leipätyönä, vaan myös intohimona, ja rakkaus taikakasveihin välittyy hänen toiminnastaan ja ajatusmaailmastaan vahvana. Hänessä on lempeyttä ja inhimillisyyttä, ja hän on oppilailleen ystävällinen ja helposti lähestyttävä, mutta samalla hän kuitenkin osaa olla myös napakka ja jämäkkä ja pitää puolensa, minkä näkisin olevan opettajalle aika tärkeää. Voi että, luulen että Nevillen yrttitiedon oppilaat saavat kyllä todella mielenkiintoista ja hyvää opetusta, ja parasta on se, että Neville itsekin nauttii siitä!

Hetkeksi hieman hämmennyin Scorpius Potterista, kunnes muistin, että haa, niinhän siinä sinulta aiemmin lukemassani Oliverin silmin -tarinassakin oli viittauksia Drarryyn! Minusta on tosi hauska ajatus kuljettaa itselle rakasta paritusta myös muihin hahmoihin keskittyvissä teksteissä taka-alalla, ja ainakin näissä kahdessa tekstissä se on toiminut hyvin ja luontevasti.

Kiitos paljon, viihdyin tämän tarinan parissa! -Walle

[Vendela]

Kiitos onnitteluista ja kiitos kommentista Walle Ihanaa, että valitsit juuri tämän tekstin!
Neville on kyllä ihana hahmo ja mukavaa kun pidit tästä tulkinnastani. Kivaa kuulla, että tuo rakkaus välittyi niin montaa eri kautta, sillä se oli ajatuskin. Rakkaus itsessään on niin moniulotteinen ja -tulkintainen asia ettei se ole koskaan aivan yksiselitteinen, aivan kuten tässäkin huomattiin. Ihanaa että olit nostanut esiin nuo karkkipaperit, sillä ne ovat itselleni sellainen asia mikä puristaa sydäntä ja halusin ehdottomasti ne tähän mukaan. Lunalle sopii tosiaan tuo parantajan rooli hyvin, itse asiassa olen kirjoittanut hänestä toisessakin ficissä parantajana Opettajana Neville on kyllä vertaansa vailla ja omistautuu työlleen täysillä. Ihanaa, että Row kirjoitti hänet canonissa professoriksi Tylypahkaan
Pakkohan se H/D oli tuonne myös tunkea Ja toki onhan se myös oleellinen osa tätä kokonaisuutta. Kiitos hurjan paljon kommentista ♥

[Angelina]

Miten mulla oli tää Nevillekin kommentoimatta! Ihan kauheeta... Neville on jotenkin ah niin loistava - luen siitä todella harvoin, mutta aina kuitenkin tykkään siitä <3

Tää oli mun mielestä ihanan seesteinen ja rauhallinen. Kaikki toi kuvailu - alun multapuuhat ja sitten teenkeitto - välittyi hienosti miltei tuoksuja myöten tänne ruudun toiselle puolelle Ihan loistava myös tuo Nevillen huokaus kun velvollisuudet kutsuvat, pakko mennä kaitsemaan kavereiden ipanoita :''D Ei, mutta Neville hoiti tehtävän hienosti!

Ehkä mua olisi kiinnostanut kuulla Nevillen omasta rakkauselämästä hieman enemmän, vaikka tähänkin kietoutuikin hienosti Harryn ja Dracon, kuin myös heidän lastensa tarina :3

Ajatuksissaan Neville puhaltaa höyryävään teekuppiinsa ennen kuin ottaa varoivaisen hörpyn.

Tuolta löyty muuten typo, jos kiinnostaa!

Scorpius Potter sulatti mun sydämen ja ah, ihana James. Pikemminkin isoisänsä poika, vaikka kyllä siinä isääkin taisi olla Tää oli todellakin hyvänmielen teksti, tykkäsin hirveesti!

