Tsunami | K11, darkfuff, pregnancy-trope, arkinen maagisuus

[kaaos]

K11

Pregnancy -trope, TROPES -haasteeseen.

FFF1000 sanalla tsunami, 903.

Käytin tässä saamaani lainausta hyvin hatarasti inspiraationa, sitaatti kuuluu näin:

he knows how death waits in us like a light switch
Yusef Komunyakaa

Oisko tää viel kaiken lisäksi mun tulkintani darkfluffiin...

TW: eitoivottu raskaus, synnytys, imetys

Yhteenveto: Tsunami kiitää lumiskootterilla shamaanin igluun kysymään neuvoa, mutta kuuleekin järkyttäviä uutisia.

T S U N A M I

Sulava lumi oli noussut höyrynä hangen ylle. Sen läpi paistoi huurteisen oranssina ja magmaisena appelsiinina aamun avaava aurinko.

Tsunami oli kiituri. Väistynyt pakkanen syöpyi kosteana läpi ihon aina poskiluihin ja sieraimistakin sisään. Viima teki suojasäästä jäätävää. Suojalaseissa kulki keskeltä poikki paksu särö, jonka läpi valo leikkautui ja häikäisi. Jäähöyry halkoutui hänen viilettäessään suksiskootterilla kohti päämääräänsä. 

Periltä löytyvä oviaukko oli plussakeleistä hiukan murennut, mutta iglu kantoi muutoin muotonsa vielä. Perällä, taljalla, istui kylän shamaani.

”Luetko minulle?” Tsunami tokaisi ja ojensi Iska Julielille otsansa.

Heidän tietäjänsä oli vasta joitain vuosia aikaisemmin valmistunut ja erikoisella tavalla viehättävä. Mustat raskaat hiukset valuivat kasvoilla ja Iska yritti kammeta niitä korviensa taakse. Kun ne eivät siellä pysyneet, shamaani vain piti lettejä nyrkeissään ja nuolaisi Tsunamin kulmakarvojen välistä.

Iska rykäisi. ”Positiivinen.”

”Mikä?”

”No testitulos? Se on positiivinen.”

”En pyytänyt mitään testiä. Pyysin luennan. Tulevaisuudestani”, Tsunami sanoi, hermostui, sillä tietäjillä oli ärsyttävä tapa hypätä ajatusketjuja yli ja odottaa tavallisilta kuolevaisilta aivan liikoja.

Tip tip tip. Lumi suli katosta keskellä iglua lepäävän rummun kalvoa vasten tippa kerrallaan.

”Odotat lasta”, Iska sanoi sitten.

Iglu tuntui sortuvan märän lumen painon alla. Ei Tsunami voinut olla. Hän oli neitsyt, hyvänen aika sentään. Hän ei ollut aivan kujalla myöskään, ihmistaimen hedelmöittymiseen vaadittiin spermaa ja ovulaatio ja munasolu ja ajoitusta eikä Tsunami ollut edes suudellut ketään pitkään aikaan. Todella pitkään aikaan. Kuinka pitkällä raskaus siis saattoi olla?

”Se on noidan lapsi, jos ja kun varmaan ihmettelet”, Iska selitti eikä se selittänyt Tsunamille mitään. ”Ne ei aina halua kantaa lapsiaan itse, liian vaivalloista. Ennen vanhaan näitä sattui enemmänkin. Niitä pidettiin siunauksina.”

”Siunauksena!? Kuinka vitussa tämä on siunaus? Täytyykö mun välttämättä synnyttää? Mitä sitten jos en?”

”Ei siinä enää kauaa mene, neljä kuukautta, arvioisin. Se kuka tämän on tehnyt, on kyllä unohtanut etiketin aivan täysin. Kyllä sua olisi kuulunut valmistella paremmin.”

Tip tip tip.

Tsunamilla oli kokonaisille kiharoille vääntäytyneet suortuvat ja kapeat kasvot. Merenvihreät silmät olivat antaneet hänelle nimen.

”Keneltä se sitten näyttää? Onko se mun?”

Suru viivähti Iskan kasvoilla ja tämä tuntui etsivän sopivaa vastausta iglun ikkunan takaa avautuvasta maisemasta.

”Se on sinua nyt ja sitten nopeasti, kuin valokatkaisijaa räpsäyttämällä, se ei enää ole. Synnytät sen ja joku kyllä tulee omansa noutamaan, siitä voit olla varma.”

