Juuri sopivasti jouluksi | S | Molly/Arthur

[hiddenben]

Nimi: Juuri sopivasti jouluksi
Kirjoittaja: hiddenben
Fandom: Harry Potter (jatkosijoitus: Hunajaherttua)
Ikäraja: S
Genre: höttöinen, söpö perheficlet
Paritus: Molly/Arthur
Yhteenveto: On jouluaatto, ja Kotikolossa monet jouluvalmistelut ovat vielä kesken. Onneksi eivät kuitenkaan enää kauaa.

K/H: Weasleyt ja Kotikolo kuuluvat jouluun niin kuin mantelit ja rusinat glögiin, eikö totta? Kirjoitin tämän lyhyen tunnelmointipätkän aikaisin tänä aamuna ja tämä ilahdutti minua kovin, toivottavasti siis myös sinua! Teksti sijoittuu 1970-luvun puoliväliin, kun Bill ja Charlie ovat jo syntyneet ja Molly odottaa Percyä. Tämä on myös pieni joululahja Vaniljelle, joka oli ihana kesämuusani tänä vuonna! Hyvää ja rauhallista joulua sinulle, ja myös muille, jotka tämän lukevat ♥

Juuri sopivasti jouluksi

Molly huokaisee helpotuksesta nähdessään perhekellon Arthur-viisarin kulkevan kohdasta ’töissä’ kohtaan ’matkalla’. Kaikki muut heidän pienen perheensä jäsenet ovat jo kotona: Bill ja Charlie leikkivät sovussa olohuoneen räiskyvän takkatulen lähettyvillä, Mollyn vatsassa kasvaa heidän perheensä viides jäsen. Vain Arthur puuttuu.

Pian ulkoa kuuluu vaimea räsähdys. Koko edellisen yön ja tämän päivän satanut lumi on muuttanut koko Saukkonummen talviseksi ihmemaaksi, mutta Molly ei ole ehtinyt joulukiireiltään käydä tekemässä lumenraivausloitsuja kuin vain takapihalla. Kiiruhtaessaan avaamaan oven hän näkee miehensä polvia myöten lumihangessa. Näky saa Mollyn purskahtamaan nauruun.

Arthur vilkaisee häntä ensin hieman turhautuneena, mutta ei kykene pidättelemään hymyään vaimonsa ilon nähdessään vaan virnistää itsekin.

”Melkoiset viime hetken jouluvalmistelut”, tämä sanoo lopulta, ja vasta silloin Molly näkee miehensä takana olevan joulukuusen.

”Löysit siis oikeanlaisen!” Molly riemastuu ja alkaa pikaisesti heilautella taikasauvaansa, luoden pois lunta pienen polun verran. ”Onpa se kaunis! Viedään se heti sisälle.”

”Charlie! Meillä on joulukuusi!” Billin innokas huudahdus kuuluu eteisestä. Hetkeä myöhemmin molemmat pojat ovat sukkasillaan hangessa, yrittäen päästä isänsä luo tämän kieltelyistä välittämättä. ”Isi löysi kuusen! Nyt me voidaan koristella se!”

”Nyt äkkiä sisälle”, Molly hoputtaa raivattuaan polun Arthurin luo. ”Tällaisen pakkasen kanssa ei ole leikkimistä. Hakekaa molemmat suklaakeksit keittiöstä ja odottakaa, että saamme kuusen sisälle.”

Pojat tekevät täysikäännöksen ja katoavat riemastuneina keittiöön jättäen lumiset jäljet jälkeensä. Molly ja Arthur tekevät yhdessä levitaatioloitsun ja taiteilevat lumikiteistä valkean kuusen sisään Kotikolon ovesta ja olohuoneeseen, jossa kuusenjalka jo odottaa.

”Näyttää heti paljon enemmän joululta. Juuri ajoissa”, Molly sanoo tyytyväisenä, ja punastuu Arthurin kaapatessa hänet syliinsä ja saadessaan kostean, pitkän suudelman suulle. Kun he erkanevat hengähtämään, Molly sanoo vielä: ”Ihanaa, että sait vihdoin joulupyhät vapaaksi.”

”Ensimmäinen kokonainen joulu perheeni kanssa”, Arthur hymyilee. ”Se on melkein kuin lahja Taikaministeriöltä itseltään.”

Sillä välin Charlie on ehtinyt heidän luokseen ja katselee heitä ujosti. Bill kolistelee keittiössä, pieni lapsenalku Mollyn vatsassa potkii ilosta. Molly kyykistyy nelivuotiaan viereen ja kysyy, mitä tämä miettii.

