Kaipaus kesäyössä | S, Aino/Helena

[Neptunus]

Nimi: Kaipaus kesäyössä
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnelmoiva fluff
Paritus: Aino/Helena
Haasteet: Femme10 #6, Fluffy10 #4, Originaalikiipeily (114. Kesäyö)

Kaipaus kesäyössä

Hiekka rahisee polkupyörän kumien alla. Helena taluttaa sitä hymyssä suin ja katselee Ainoa, joka etenee valoisassa kesäyössä laulaen ja tanssien. Ainon pitkät hiukset hulmuavat, ja nouseva hame paljastaa reittä. Helena katsoo pois kuin ujostellen, vaikka on nähnyt tytön alasti useita kertoja.

Aurinko laskee heinäsirkkojen säestämänä. Aino on lakannut tanssimasta ja kävelee nyt Helenan käsipuolessa. He vaihtavat katseita, hempeitä ja avoimia. Eihän kukaan ole näkemässä.

Tie risteää, he pysähtyvät. Helena vilkuilee ympärilleen ennen kuin nojautuu kohti Ainoa. He vaihtavat kevyen suudelman ja sitten halauksen, lämpimän ja hyvästelevän.

Helena katsoo Ainon rientoa kotiin noustessaan polkupyörän selkään. Kaipaus tekee jo pesää hänen rintaansa.

[kaaos]

Oi oi! Rakastuin siihen kuinka feminiininen tämä oli! Jotenkin jokainen sana oli niin hempeä ja heleä. Ja rimpsuisuuden lisäksi ihastuttavan ajattomia sanavalintoja myös, kuten käsipuolessa, riento ja halauksen hyvästelevän :3

Leppoisan kesäinen pätkä, mutta myös tavallaan melankolinen taustavire salaamisen pakosta ja kaipauksesta, vaikka se nyt onkin ihan kaunis tunne.

Kiitos! 🌈

[Waulish]

Voi miten hempeän lempeä kesätunnelma tässä tarinassa on! Kesäyön voi lukiessaan aistia, sen valkeuden ja hiljaisuuden, rahisevan hiekkatien ja yksinäiset kulkijat. Jotenkin hahmoistakin - etenkin Ainosta - aistii sellaista rentoa levollisuutta, kun saa taittaa matkaa kaikessa rauhassa ilman ylimääräisiä silmäpareja ja vaikka tanssia mennessään. Aino on tässä oikea kesäilon ilmentymä tanssahdellessaan ja laulaessaan, ja hänen avoimesta nautiskelustaan välittyy minulle juuri sellainen ihanan vapauttava fiilis, ettei kukaan ole katsomassa ja tuomitsemassa ja voi tehdä ihan mitä huvittaa. Tai no Helena tietenkin on katsomassa, mutta Helena onkin kaukana tuomitsevasta seuratessaan Ainon menoa ja ihastellessaan tätä syrjemmältä, ja se kertonee jotain naisten väleistä, ettei Aino koe tarpeelliseksi pidätellä hyväntuulisuuttaan.

Tässä tarinassa on aistittavissa myös sellaista suloista viattomuutta ja herkkyyttä niin kuin jossakin toisessakin tekstissä, jonka olen näistä naisista lukenut. Tulee mieleen maaseutu, nuoruuden ihastus ja kätketty rakkaus. Helena on sympaattinen katsoessaan pois hameenhelman paljastamasta reidestä kuin ujostellen, vaikka se on nähty ennenkin eikä kesäyössä ole muita kuin he kaksi. Jotenkin kauniin herkkää ja haurasta.

Kiitoksia kovasti, ihastuttava iltalukupala! -Walle