Kammotus ja ahdistus vyöryivät Tsunamin harteille ja niskaan. Ihan sairasta miten epäreilua. Hän pudisti päätään. ”Ei.”

Hän kompuroi kovaksi pakkautunutta lunta ulos majasta ja istui lumiskootterin kyytiin. Hän hiveli avaimia virtalukossa ja katseli liekehtivää horisonttia.

Maksu luennasta unohtui. Mistä Tsunami olikaan arvannut, että hän kuulisi shamaanilta jotain tärkeää? Intuitio, aivot riensivät apuun.

Hän konttasi takaisin majaan, veti puukon vyöltään ja leikkasi päästään Iskalle yhden taivaan värisen kiehkuran, veti suoraksi ja laski rummun päälle. Kihara palautui muotoonsa kuin pannulla sätkivä kastemato.

”Mä en ole päässyt edes panemaan ketään kun mun vitusta tulee jo ihminen. Ihan kajahtanutta”, Tsunami tokaisi ja sylkäisi lumeen kolon.


Vei neljä kuukautta ja kolme yötä kunnes Tsunamin kohtu sanoi poks ja aika oli tullut. Lapsivesi solahti lämpimänä housuihin ja se tuntui kuin pidätyskyky olisi vain lakannut olemasta.

”Sairasta!” Tsunami kirkaisi supistusten ensimmäisten aaltojen iskeytyessä rantakivikkoon. Sattui ihan sikana eikä mieli pysynyt mukana, kunnes se oli vain jotain mitä hänen kehonsa käski.

Mene nelinkontin, pidätä, ponnista.

Synnyttäminen oli kummallista, raakaa, normaalia, likaista, puhdasta.

Ihmeellistä.

Kesän kainalossa kirkui turhautunut vauva. Tsunami puri alahuultaan ja nieli itkuaan. Hänen rintansa halusivat imettää vastasyntynyttä, vauvaa joka ei ollut hänen. Hän pelkäsi niin kovin sitä uhkaavasti lähenevää hetkeä, jolloin noita saapuisi ja veisi ihmeen pois.

Vauva itki asteen lujemmin ja loukkaantuneena: olen nälkäinen ja väsynyt, auta nyt!

Tsunami antoi periksi ja ruokki lapsen. Se kävi luonnollisesti ja helposti. Sattui vähän, ei liikaa. Hampaattomat leuat haukkasivat häneen kiinni ja punainen kinainen otus tiesi vain kuinka toimia.

”Juuri noin”, Tsunami kuiskasi ja silitti kahdella sormella punaista noitalapsen tukkaa samalla kun hänen sydämensä räjähti sirpaleiksi. Koskaan, kukaan, ei ollut särkenyt häntä yhtä kaikkialta.

Kahden tunnin ikäistä, nukkuvaa, ihanaa ja rakasta ja maidosta tyytyväistä lasta tuli noutamaan arvokkaasti askeltava ja vaatteiltaan hulmuava kyöpelivuorelainen. Tsunami leiskahti ja loiskahti seitsemän metrin korkuiseksi hyökyaalloksi ja karjui kuin meren pauhu.

Noita astui kohti heitä ja ojensi silkissä uivia käsivarsiaan.

”Ei, et onnistu, et niin kauan kuin hengitän”, Tsunami kihisi ja suojasi lastaan kaikellaan.

Vesiseinämä nousi kerrostaloja korkeammaksi, vyöryi kohisten ja vei mukanaan kaikenlaista kuonaa ja roskia. Myös sen ihmissaastan, noidan.


Tsunami ja pieni, upea, leiskuvaisen punainen Tornado,

olivat yhtä nyt.

[hiddenben]

Mitä ihmettä, mikä teksti! Olin ihan silmät pyöreänä alusta loppuun saakka, tämä oli jotenkin niin yllättävä ja huikea Rohkea ja toimiva tulkinta raskaustroopista ja erityisesti loppuratkaisu oli mahtava. Tykkäsin siitäkin, että tässä päästiin ihan siihen synnytykseen asti eikä jääty vain odotusaikaan, sillä sekin olisi ollut yksi mahdollisuus. Alun tapaaminen Iska Julielin kanssa oli nimittäin jo itsessään todella hyvä ja jännittävä kohtaus (etenkin nuo otsan nuoleminen, se piirtyi verkkokalvolle jotenkin niin täsmällisesti ), mutta tykkäsin siitä, että tässä saatiin elää Tsunamin mukana raskauden "alku", keskikohta ja loppu.