”Että… että…. voitaisiinko me tehdä pipareita?”

”Tietenkin voimme!” Arthur huudahtaa ja nappaa Charlien syliinsä, lennättäen tämän korkealle ilmaan. Charlie kikattaa ja pian Bill on vaatimassa itselleen samanlaista lentoharjoitusta, vaikka onkin jo kuusivuotiaana ehtinyt kasvaa pitkäksi.

Arthur lähtee lasten kanssa keittiöön, ja vaikka Molly tietääkin pian joutuvansa menemään perässä sillä Arthur tuskin tietää, missä piparkakkutaikina ja sen muotit ovat, hän jää hetkeksi kuuntelemaan olohuoneen hiljaisuutta.

Takassa räiskyy ja poksahtelee tuli, takanreunuksella palaa kaksi kynttilää edesmenneiden sukulaisten muistoksi. Taivaalla loistavat tähdet ja pakkanen kuuluu kiristyvän. Keittiöstä kuuluu lasten riemu. Koko talo on täynnä rakkautta.

Molly kietoo kädet ympärilleen ja hymyilee. Tätä on onni. Tätä hän haluaa elämässään olla: hyvä äiti, rakastettu vaimo. Tuki, turva ja hymyn aihe.

”Hmm, Molly?” Arthur keskeyttää hänet varovaisesti hymyillen. Tämän tummansinisessä neulepaidassa on jo jauhotahroja ja kädessä pieni möykky taikinaa. ”Mitenkäs tämä taas… menikään?”

Mollya naurattaa ja hän pudistaa päätään, kävelee sitten miehensä luo ja suikauttaa tälle suudelman huulille.

”Minä näytän. Tehdään se yhdessä.”

[Thelina]

Olen samaa mieltä, että Weasleyt ja kotikolo sopivat jouluun erinomaisesti, varsinkin näin ihanien fikkien muodossa! Tässä oli paljon ihania Weasleymäisiä yksityiskohtia: tietenkin tuttu kello, töistä tuleva Arthur, joka uppoaa lumihankeen, ilakoivat pojat, takkatuli ja Arthurin piparitaikinasotku Pikkuiset Bill ja Charlie olivat aivan ihania ja tässä tuli jotenkin erityisesti esiin se, miten läheisiä he ovat ja leikkivät keskenään. Varmasti tuollainen erityinen side on heillä säilynyt aikuisuuteen asti! Myös se, miten Molly ja Arthur puhuvat lapsille ja ovat heidän kanssaan, on oikein sydäntä lämmittävää ♥ Yhdessä piparitkin varmasti saadaan onnistumaan ja koko perhe pääsee joulun viettoon! Kiitos tästä lämpöisestä joulutarinasta ♥

[Fairy tale]

Onpa ihana lukea näistä jouluista, jolloin perheeseen odotetaan vielä lisäystä. Pojat ovat pieniä, mutta joulutekemiset aivan yhtä tärkeitä, mitä myöhempinäkin vuosina. Tietysti joulukuusi on tärkeä, se on kaunis ja tarjoaa mukavaa puuhaa kun sitä koristellaan. Tuo lumen paljous ulkona on kiva yksityiskohta. Ja myös minä pidän tuosta Weasleyn perheen kellosta, joka kertoo perheenjäsenten sijainnin.

Voihan sitä tulla vaikka stressiä kun jouluaattona kuusi on löytynyt kuin viime hetkellä ja piparitkin ovat tekemättä, mutta onneksi perhe tuntuu ottavan kaiken mukavalla otteella ja rennosti. Joulu tulee joka tapauksessa ja se on lämminhenkinen kun sitä valmistellaan ja tehdään yhdessä. Lapset ainakin muistavat joulun juuri kivasta yhdessä tekemisestä eikä siitä, että joku paikka oli puunaamatta. 

Voi tästä tuli sellainen fiilis, että haluaa itse mukaan Kotikoloon joulua viettämään. Onneksi se onnistuu näin fikkien kautta.

[Vanilje]

Tämä oli todellakin ilostuttava yllätys ja aivan ihana lämmintä joulumieltä tuova teksti. Luin tämän totta kai jo heti silloin jouluaattona, mutta nyt vielä palasin kommentoimaan paremmalla ajalla!

