Kultsut lumessa, S, höttö

[LillaMyy]

Otsikko: Kultsut lumessa
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Hahmot: kaksi kultaisen noutajan pentua
Oikolukija: Karvala
Tyylilaji: höttö
K/H: Karvala käski.

Kultsut lumessa

Pieni ja valkoinen otus pompahteli valkoisten kinosten päällä. Välillä se upposi syvällekin hankeen, mutta useimmiten sen pienet tassut pysyivät lumen pinnalla. Sen häntä huiskutti tahtia, kun se haisteli maata kirsu lunta viistäen.

Lumen narskahtelu kertoi sen saaneen seuraa toisesta pennusta, ja kahdestaan ne kisailivat hetken hangella vuoroin tipahdellen kinoksiin ja vuoroin pompahtaen niiden yli. Pienet haukahdukset täyttivät ilman, kun kaksi pientä valkoista otusta tipahtivat jälleen kerran kinoksen uumeniin.

Kohta pieni kaksikko pompahti takaisin hangen päälle ja alkoivat piehtaroida rinnatusten, aivan kuin kisaillen siitä kumpi olisi lumisempi sen jälkeen. Kun sisältä kuului kutsuhuuto, nousivat molemmat pennut vikkelästi takaisin tassuilleen ja lähtivät pomppimaan takaisin päin.

Vain pienet tassunjäljet ja suuremmat vajoamat kertoivat niiden olleen hetki sitten pihamaalla peuhaamassa.

[Avaruuspiraatti]

Olipa oikein suloinen pätkä! <3

[LillaMyy]

Avaruuspiraatti: Kiitos! <3

[Waulish]

Voi että mitä löysinkään! Tämän tekstin otsikko osui silmiini keskustelualuetta stalkatessani, ja navigoin tänne melkein alta aikayksikön, koska kultsut ja ylipäätään koirat, aaa. Tykkään kovasti lukea kaikkea eläimellistä, ja varsinkin lumessa kirmaavat koirat vetivät minua puoleensa, koska lumi on joillekin koirille niin suuri ilonlähde ja temmellyskenttä.

Tässä tekstissä kuvaillaan pentujen vauhdikasta temuamista niin elävästi ja osuvasti! On helppo nähdä mielessään, mitä tapahtuu ja millaiselta temuajat milloinkin näyttävät. Esimerkiksi tämä kohta henkii minusta ihanasti koiramaisuutta:

Sen häntä huiskutti tahtia, kun se haisteli maata kirsu lunta viistäen.

Tämän kuvauksen avulla saa heti kiinni siitä, miltä pentu näyttää maata nuuskuttaessaan, ja se vieläpä käy niin vastustamattoman suloisesti yhteen omien kokemuksien kanssa. Olen ihan sulaa vahaa täällä!

Suloista, että ensimmäinen kultsupentu saa kaverinkin lumileikkeihin. Onneksi kaverukset ovat kuitenkin kuuliaisia ja palaavat takaisin kutsuhuudon myötä. Niiden jäljet on nekin helppo kuvitella mielessään!

Kiitos tästä suloisesta iltalukupalasta, pidin kovin! -Walle