Oli hurjan kivaa päästä lukemaan näin nopeasti sulta uusi arkinen maagisuus -genreen taipuva teksti, kun juuri sain luettua sen Auerin ja Leopoldin. Tässäkin pidän siitä, kuinka mutkat vedetään suoriksi, mutta shamaani kertoo juuri sopivasti, että lukija ja Tsunami itse tietävät, mitä suurin piirtein on tapahtunut. Tsunami on mielestäni sellainen hahmo, johon on helppo tykästyä ja tässä hänen tuntemuksensa olivat jotenkin niin oikein, että ei voinut tehdä muuta kuin nyökkäillä menon mukana Lopun synnytys on oikeastaan todella kauniisti kuvattu, mutta niin, että siihen sekoittuu myös hieman niitä synnytyksen vähemmän kauniita puolia:

Mene nelinkontin, pidätä, ponnista.

Synnyttäminen oli kummallista, raakaa, normaalia, likaista, puhdasta.

Ihmeellistä.

Tsunamin äidinvaiston herääminen on myös hienosti kuvailtu ja pidin siitä, millainen emokarhu hänestä tulee tuon noidan tullessa hakemaan lastaan. Tässä korostuivat nuo todella upeat vesimetaforat, joita on ripoteltuna pitkin tekstiä, ja loppu henkii sellaista hengästyttävää voimaa, mikä jätti minut todelliseen vau-tilaan Ja Tornado, oi että! Tsunami ja Tornado yhdessä ovat kyllä tappava yhdistelmä, joten... Tässä on aineksia vaikka mihin! Todella hieno ja ennen kaikkea yllättävä teksti, tykkäsin tästä mielettömästi! Kiitos

[kaaos]

Hiddenben: Eikä, ihanaa saada tähän hassuun shottiin kommentti :') Vieläpä noin kiva sellainen! Tosi kiva kuulla sun ajatuksia tästä ja että pidit. Hyvä, että ettei ollut sentään liian suurpiirteistä kerrontaa, tuntuu että joskus sitä yliselittää tai sitten jää vähän liian paljon sanomatta.

kiitos vielä!<3

[marieophelia]

Ohhoh, vau! Tämäpä oli tarina! Olen ihan shokissa, taisin samaistua Tsunamin tunteisiin aika vahvasti. Itsekin taisin henkäistä ei!, kun shamaani kertoi, että noita tulisi noutamaan lasta.

Tässä on todella mielenkiintoisesti yhdistetty moderni aika ja ajaton muinaiskansojen elämänpiiri. Pysähdyin useammaksikin hetkeksi äimistelemään, kun shamaani puhuu niinkin nykyaikaisin termein kuin testitulos ja sama henkilö voi sekä ajaa suksiskootteria, että käydä shamaanin luona! Mutta ihan mahtavaa, että näin on! Myös se, että Tsunami on samalla luonnonilmiö, että hyvin inhimillinen valloitti mut täysin. Todella isoja asioitahan tässä tapahtuu hyvin nopeasti, mutta mielestäni tarina sopii tällaisenaan näihin hahmoihin. Kertomus on samalla mystinen että samaistuttava, en voi kuin ihastella!  Loppuratkaisu on aivan loistava, tulee jotenkin kathartinen olo, kun Tsunamin rakkaus lapseensa on niin vahva ja hän itse on myös lopulta niin voimakas. Noidan toiminta tässä on niin käsittämättömän tunteetonta, että juuri näin tämän piti mennäkin.

Kiitos todella, todella paljon tästä! (Ja kiitos kommenttikampanjan Waulishille, joka kehotti lukemaan jotain TROPES-haasteesta! )

 

[Kelsier]

Kommenttikampanjasta hei!

Miten kaunis tarina! Mietin oliko Tsunami tullut raskaaksi jonkin taian avulla, kun "luonnollinen" reitti oli kuitenkin selvästi poissa laskuista. Ihana, että Tsunami sai lopussa pitää pikku-Tornadonsa. Ihan oikein jollekin hämärälle noidalle (no, ehkä hän ei kuolemaan sentään ansainnut, mutta anyway). Yllätyin, kun shamaani Iska puhui niin nykyaikaisesti. Pohdin mahtaako Tsunami edes tietää mikä on valokatkaisija Shamaani voi toki tietää, hän on voinut vaikka transsitilassa matkustaa tulevaisuuteen. Tykkäsin myös siitä, että saatoin ajatella Tsunamia välillä ihmismäisenä hahmona ja välillä täysin luonnonvoimana. Tämä balanssi tuli vesimetaforien kautta hienosti esiin.