Tässä tekstissä oli niin paljon suloisia juttuja, etten kestä! Weasleyt ja joulu sopivat yhteen erinomaisesti, kotikolossa on sellaista ihanaa joulun tunnelmaa ja Weasleyiden tavassa suhtautua asioihin rennolla otteella ja rakkaudella on jouluun sopivaa lämpöä. Bill ja Charlie olivat ihanan energisiä ja heidän touhujaan yhdessä oli ilo seurata, ihanaa joulun odotuksen taikaa. Kivoja yksityiskohtia olivat muun muassa lumenluontiloitsu, Mollyn helpottuneisuus, kun kello näyttää Arthurin saapuvan kotiin jouluksi, takan reunalle sytytetyt kynttilät läheisten muistoksi. Näistä jutuista muun muassa välittyi juuri se rakkaus ja perheen sekä läheisten merkitys Weaselyiden elämässä. Ja mikäs sen parempaa kuin iloita niistä asioista jouluna. Tämä oli yksi lempikohdistani koko ficissä:

”Hmm, Molly?” Arthur keskeyttää hänet varovaisesti hymyillen. Tämän tummansinisessä neulepaidassa on jo jauhotahroja ja kädessä pieni möykky taikinaa. ”Mitenkäs tämä taas… menikään?”

Hellyttävä mielikuva, Arthur innolla lähdössä poikien kanssa leipomaan, mutta joutuukin sitten kaikessa innostuksessaan hakemaan Mollylta pientä muistinvirkistystä piparien leivontaan, paitakin ehti jo jauhottua

Molly kietoo kädet ympärilleen ja hymyilee. Tätä on onni. Tätä hän haluaa elämässään olla: hyvä äiti, rakastettu vaimo. Tuki, turva ja hymyn aihe.

Ja sitä Molly toden totta onkin! ^^ Ihanaa, että myös hän pysähtyi hetkeksi huomaamaan sen!

Kiitoksia tästä aivan ihanasta joululahjasta! ♥

[Larjus]

Oi wää, perhefluffia, ja Weasleyistä, ja vieläpä jouluista sellaista 😍 Ihan mahtava kombo ♥ Rakastan tällaisia pieniä tunnelmapalasia, niistä tulee väkisinkin hyvä mieli. Hahmojen ilo ja onni välittyy itsellekin, ja ei voi olla kuin hymyilemättä. Ihanat nuo Bill ja Charlie kun niin innostuivat kuusesta ja halusivat leipoa pipareita! Ja miten Arthur menee mukaan poikien intoon... 😭♥ Vois kyllä olla hauska lukea fici siitä, kun Arthur yrittää leipoa lasten kanssa ilman Mollyn apua Vaikka ehkä on kaikkien mielestä parempi, että Molly on vähintäänkin neuvomassa.

Koko talo on täynnä rakkautta.

Tää lause tiivistää Weasleyn perheen erinomaisesti ♥

Fairy tale tuossa aiemmin totesi, että tässähän alkaa tehdä mieli mukaan Kotikolon joulun viettoon, ja allekirjoitan saman. Onneksi sitä pääseekin ficien kautta fiilistelemään!

[hiddenben]

Thelina, kiitos kovin ihanasta ja lämpöisestä kommentista! Ajatuksesi Billistä ja Charliesta on mielenkiintoinen ja olen kanssasi samaa mieltä, uskon heidän olevan keskenään läheisemmät kuin muiden sisarustensa kanssa. Siitä olisikin mielenkiintoista kirjoittaa ficcejä! Ehkä joskus tulevaisuudessa Kiitos kovasti kehuista! ♥

Fairy tale, minusta tuntuu, että vaikka Molly mahdollisesti vähän stressaisikin joulun aikaan, loppujen lopuksi joulu on Kotikolossa aina rento ja iloinen juhla - kaikki kuitenkin aina järjestyy! Ja siinä uskon Arthurilla myös olevan iso rooli, sillä hän on kyllä heistä kahdesta se, joka ottaa rennommin Kivaa, että tykkäsit tästä! Suuri kiitos kommentistasi!

Vanilje, minua ilahduttaa kovin, että tykkäsit tästä! Kivaa, että niin moni asia osui kohdalleen ja että tavoitan niin tunnelman kuin Mollyn ja Arthurin hahmot Sekä Weasleyn perheen ydinpiirteen, eli tuon rakkauden ja läheisten merkityksen! Kommenttisi oli ihana, suuri kiitos siitä ♥

Larjus, oi ihanaa, että tykkäsit! Minusta oli kovin hauskaa kirjoittaa pojista lapsina, sillä en ole näihin ficceihin vielä erityisen paljon törmännyt, joten kivaa, että sinä ja muutkin ovat tykänneet! Heh, Arthurin isä-roolista voisi kyllä varmaan lukea vaikka kuinka, ne kohdat ovat nimittäin Potter-kirjoissakin aivan mahtavia Kiitos kovasti kommentistasi!

