KAISA.: Aww, voi miten ihana kuulla! ^^ Niinpä, voi Kalevi mitä oletkaan unohtanut pelkojesi vuoksi ;__; Jee, kivaa että tästä tuli kaikenlaisia ja kokoisia sykkyräisiä fiiliksiä :3 Kiitos kommentista!!
Vendela: Joku voisi olla eri mieltä
mutta kiva että kelpaa! Nää on tosiaan vähän eri aaltopituuksilla
Nuoressa Kalevissa on kyllä puolensa ja tahdoinkin tässä näyttää sitä huoletonta, elämästä kaiken irti ottavaa puolta, joka Kalevissakin lymyilee, vaikkei Heikin kanssa säätämistä hirveesti viitsi funtsiakaan. Hii, kiva, että nimi miellyttää. Kiitos kommentista!!
A/N: Siis yritin kaikkeni,
kaikkeni, ettei nää panisi, vaan kuinkas kävikään
4
Heikki
Uskomatonta. Kalevi halusikin vain pussailla. Ei se ollut ikinä ennen… En meinannut uskoa, että se oikeasti... Kalevin kädet eivät edes yrittäneet hivuttautua mun reisille tai jalkojen väliin. Sen huuletkin olivat niin hellät. Kalevi hymisi hiljaa mua suudellessaan eikä todennäköisesti edes tajunnut tekevänsä niin. Se oli ihan älyttömän suloista.
Meidän huulet erkanivat, mutta Kalevilla ei ollut kiire kauemmas. Kalevi painoi kasvonsa mun kaulaan ja pysytteli mun lähellä kahdenkymmenenkuuden ihmeellisen sydämenlyönnin ajan. Mua värisytti. Liian pian Kalevi pudotti kätensä mun olkapäiltä ja siirtyi kauemmas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunsin merkit ja tiesin, miten Kalevi odotti mun toimivan. Nyt kuului taas esittää pelkkää kaveria. Pettymys jäyti kipeästi kylkiluissa.
Otin löylykauhan ja heitin vettä kiukaalle. Äänekäs, kaiken alleen kätkevä sihinä antoi mulle aikaa koota itseni. Hengitin pari kertaa oikein syvään. Yritin tyhjentää pääni ja unohtaa, missä olin ja kenen kanssa. Ei se tietenkään onnistunut. Mietin tätä sotkua, tätä
juttua, joka oli jatkunut melkein kolme viikkoa. Me naitiin, paljon. Alkuun sitä oli tapahtunut vain silloin tällöin, mutta nyt me ei pysytty erossa toisistamme kahta päivää kauemmin. Kalevilla oli vitunmoiset halut, mutta niin oli mullakin. Kalevi tyhjensi mun pään ja pakotti keskittymään vain siihen. Kun Kalevi oli paikalla, en muistanut vatvoa elämäni suurinta virhettä.
Mutta tällaisina hetkinä, kun Kalevi tuli itsetietoiseksi, mäkin tulin, ja silloin kaikki alkoi kieppua ja sydän vapista. Mitä me tehtiin? Mitä tää oli? Miksei me haluttu lopettaa? Mitä mä tunsin? Nousin lauteilta. Menin kylmään suihkuun. Mielessä välähteli rakkaat kasvot, helpot hetket ja kipeät muistot. Tuska pakkautui keuhkoihin. Nostin vapisevan kämmeneni laatoitetulle seinälle. Mun oli niin kova ikävä Katariinaa.
Käänsin suihkun kiinni ja kävin hakemassa pukkariin unohtuneet kaljat. Istuin alas ja yritin muistaa, miten kuului hengittää. En pelännyt, että Kalevi tulisi etsimään mua ja ihmettelemään, mitä sekoilin. Jätkä ei tehnyt sellaista. Kalevi oli hyvä kääntämään katseensa silloin, kun mä ponnistelin tunteideni kanssa. Piirre, josta ajoittain oli vaikea sanoa, oliko se huomaavaista vai helvetin piittaamatonta.
Kuulin, kuinka Kalevi avasi suihkun. Räpyttelin kyyneleet pois. Palasin lauteille. Kalevi tuli mun seuraksi. Me avattiin kaljat ja juotiin. Hiljaisuus oli ahdistava ja luonnoton. Kalevi ei ikinä jäänyt sanattomaksi. Miksi se nyt oli näin hiljaa? Mitä se ajatteli?
Kalevi
Toivoin humalaa ja sen sytyttämiä holtittomia ajatuksia, mutta messissä oli vain yksi kalja. Se ei tarjonnut mahdollisuutta uskottaviin tekosyihin. Heikki ei katsonut muhun päinkään. Se oli surullinen. Tiesin tasan, minkä takia. Heikki ajatteli Katariinaa. Kun Heikki oli tommonen, tahdoin lopettaa koko tän paskan. Tää ei ollut enää hauskaa.
Olin lopettanutkin, monta kertaa, mutta aina me tultiin takaisin kuin hullut. Heikki sai mut niin kuumaksi, niin saatanan holtittomaksi. En enää tiennyt, kuka olin ja mitä olin tekemässä. Heikki pelotti mua niin vitusti enkä mä yhtään tykännyt siitä, että pelkäsin. Se oli sietämätöntä. Mietin, että nyt sanon sen taas. Sanon, että tää on ohi, morjens. Tahdoin elämäni takaisin.
Käänsin katseeni Heikin sinisiin silmiin, ja se kiinteä, intensiivinen katse poltti musta kaiken pois. Jäljelle jäi pelkät vaistot. Ota nyt helvetti kiinni. Heikin huulet olivat kiihkeät eikä se kainostellut enää. Heikki kosketti ja painoi nälkäisen suunsa mun iholle. Kiihotuin sekunneissa. Tukistin Heikin niskahiuksia ja ähisin. Raskas, kuuma ilma pökerrytti vai oliko se vain Heikki?
”Luulin, ettet pane saunassa”, sanoin myöhemmin pää shampoossa.
”Hups”, Heikki naurahti. Sen hymy oli ovela ja itsetyytyväinen. Pukkariin mennessään se jopa läimäytti mua perseelle ja virnisti, kun tajusi yllättäneensä mut. Olisin suuttunut, ellei röyhkeä Heikki olisi ollut niin helvetin seksikäs.