Hienoa, kun kirjoitit tämän!

-Kel

[Kaarne]

Hahaa. Mikään ei oo musta hauskempaa kuin sännätä väliin, jos näen, että joku on vastaamassa oman tarinansa kommentteihin, ja ottaa kisa! Joten tässä ollaan.

Luin tämän joitakin päiviä (tai öitä) sitten, kun en saanut unta, mutta en kännykällä halunnut ryhtyä kirjoittamaan jotain höpönlöpöä väsyneenä, ja päätin jättää kommentoinnin toiseen hetkeen. En kyllä vieläkään osaa sanoa mitään kauhean jännää, mutta! Josko sentään jotain. Ensinnäkin:

Tsunami on musta ihana sana ja fiilistelin todella paljon sitä juuri nimenä, aivan upea! Tykkäsin myös siitä, miten lopussa Tsunamin nimi linkittyi sekä hänen muodonmuutokseensa, että lapsen (leiskuvainen, punainen Tornado, miten ihana kuvailu kaikessa ytimekkyydessään!) nimeen. Siitä tuli kauniisti (ja vähän surullisestikin) ilmi tuo Tsunamin ja hänen pienokaisensa yhteys, jonka kohtalon loppu sitten tavallaan kuitenkin jätti auki.

Ja tästä päästäänkin toiseen asiaan, josta tässä tekstissä (ja monessa muussakin tekstissäsi) pidän kovin! Sinä et selittele tai väännä rautalangasta, vaan tekstiesi maailmaan jää paljon samoilemisen varaa lukijan mielikuvitukselle, ja se on ihanaa! Toisaalta kerrot sitten kuitenkin niin paljon, että jonkinlainen mielikuva syntyy ja uteliaisuus herää, ja näitä yksityiskohtia jää mielellään makustelemaan. Tämänkin tekstin noidat ja heidän tapansa synnyttää lapset muiden kautta ja iglut ja Tsunamin muodonmuutos ja kaikki... Niin kutkuttavaa, ja toisaalta ihanaa juuri siksi, ettei kerrankin edes tarvitse saada selviä vastauksia.

Sun tyyli on ainutlaatuinen ja upea, ja tulen varmaan sanomaan niin toistekin. ♥ Kiitos tästä tekstistä ja siitä, että se pelasti mut aamuöiseltä ahdistukselta jokin aika sitten – sellainen on aina valtava lahja.

[kaaos]

marieophelia: wauu ihana kommentti <3 hienoa kuulla, että sait tästä noin paljon irti! En oikein itsekään tiedä kuinka ihminen Tsunami loppujen lopuksi onkaan, kuinka totta hyökyaallot olivat, mitä noidalle oikeasti tapahtui... ehkä ne on vähän tulkinnanvaraisia asioita. Kiitos kovasti!!

Kelsier: Noita oli tosiaan jotenkin niks naks siirtänyt taialla alkionsa Tsunamiin. Ehkä se on tainnutettu tai sen muisti on pyyhitty tai jotain. Se ei nyt ole kirjoittajallekaan aivan selvää :’) tämä tarina sijoittuu mun sellaiseen ”modernin taian” universumiin, joka tapahtuu vaihtoehtoisen Suomen epämääräisessä tulevaisuudessa XD niin, että joo Tsunami tiesi kyllä, että mikä on valokatkaisija, saapuihan se lumiskootterilla luentaankin. Ja siis vasta tämän kirjoitettuani muistin mikä sellaisen nimi oikeasti on. Moottorikelkka! Lol eikä mikään lumiskootteri :’D kiitos ihanasta kommentista!

Kaarne: ähäkutti! Tuommoista väliintuloa en ollutkaan vielä kokenut :——-D MUTTA wau mikä ihana väliintulo se olikaan! Ihan kosketuin sun sanoistasi koskien tätä ja kirjoitusmaailmaani yleisemmälläkin tasolla <3 ja miten ihanaa kuulla, että tekstistä on ollut jotain lohtuakin sulle!! Kiitooos!

