Nimi: Pojat, jotka puhuvat sinusta
Fandom: Fruits Basket
Genre: draama
Hahmo(t): Kyo (Kyo/Tooru)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Kunnia Natsuki Takayalle!
A/N: Minä olen vasta mangan osassa 4, mutta jotenkin sydämeni jätti lyönnin väliin, kun Kyo meni "väliin" poikien puhuessa, kuten tässä ficin alussa Toorusta. Se oli niin coolia, vaikka tässä fandomissa olisi niin paljon potenttiaalia muihinki shippeihin! Tuosta kohtauksesta kuitenkin syntyi ensimmäinen Furuba-ficcini! ♥ Haasteeseen Ficlet300 (19. Haaveilija) ja Idän temppelin paluu (Fruits Basket).
Ps. Otsikko ei istukaan ihan niin hyvin kuin luulin sen istuvan, mutta. Mitäs pienestä!
HOX! Olen tosiaan vasta mangan osassa 4, joten ei spoilereita!
Olen katsonut osan alkuperäisestä animesta ja lukenut aikoinani vähän pidemmälle mangaa, mutta jännitykset jääköön tulevaan, kun saan käsiini nuo loput mangat.
Pojat, jotka puhuvat sinusta
“Tuo tyttö suostuisi kaikkeen. Hölmöt tytöt ovat parhaita”, poika sanoi vaivautumatta kuiskaamaan. Tooru ei tietenkään tajunnut mitään. Kyon sisällä kiehui, eikä hän ymmärtänyt itsekään, miksi meni väliin.
*
Kyo harjoitteli entistä ankarammin. Lihaksia poltteli, mutta lyönti, lyönti, lyönti ja potku, potku, seurasivat toisiaan. Kyo tunsi, miten hikikarpalot valuivat otsalla ja niskaa pitkin. Tooru haaveili liikaa!
Lopulta Kyon keho ei enää jaksanut. Ilta alkoi jo hämärtää ja hän oli tullut metsään harjoittelemaan jo ennen kuin Tooru tai kukaan talossa oli noussut. Kyo mietti, oliko Tooru etsinyt ja kutsunut häntä kouluun. Siitä oli tullut tapa, että he menivät yhdessä kouluun, vaikka rottakin oli mukana.
Kyo ei saanut mielestään ajatuksia, mitä ne pojat, jotka puhuivat Toorusta tekisivät tytölle. Hölmölle Toorulle, joka kykeni vain haaveilemaan. Kyo pudisti ajatukset mielestään ja mietti, miksi asia vaivasi häntä niin paljon.
Lopulta Kyon mielikään ei enää jaksanut. Hän oli ajatellut liikaa ja mietti, millaisia ne pojat olivat. Ne olivat itseään täynnä olevia mänttejä, Kyo kihisi kiukusta, mutta joutui myöntämään poikien olevan myös tavallisia. Eivät osa mitään sirkusta, jossa Kyo tunsi olevansa, vaikka ei kuulunutkaan samalla tavalla kahteentoista.
Kyo ei voisi koskaan halata Toorua, mihin ne pojat pystyisivät. Pojat, jotka halusivat vain Toorun kehoa omaksi huvikseen, eikä -
Turhautuminen sai Kyon pään särkemään. Keho oli liian väsynyt jatkamaan harjoituksia ja mieli tuntui tukkoiselta kaikista ajatuksista. Kyo tiesi, ettei ajatellut täysin selkeästi, kun kyse oli Toorusta.
*
Kyo näki, kuinka yksi pojista käveli Toorun luokse ennen kuin hän ehti väliin. Kyo lamaantui paikalleen ja katsoi, miten poika jutteli Toorun kanssa. Jopa pojan asento oli ylimielinen, eikä Kyo siitä huolimatta saanut itseään liikkeelle. Kyo näki, miten uneksinut Tooru hymyili säteillen ja punastui.
Lopulta Tooru pudisti päätään ja poika lähti pois.
“Häirisitkö tuo poika sinua?” Kyo meni kysymään.
“Ei”, Tooru pudisti päätään ja hymyili Kyolle lämpimästi. Kyota ärsytti, että Toorua häirittiin koulussa eikä tyttö edes tajunnut sitä itse.
“Hän pyysi minut treffeille”, Tooru sanoi hiljaa. Kyon niskakarvat nousivat pystyyn. Treffeille?
“Mitä?” Kyo älähti kovempaa kuin oli aikonut.
“Kieltäydyin”, Tooru totesi lyhyesti ja Kyo katsoi häntä hölmistyneenä, kun Tooru otti yhden hupaisimmista ilmeistään. Vakavan naaman.
“Pidin puoleni, kuten neuvoit”, Tooru naurahti ja palasi takaisin uneliaaksi omaksi itsekseen. Kyon sydän jätti lyönnin väliin.
“Mennäänkö?” Tooru kysyi ja hymyili niin säteilevästi, että Kyo tunsi punastuvansa. Tooru tarttui Kyon käteen eikä Kyo vastustellut, kun he kävelivät läpi käytävän pidellen toisiaan käsistä kiinni.