Nimi: 31. heinäkuuta
Ikäraja: S
Tyylilaji: kepeä fluffdraama
Paritus: Ron/Harry
31. heinäkuuta
Elettiin heinäkuun loppua, hyvin märkää ja kylmää sellaista. Harry, joka oli väsynyt päivän touhotuksesta, availi hajamielisesti paketteja, jotka olivat jääneet odottamaan aukaisemistaan. Weasleyn perhe oli tapansa mukaisesti järjestänyt hänelle syntymäpäiväjuhlat Kotikolossa ja kutsunut myös tuttuja Tylypahkasta juhlimaan. Harryn täytyi myöntää, että oli ollut ihanaa nähdä vanhoja ystäviä pitkästä aikaa. Samalla päivä oli kuitenkin imenyt lähes kaiken energian hänestä.
”Vieläkö sinulla on lahjojen avaaminen kesken?”
Ron ilmestyi Harryn viereen, kantaen kahta höyryävää teemukia käsissään. Hän laski ne olohuoneen pöydälle ja istuutui Harryn viereen sohvalle.
”Juhlat olivat aivan riittävästi”, Harry sanoi eikä se ollut vale. Hänelle riitti, että oli saanut olla tärkeiden ja rakkaiden ihmisten ympäröimä.
Ron tarkasteli avaamattomia paketteja hetken ennen kuin nappasi niistä yksinkertaiseen ruskeaan paperiin kiedotun. Hän nakkasi sen Harryn syliin.
”Avaisit edes vielä tämän. Se on äidiltä. Hän kyselee kuitenkin, mitä tykkäsit niistä.”
”Niistä?”
Harry pyöritteli pientä pehmeää pakettia sylissään. Se sisälsi selvästi jotain itsetehtyä. Harrylle tulivat heti mieleen rouva Weasleyn neulomat jumpperit, joita tämä antoi joululahjaksi joka vuosi perheenjäsenilleen. Nyt paketti oli kuitenkin liian pieni sellaiselle. Uteliaana Harry repi ruskean paperin auki ja nosti esiin rohkelikon punaiset villasukat, joiden varsissa kultaiset siepit komeilivat. Hymy venytti tahattomasti Harryn huulia.
”Ne ovat ihanat.”
Harry riisui jalkansa paljaiksi ja vetäisi uudenkarheat villasukat päälleen. Ne olivat lämpimät ja juuri sopivankokoiset. Täydelliset tällaiseen koleaan kesäiltaan. Harry katsoi Ronia, joka oli kurottautunut nappaamaan teemukinsa pöydältä. Hän antoi Ronin hörpätä kuumaa juomaa ennen kuin kietaisi kätensä tämän harteille.
”Tiesitkö sinä näistä?”
Ron laski mukin, tuttu leveä hymy kasvoillaan. ”Tietenkin. Eli voin sanoa äidille, että ne olivat sinusta aivan hirvittävät?”
Harry töytäisi Ronia jalallaan. ”Uskallakin tai kerron äidillesi, että se olit sinä, joka päästi haiskun taloon keväällä.”
”Se oli vahinko!” Ron melkein älähti.
Harry hymyili hyväntuulisesti Ronin kevyesti kiivastuneelle ilmeelle, joka oli saanut punan kohoamaan tämän korviin. Harry nojautui kohti Ronin kasvoja ja suuteli tätä kevyellä lempeydellä.
”Mitä ikinä sitten väitätkin.”
Harry oli kuulevinaan hymähdyksen, kun hän otti sohvalla hyvän asennon ja nosti jalkansa Ronin syliin. Teemukin hän nappasi pöydältä ja lämmitteli kämmeniään sen ympärillä. Ronin kädet laskeutuivat hänen housujensa verhoamille säärille napakan lempeinä.
Harry heilutteli varpaitaan uusissa villasukissa. Väsymyksestä huolimatta hän tunsi olonsa erityisen onnelliseksi.