[Larjus]

Uuuu täähän oli makee <3 Vaikka raskausaiheesta onkin tullut luettua ja kirjoitettuakin useasti, en olekaan koskaan törmännyt tällaiseen ficiin, jossa raskaus on saanut alkunsa taialla, ja että kyseessä on vähän niin kuin sijaissynnytys. Tykkään tuosta ideasta, että noidat eivät vaivaudu itse synnyttämään lapsiaan vaan antavat muiden hoitaa raskausajan puolestaan (ja että miten siihen on vanhoina aikoina suhtauduttu). Vaikka kauheetahan se on Tsunamin ja muiden kohteiden puolesta, varsinkin jos asia vain tapahtuu eikä saa itse siihen vaikuttaa, varsinkin kun sen peruminenkaan ei onnistu. Ainakin mulle tuli Iskan puheista sellainen fiilis, että asiasta yleensä sovittaisiin etukäteen ja siksikin on pidetty niin hienona, että noita valitsee jonkun muun kantamaan lastaan 🤔

Hienosti Tsunami kyllä kesti kohtalonsa. Äidinvaistojen herääminen ei kai ole mikään ihmekään, vaikka lapsi noidan alkujaan olikin. Pidin myös siitä, että hän aluksi epäröi lapsen suhteen, ei tohtinut ensin edes imettää sitä, mutta lopulta hän taipui ja tunteetkin pääsivät paremmin elämään.

Mene nelinkontin, pidätä, ponnista.

Synnyttäminen oli kummallista, raakaa, normaalia, likaista, puhdasta.

Ihmeellistä.

Tän kohdan lainas hiddenbenkin, ja niin lainaan minäkin, koska olit mun mielestä todella hienosti kiteyttänyt synnytyksen tähän. Jokainen saa kuvitella tilanteen niin tarkasti tai ylimalkaisesti kuin haluaa, ja nuo muutamat kuvaavat sanat kertovat hyvin sen, millaista synnytys kaiken kaikkiaan onkin, miten luonnollista se on. Tässä oli muissakin kohdissa hienoa kuvailua, yksityiskohtia ja muuta sellaista, kuten noidan silkissä uivat käsivarret sekä maininnat Tsunamin hiuksista.

Loppuratkaisustakin tykkäsin, koska olishan se ollut kurjaa jos Tsunami olisi kaiken tuon jälkeen joutunut vain luopumaan lapsesta. Oli sille noidalle ihan oikein, hah, olisi kannattanut kysellä suostumusta ennen kuin ottaa toisten kohdut käyttöönsä. Nyt saavat Tsunami ja Tornado (hienot nimet muuten ) olla yhdessä ♥

[flawless]

Oho, tämä olikin jotain ihan odottamatonta ja upeaa! Tämä yllätti minua kovasti joka käänteessä alusta loppuun ja se tässä olikin kaikesta huikeinta. En odottanut että pregnancy!tropesta tulisi mitään kovin jännittävää, oletin sellaista arkista fluffya mutta ehei, tämä olikin jotain aivan muuta - ja tuhat kertaa parempaa!

Ensinnäkin tykkäsin tämän tekstin maailmasta. Tässä yhdistyi ihastuttavalla tavalla arkisuus ja maagisuus ja tämä miljöö oli luotu tosi uskottavaksi ja kiinnostavaksi. Parasta oli se, että asioita ei selitelty vaan kerrottiin siitä magiasta ikään kuin normaalina, se loi lukijallekin sellaisen uskottavan olon tästä maailmasta, koska tosiasioita ei tarvitse selitellä. Ne vaan on. Tässä oli tosi mielenkiintoisia elementtejä, shamaani riitteineen oli kiinnostava ja nuo noidat julkeudessaan käyttää toisen kehoa olivat myös hätkähdyttävä ja jotenkin hieno elementti. Päähahmo kuitenkin oli se kaikista kiinnostavin, kuinka hänessä eli taistelija ja kuinka hän muuttui matkansa varrella. Loppuratkaisu oli aivan upea.

Teksti oli kirjoitettu myös tosi kauniisti ja jotenkin silleen runollisen kevyesti, mutta samalla kuitenkin painokkaasti. Ei sanottu mitään turhaa, vaan jokainen sana tuntui painavalta ja omalla tavallaan merkittävältä. Kuvailtiin kauniisti ja käytettiin symboliikkaa tosi ihanalla tavalla. Erityisesti hahmojen kuvaukset ja heidän ominaisuuksiensa linkittyminen nimiin oli musta ilahduttavaa ja kaunista. Kokonaisuudessaan tämä oli aivan älyttömän hieno, uniikki ja monellakin tapaa luova ja upea teksti, jonka tarina teki vaikutuksen. Kiitos tästä lukukokemuksesta!

