Voltron: Syvänmerenhauta | S, hurt/comfort (Lance/Shiro)

[Parris]

Nimi: Syvänmerenhauta
Kirjoittaja: Ronen
Esilukija: Saappaaton, pus
Ikäraja: S
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Genre: hurt/comfort
Hahmot: Lance/Shiro
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 13), Luonnonilmiöistä (syvänmerenhauta), Otsikoinnin iloja -lisäkurssi (luonnonilmiöotsikko), Ficlet300 sanalla 183. Henki


Lance vajoaa. Vesi hänen ympärillään on syvänsinistä, melkein mustaa. Se täyttää nenäontelot ja keuhkorakkulat, ja Lancen aivoissa on pelkkää sumua, kun hän näkee kalojen pyörteen ympärillään. Ei hän nyt tänne voi kuolla! Lance yrittää huutaa ohi sujahteleville merenneidoille – tai -hirviöille? – mutta veden alla hän ei saa ääntä ulos eivätkä olennot muutenkaan huomioi häntä mitenkään. Mikseivät? Lance yrittää hamuta kypärästään jotain nappulaa, mitä tahansa, kunhan se vain auttaisi häntä hengittämään.

Mutta sellaista ei löydy.

Lance vajoaa, syvemmälle ja syvemmälle. Paniikki alkaa vallata hänet, kun raajat puutuvat ja vartalon ympärillä tuntuu kasvava paine. Se on kuin kahleet, joista häntä vedetään syvälle tulivuorten muodostamaan syvänmerenhautaan, lopulliseen lepoon. Hän on liian nuori kuolemaan, aivan liian nuori! Lance ei enää pysty liikuttamaan käsiään, vaikka haluaisi haparoida repimään kaulustaan, jos se vaikka antaisi periksi ja mahdollistaisi hapensaannin.

Mutta Lance hukkuu.


Ja sitten Lance säpsähtää hereille, Shiron käsi tiukasti kiedottuna ympärilleen. Lance hyperventiloi, pyörähtää ympäri ja saa siinä Shironkin heräämään. Shiro pyyhkäisee valkoista hiustöyhtöään ja huomaa Lancen kylmän hikisenä, pelokkaana, melkein itkuisena.

”Shiro, herran jumala, Shiro, sinun täytyy…”
”Mitä, mitä nyt?”

Lance painaa otsansa Shiron rintaa vasten ja yrittää tasata hengitystään. Shiro silittää hänen selkäänsä, mutisee rauhoittavia sanoja korvaan, lupaa että kaikki on hyvin. Lancella menee pari minuuttia ennen kuin hän pystyy muodostamaan mitään järjellisiä ajatuksia.

”Painajainen?”
”Pahin sellainen. Kuolema. Syvällä meressä. Minä hukuin!”
”Voi ei…”

Shiro suutelee kevyesti Lancen kaulaa kaikkialta, yrittää saada rauhallisemman sykkeensä tarttumaan.

”Kaikki on hyvin. Sinä et ole hukkumassa, sinä olet tässä minun vieressäni ja turvassa.”

Ja Lance puristaa häntä tiukasti, tiukemmin.

[Beelsebutt]

Aws <3

Onpa ihanaa, kun on joku turvallinen vieressä, kun herää painajaisesta <3 ja varmaan pahin mahdollinen painajainen Lancelle tällainen hukkumiskuolema, en oo ihan varma miten paljon canon paljastaa, mut aika vahva fanonfaktahan on, että Lance on puoliksi merenelävä (no ei kirjaimellisesti x)) tai siis kun on kuubalainen niin siitä on johdettu, että Lance on viettänyt puolet lapsuudestaan vedessä ja surffaa kuin vanha tekijä ja ui kuin hylje ja sellaista x)

Mutta ihanasti (kamalasti) kuvattu hukkumiskuolema, hyi! Eli ihq <3

Ja melkoinen stoppari tuo:

Mutta Lance hukkuu.

:E



Niin! Kiitos! Ja edelleen ihanaa, että olet fellow-voltro-nisti koska kirjoitat ihania ficcejä <3 ja kaikenlaisilla parituksilla <333


//

Yllätyin, että Finiin näinkin nopeasti ilmestyi Shancea. Tuntuu nääs, että Klance, Sheith ja Shatt taitaa olla tällä hetkellä vähän kovemmassa huudossa (tai ainakin itselläni ne on :'D)

Mä vaan huudan noista kolmesta niin isoon ääneen, mut onneks Ronen on täällä multishippaamassa kaikkea mikä liikkuu! \o/

[Avaruuspiraatti]

Eikä, voi Lancea ;-; Onneksi tuo oli vain uni! Kuvittelisin, että yksin tuollaiseen syvään, tummaan veteen uppoaminen ja hukkuminen olisi milloin vain aika ikävä tapa lähteä. Varsinkin, kun ympärillä pyörii olentoja, joilla olisi potentiaalia auttaa mutta jotka ei kuitenkaan auta.

Mutta Lance hukkuu.

Minäkin lainaan tätä kohtaa, koska se on hieno! Tunteeton toteamus.

Onneksi Shiro on heti lähettyvillä antamassa tukea ja turvaa <3 Yllätyin, että Finiin näinkin nopeasti ilmestyi Shancea. Tuntuu nääs, että Klance, Sheith ja Shatt taitaa olla tällä hetkellä vähän kovemmassa huudossa (tai ainakin itselläni ne on :'D)

Kiitoksia!

[Sokerisiipi]

Oih, miten ihanan synkät ja vaanivat puitteet tässä olikaan ♥︎ Todella elävästi ja aavemaisesti olit kuvannut merta, sen pimeyttä ja painostavuutta. Syvänmerenhauta on todella kaunis sana ja loi tähän miljööseen aivan erityistä hiljaisuutta ja eristäytyneisyyttä. Että Lance todella on yksin, kaiken avun saavuttamattomissa. Hyytävää.

Onneksi se oli kuitenkin unta vain (tai no, minä pidän kyllä synkeistäkin kohtaloista, heh) ja tosimaailmassa oli Shiro lohduttamassa ja halimassa. Oikein hyvä tapa rauhoittua. Ihanaa.

Pidin, kiitän!