[Vendela]

Miten sä et ollut tätäkään kommentoinut No hyvä, että tuli korjattua erhe nyt Angie Neville on kyllä hieno tyyppi ja oikeastaan yllättävän monipuolinen hahmo. Kivaa, että hänestä tykätään Ja olihan tässä paljonkin Nevillen rakkauselämästä, ei ehkä niin toiseen ihmiseen kohdistuvasta, mutta kaikista noista hänelle tärkeistä asioista Ja siis tuo oli hyvä pointti, että James on ehkä kuitenkin enemmän isoisänsä poika Kiitos paljon kommentista sekä typosta, menen heti korjaamaan
(Miten tähän nyt tuli näin paljon näitä hymiöitä... )

[marieophelia]

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Halusin lukea jonkun näistä Miltä rakkaus näyttää -sarjan ficeistä ja koskapa Neville on sellainen hahmo, jolle kovasti toivoisin rakkautta elämään, niin päädyin valitsemaan hänet.

Tämä tarinahan tosiaan tulvii rakkautta! Pidän siitä, ettei kyse ole pelkästään romanttisesta rakkaudesta, vaan Neville on löytänyt työn, jota rakastaa ja jossa tuntee itsensä tarpeelliseksi. Samoin oli kiva lukea, miten levollisesti hän suhtautuu elämään ja nauttii pieneistä iloista kuten teekupillisesta ja kirjeenvaihdosta. Kirjeen mukana lähetetty karkkipaperi oli sekin kaunis merkki kiintymyksestä, jota Alice kaikesta huolimatta tuntee poikaansa kohtaan. <3 Lunalle voisi tosiaan sopia hoitotyö! Kiva myös, että Neville haluaa pitää mummin lähellään, vaikka ilmeisesti Augusta onkin jo kuollut. (Myönnän, että hämmennyin ensin, onko mummi tunkenut Tylypahkaan Nevillen taloutta hoitamaan! Mutta muotokuva olikin oikein kätevä tapa ottaa Augustakin mukaan tarinaan.)

Neville vaikuttaa myös kivalta ja ymmärtäväiseltä opettajalta. Jäin kyllä miettimään, että olisipa ahdistavaa käydä koulua, jossa oppilaiden melko viattoman oloisesta kuhertelusta pitäisi ilmoittaa rehtorille. Mietin myös kantelivatko Rose ja Scorpius vain lapsellisuuttaan vai oliko heillä jokin taka-ajatus harhauttaa Nevilleä ja painua itse toisen nurkan taakse pussailemaan. Hauska tuollainen "rakkaudesta hevonenkin potkii" -tilanne joka tapauksessa.

Toivottavasti Nevillellä oli kivaa treffeillään Hannahin kanssa. Minusta jo se, että hän aikoo päästä oppilaat ajoissa tunnilta, kertoo hyvin Nevillen ihastumisesta. (Tuostakin voisi kyllä joku ilmoittaa rehtorille. )

Kiitokset, oli kiva lukea!

[Vendela]

Kiitos kommentista ja onnitteluista marieophelia
Mukavaa, että tulit lukemaan tähän Miltä rakkaus näyttää-sarjaan kuuluvan tekstin. Rakkautta on tosiaankin monenlaista ja aina se ei ole sitä romanttista, vaikka toki tässäkin oli pieni palanen romantiikkaakin. Kivaa, että sinustakin Lunalle sopii tuollainen hoitotyö! Minusta hän on elementissään ihmisten kanssa Hui kamala mikä ajatus, että Augusta olisi tullut hyysäämään Nevilleä tämän työpaikalle Ei sentään! Ajattelen kuitenkin, että vaikka Nevillen kasvatus tuntui olevan aika tiukka, niin uskon että sodan jälkeen Augusta on nähnyt Nevillen uusin silmin ja heidän suhteensa on myös muuttunut toisiaan arvostavammaksi. Hehee, niin mene ja tiedä että mikä mahdoi olla Scorpiuksen ja Rosen motiivi, ehkäpä mustasukkaisuus tai sitten Albuksella on ollut näppinsä myös pelissä.
Ihanaa kun kommentoit tätä, kiitos vielä