[Salem]

Minä en yleensä oikein lämpene raskaudesta kertoville teksteille, mutta tämä on hieno. Kirjoitat kyllä arkista maagisuutta nätisti. Tässä tekstissä pidin erityisesti ihan alun ja lopun kuvailusta.

Sen läpi paistoi huurteisen oranssina ja magmaisena appelsiinina aamun avaava aurinko.

Esimerkiksi tämä kohta on niin makea. Tuo magmainen tuolla välissä on sellainen, että piti tulla uudelleen katsomaan, ja oli niin helppo nähdä tämä hetki silmiensä edessä.

Pidin paljon siitä, miten Tsunami kuitenkin rakastui vauvaan, ja loppu oli niin voimakas, niin upea. Tuo Tsunamin voima ja raivo ja suojelunhalu tulivat niin lähelle. Tosi taitavaa kerrontaa. Minä kiitän ♥

[Sokerisiipi]

Tää on kerrassaan upea teksti ♥︎ Tsunami oli tunteiltaan ja mietteiltään ihanan raaka, paljas ja samaistuttava. Ei mitään kainostelua. Kun raskaus oli alkuun järkytys, inhotuskin, kun se oli luvattomasti tehty, niin se teki tuosta kokemuksesta ja sen muutoksesta entistä koskettavamman. Hieno, moderni ja samalla myyttinen tarina vanhemmaksi tulosta.

Kiitos, pidin!!

[kaaos]

Larjus: vai makee! hahaah olen itse synnyttänyt kaksi kertaa ja ne ovatkin olleet elämäni kummallisimmat hetket. synnyttäminen on vitun outoa ja hienoa. nojoo hehe pois sivuraiteilta, kiitos kivasta kommentista, kivaa, että tykkäsit nimistäkin!

flawless: ihan punastun. odottamatonta ja upeaa :33 ja hauskaa että jännitys pysyi yllä. en ajattelisi olevani mikään kovinkaan jännityskirjoittaja. mutta tosi kivaa että tää outous upposi suhun lukijana! kiitos itsellesi kommentista. pus!

Salem: oon ylpeä, että pidit tästä vaikket yleensä raskausteksteille (meinasin paristi kirjoittaa raskaustesteille) lämpenekään. kiitos kehuista ja koko kommentista <3

Sokerisiipi:  oi, kauniisti koottu tämän tekstin ydin. kiitos kommentista <3

[sugared]

Tää oli kyllä niin mieletön; teksti, joka pyyhkäisi yli kuin tsunami! Pahastuukohan Tikari ja Solaris, jos nimeän Tsunamin lempparikseni heidän rinnalleen...?

Ihailen sitä, miten väkeviä, kirkkaita ja värikkäitä kuvia luot muutamilla sanoilla. Esimerkiksi nyt vaikka huurteisen oranssi ja magmainen appelsiini! Ihailen myös sun runsasta, kaikkea muuta kuin kaavoihin kangistunutta ja kliseisiin kiinnittynyttä mielikuvitusta! Vaikka jokainen hahmoistasi, johon olen päässyt tutustumaan, on oma vahva persoonansa, heitä kaikkia tuntuu yhdistävän rohkeus ja anteeksipyytelemättömyys, joka oikeastaan käy läpi tekstin: sekään ei turhia selittele, kaunistele, kaartele. Tsunami on kiituri, shamaani nuolaisee otsaa, noidat pistävät toiset kantamaan ja synnyttämään lapsensa. Tsunami muuttuu vesiseinäksi.

Jos nyt pitäisi lempikohtia mainita, niin sanoisin varmaan alku, keskikohta ja loppu, ja sitten kaikki siltä väliltä. Jo aiempien kommentoijien esiin nostama synnytyksen kuvaus oli munkin mielestä upea. Henkilökohtaista kokemusta mulla ei ole verrattavaksi, mutta voin vain kuvitella, miten äärimmäisen ruumiillista ja samalla mielettömän... ööö... henkistä? uuden elämän työntäminen omasta ruumiinaukosta täytyy olla. Ja vaikka toisin olisi hyvin voinut olla, musta oli ihanaa ja koskettavaa, miten ehdottomasti Tsunami rakasti pientä vauvaansa.

Tsunami ja pieni, upea, leiskuvaisen punainen Tornado,

olivat yhtä nyt.

Täydellinen loppu! <3

Kiitos ihmeellisen hienosta lukukokemuksesta!