[Sokerisiipi]

Voii, tämä oli ihan hirvittävän lämmin ja hellyttävä! Olet tavoittanut Weasleyn perheen hengen erinomaisesti! He ovat niin rakkauden täyteinen perhe ja joulu heidän kanssaan toi hymyn huulilleni ❤️ Tässä oli jotakin niin sydämellistä ja välitöntä.

Tätä hän haluaa elämässään olla: hyvä äiti, rakastettu vaimo. Tuki, turva ja hymyn aihe.

Oh, todella kaunis ja osuva tiivistys Mollyn hahmosta!

Kiitos, tämä oli ihana! Tui.

[Vendela]

Awws! Miten minulla olikaan mennyt tämmöinen pikkuihanuus ohi

Vaikka joulu meni jo, niin olen sen verran innokas jouluihminen, että luen tämmöisiä pikkupaloja mielelläni varsinaisen kauden ulkopuollellakin Ja olipa tosiaan ihanaa huomata tämä nyt ja nautiskella teekupin kera!

Tässä oli aivan ihana tunnelma. Mollyn odotus joka sitten palkittiin ja vielä joulukuusen kera. Innokkaat lapset ja myhäilevä Arthur. Aivan täydellinen paketti! En yhtään ihmettele, että Molly varasti hetken itselleen olohuoneessa ja oli vain hetkessä ja nautti siitä

Tuo loppu kruunasi kaiken! Arthur hieman hämillään, että mites tämä menikään ja Mollyn vastaus tehdään se yhdessä, siis voiko ihanampaa olla! Ihana, suloinen perhejoulu saattoi alkaa juuri tuolla hetkellä. Sulan!

Kiitos,
Vendela

[hiddenben]

Sokerisiipi, ihanaa kuulla, että tämä teksti ilahdutti ja hymyilytti! Ja että sain vangittua Weasleyn perheen ytimen ja Mollyn hahmon ihanuuden tähän tekstiin! Suuri kiitos kivasta kommentista ♥

Vendela, hyvä, että joulufiilistely maistuu näin joulun jälkeenkin, niin pääsit nauttimaan tästä pienestä ficletistä! Ihana kuulla, että tässä on kaikki kohdallaan ja että loppuhuipennus oli onnistunut - Arthur on kirjoissa ihanan sympaattinen innokkuudessaan ja onneksi hänellä on Molly auttamassa, jos jotain ei mene ihan niin suunnitellusti Kiitos ihanasta kommentista! ♥

[Meldis]

Tämä löytyi kun arpajaisia varten kaivelin listaustasi ja oli ihan täydellinen söpö pakkaus tähän joulun välipäiviin. ^^ Weasleyn perheen kanssa joulua olisi niin ihanaa viettää. Tuossa vaiheessa vielä, kun lapsiakin on vain kaksi, Mollylle ja Arthurille joulu varmasti on rauhoittumisen aikaa. Muutama vuosi ja rento joulu voi jo olla hankalaa. Bill ja Charlie lapsina olivat tosi suloisia ja heidän lapsuudestaan lukisin mielelläni enemmänkin. Hauska jotenkin ajatella, että Percy on tulossa perheeseen tuomaan hieman vakavamielisyyttä.

Tätä hän haluaa elämässään olla: hyvä äiti, rakastettu vaimo. Tuki, turva ja hymyn aihe.

Ah, miten kauniisti kuvailtu Mollya. Myös siltä kantilta, että hänen tavoitteensa elämässä eivät ole huikentelevaisia vaan tärkeää on vain perhe ja sen hyvinvointi. ^^ Joulun alla sitä tuppaa olemaan niin stressaantunut kaikesta mahdollisesta, mutta hänestä näki, että semmoiset on ihan turhaa. Kyllä se kuusi hankitaan, kyllä pihan ehtii aurata, kyllä saadaan piparit leivottua. Oikeastaan tosi ihana nähdä nimenomaan Molly rentoutumassa jouluna, koska myöhemmin ne ovat lapsikatraan kanssa kiireisiä. Molly ja Arthur olivat myös yhdessä hellyyttäviä. Suloisen arkisia, mutta mukaan mahtuu silti pientä romantiikkaa ja paljon, paljon onnea.
Kiitos hirveästi joulun ajan sulostuttajasta, tuli tosi lämpöisä olo tätä lukiessa. ^^

