Kyyneleet (S), kertoo ystävän menetyksestä

[Chenoa]

Name: Kyyneleet
Author: Chenoa
Beta: -
Genre: angst
Pairing: -
Warnings: no ei tässä mitään ihmeellistä ja varoitettavaa tapahdu...
Summary: Kun joku läheinen läheinen lähtee se satuttaa ihan liikaa


A/N:Tämän tarinan kirjoitin, kun todella rakas ja tärkeä ystäväni joutui muuttamaan pois. Kauas täältä, missä minä olen. Tämä on tällainen lyhyt tarina, missä ei ole puheenvuoroja. Kirjoitin tätä ja välillä aloin itkemään, joten en sitten mene ihan takuuseen laadusta, mutta olisi kiva saada kommentteja.   Heittäkää ihan oikeasti kommentilla, minkämoisella vain!!

Kyyneleet

Kun sitä tarkemmin katsastelee huomaa, että kyyneleet olivat turhia, mutta silti ne vierivät suolaisina putouksina poskilleni ja jatkoivat siitä matkaansa alas. Pois luotani, niinkuin sinä. Vaikka kyyneleet olivatkin turhia, en niitä voinut pysäyttää. Ne jyräsivät luomieni alta kuin pikajuna. Kaiken ajattelu sattui liikaa. Tieto siitä, että lähtisit pois satutti ja riipi. Repi ja raateli.

           Hengitys muuttui katkonaiseksi, sydämen pamppailu kovemmaksi ja satuttavammaksi. Katse tyhjäksi ja voimattomaksi. Mutta sitten näin taas
          sinut. Sinut, joka aikoi meidät jättää. Itkit. Et halunnut, mutta silti itkit. Ymmärsin, että sinuunkin sattui.
Tunteet myrskysivät tappavina aaltoina sisälläni. Kaikki yrittivät hukuttaa toisensa, mutta eivät onnistuneet. Tunteet vain kasvoivat ja voimistuivat. Satuttivat vielä enemmän. Halusin niiden lopettavan. Kyyneleiden pysähtyvän... Sinun jäävän.
Eikö toiveillani ollut mitään merkitystä?

           Voimakas pahoinvoinnin ja surun aalto pyyhkäisi ylitsemme. Katseesi tuntui satuttavan. Polttavan ihooni muistot sinusta.
           Tunne väreili sisälläni ja purkautui ulos silmieni kautta, kyyneleinä. Polttavina kyyneleinä. Se oli kuin happoa, joka tuhosi naamani ihoa.
Halaus. Itkua ja halaus. Pelkkää toistoa. Satuttavaa ja surullista. Se olisi voinut jo loppua. Halusin vain kaatua maahan ja jäädä siihen.
Kukaan ei auttanut, polkivat vain ylitseni säälivillä katseillaan. Viha roihusi sisälläni, mutta suru sammutti tulen kyyneleillään. Jäljellä oli vain savua... Savun seasta selkiintyi kasvosi. Ne kasvot, joita en voisi koskaan unohtaa. En antaisi itseni unohtaa. Välillä lipsahtaisin, mutta raahaisin kuvasi takaisin sisälleni. Ikuisiksi ajoiksi sulkisin sen sydämeeni. Huoltaisin ja rakastaisin. Ei se sieltä voisi kadota koskaan. Ei koskaan.

[!YAY!]

Tämä oli kaunis. On jotenkin vaikea kirjoittaa tätä kommenttia, pyyhin jatkuvasti kirjoittamaani. En oikein keksi mitä sanoisin tästä, mutta jotain on PAKKO kirjoittaa. Melkein aloin itkemään kun luin tätä, joudun nytkin pidättelemään. En minäkään halunnut hänen lähtevän. Se tuntui jotenkin... epätodelliselta. Kunpa me saisimme hänet takaisin! Silloin lauantaina itkin vielä kotona ja joskus viiden aikoihin tuli taas tippa linssiin. Ei tämä kommentti varmaan mitään hyödyttänyt... Kuitenkin... Luulen, että Liukuestesukka(kin) pitäisi tekstistäsi. Gört, nyt on taas silmät kosteat.

[Chenoa]

!YAY!, kiitos. Ymmärrän täysin sen, että sinulle ainakin oli vaikeaa kirjoittaa kommenttia, kun tunsit myös kyseisen henkilön. Arvostan tosiaan sitä, että kirjoitit tästä jotain. Mä olen tässä vähän väliä joutunu pidättelemään kyyneleitä. Kyllä kommenttisi sen verran auttoi, että tiedän, että tämä tarina kosketti edes jotakuta, vaikka oletkin tavallaan osallinen tässä.
Kiitos oikeasti!