[Waulish]

Onpa suloinen joulutunnelmointi! Kotikolon joulusta on aina mukavaa lukea, ja tässä tapauksessa on erityisen virkistävää se, että perhe on vielä pienempi, kun lapsia on vasta kaksi ja Percy vielä kasvaa Mollyn mahassa. Mahtavatkohan onnelliset vanhemmat aavistaakaan, millainen kuhina Kotikolossa käy muutamien vuosien päästä kasvavan lapsikatraan myötä! Vaikka kyllä vaikuttaisi Charliessa ja Billissäkin kaitsemista riittävän. Pojissa on havaittavissa sellaista ihanaa lapsenmielistä jouluintoa, kun isän tuoma kuusi on niin jännä ilmestys, että sitä katsomaan syöksytään suin päin sukkasillaan, hangesta ja pakkasesta viis, ja suklaakeksit ja piparitkin herättävät innostusta. Suloiset pojat!

Molly ja Arthurkin ovat kovin suloisia. Sydäntä lämmittää se, miten läheisiä ja rakastavaisia he ovat perheen pyörityksen ja ruuhkavuosien keskellä. Pitkä, kostea suudelma kuusenpystytysoperaation jälkeen hymyilyttää ja luo ihanan fiiliksen kiintymyksestä ja yhteistyöstä: siitä, että tässä todella on pariskunta, jonka osapuolet tukevat toisiaan missä tahansa, olipa kyse sitten kuusen pystytyksestä tai piparien leipomisesta. Minusta on ihanaa, miten Molly ei esimerkiksi yhtään hermostu Arthuriin, vaikka tällä on paita jauhoissa ja leipomismuistikuvat selvästi vähän hukassa. Sen sijaan hän ajattelee sitä, miten onnellinen hän on saadessaan olla osa sitä kaikkea, saadessaan olla hyvä äiti ja rakastava puoliso. On niin helppo ymmärtää, miksi Molly ja Arthur päätyvät hankkimaan niin monta lasta - on kuin suurperhearki olisi heille luotu. Vaikka stressiä ja vaikeita aikoja on edessä, kaikesta selvitään yhdessä perheen voimin!

Kiitos tästä lämminhenkisestä, perhekeskeisestä lukukokemuksesta, joka ilostutti ajomatkaa sukuloimaan (en sentään itse aja, vaan tässä pelkääjän paikalla nautiskelen tästä levollisesta joulutunnelmasta ja ohi vilahtelevista lumisista maisemista!). -Walle

[hiddenben]

Meldis, kivaa, että löysit listauksestani tämän! Minä viettäisin mielelläni joulun Kotikolossa ja tällaisen ficin kirjoittaminen on kuin melkein olisi siellä Olisi tosiaan hauska lukea Weasleyn lasten kotiarjesta enemmänkin ja nähdä, mitkä tapahtumat, teot ja ajatusketjut tekevät heistä sellaisia kuin he ovat. Jokaisella on nimittäin niin vahva ja toisista poikkeava persoonallisuus (vaikka kaikki rohkelikkoja ovatkin). Kivaa myös kuulla, että pidit siitä, miten kuvailen Mollya. Koen, että äitiys on se "ura", joka sopii hänelle parhaiten ja jonka kanssa hän viihtyy, vaikka se tarkoittaakin vähän vähemmän tuloja perheelle. Kiitos kovasti ihanasta kommentista! ♥

Walle, minulle Molly ja Arthur ovat aina olleet se pariskunta, joiden välinen rakkaus ei horju, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä tahansa synkkää. He ovat sellainen superpari, jotka ovat pahimmillaan siirappisen romanttisia ja parhaimmillaan toisiaan tukeva hyvä, vahva tiimi Ajattelen, että Molly on muutenkin todella kärsivällinen, mutta vielä enemmän hänen rauhallisuuteensa vaikuttaa se, että perheen ja kodin pyörittäminen on hänen työnsä ja se, missä hän on parhaimmillaan. Olikin ihana lukea, mistä kaikesta tässä ficissä pidit! Kiitos itsellesi, että luit ja että sain viihdyttää sinua ajomatkallasi ♥