Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Niin noloa (mutta ei meille) (S, Otabek/Yuri, oneshot)  (Luettu 3132 kertaa)

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Title: Niin noloa (mutta ei meille)
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky (+ Katsuki Yuuri/Victor Nikiforov)
Genre: Kepeä, dialogivoittoinen arkidrama pienellä silauksella jotain romancea
Rating: S
Disclaimer: Hahmoista kaikki kiitos ja kunnia Kubo-senseille ja Yamamoto-senseille ja muille YOI:n parissa työskennelleille. Teksti on kirjoitettu ilman mitään korvauksia.
Summary: Victor ja Yuuri ovat Yurin mielestä niin noloja.

A/N: Pelasin eilen illalla ihan kaikessa rauhassa The Elder Scrolls Onlinea pleikalla, miettien pelin tapahtumia, kun yhtäkkiä päähäni ryöpsähtikin jostain dialoginpätkä Yurin ja Otabekin välille. Pakkohan se oli kirjoittaa ylös ja laajentaa pikkuiseksi ficiksi :3 Täst ois voinu saada hyvän myös sarjiksena, mutta päädyin ficimuotoon, koska piirtäminen ei ole enää vuosiin ollut mun juttu.

Osallistuu haasteeseen Aina eka kerta IV, aiheena kosinta. Jokainen saa tehdä oman tulkintansa siitä, että kummalta se aloite oikeastaan lähtikään ;)

// Oon kirjoittanut tälle myöhemmin myös irtonaisen jatko-osan: Perhosmyrskyjä (S).



Niin noloa (mutta ei meille)


”Victorilla ja Katsudonilla on näköjään vuosipäivä”, Yuri totesi katse kiinni puhelimensa näytössä. ”Instagram suorastaan tulvii kuvia.”

”Kai toivotit onnea”, Otabek sanoi eikä irrottanut katsettaan kirjasta, jota oli juuri lukemassa.

Yuri hörähti siihen malliin kuin Otabek olisi sanonut jonkin hauskankin vitsin, että ihan kuin hän muka jakelisi Victorille ja Yuurille onnentoivotuksia näiden hääpäivänä tai ylipäätään koskaan. Todellisuudessa Yuri oli kuitenkin jättänyt Victorille viestin, joskaan ei sellaista kaikkein tyypillisintä ja perinteisintä. Hän kuitenkin oli täysin varma, että Victor osaisi tulkita hänen ”Olette yhtä ällön söpöjä ja noloja yhdessä vielä varmaan satavuotiainakin” -viestinsä oikein.

”Muistatko muuten muutama vuosi sitten, kun Barcelonassa oli Grand Prix, ja Victor ja Katsudon pölähtivät sinne kahvilaan sormukset nimettömissään?”

Yuri asetti kännykkänsä rintansa päälle ja yritti tavoittaa vastapäätä lojuvan Otabekin katsetta. He makoilivat sohvalla vastakkaisissa päädyissä käsinojiin niskojaan tukien, joten katsekontaktin olisi luullut syntyvän helposti. Otabekin kirja oli kuitenkin tiellä.

Yuri kurtisti kulmiaan, kun Otabek ei laskenut kirjaa käsistään vaan mumisi vastauksensa sen takaa. Hän siirsi kätensä tämän jalalle ja nipisti sitä niin lujaa kuin osasi, puristi pienen kaistaleen ihoa kynsiensä väliin. Otabek nykäisi jalkansa kauemmas.

”Mitä.” Otabek kohotti käsiään ylös niin, että pystyi katsomaan Yuria kirjan reunan alta.

”Heitä se kirja helvettiin”, Yuri tokaisi. ”Vai ovatko Lovecraftin hirviöt noin merkityksellisiä sinulle?”

”Ajattelin yrittää kutsua Cthulhun”, Otabek vastasi huolettomasti mutta Yurin tyytymätön ilme ei jäänyt häneltä huomaamatta. ”No mitä? Haluatko jutella lisää siitä, että sinun mielestäsi Victor ja Yuuri olivat noloja silloin Barcelonassa?”

Yuri kohautti olkiaan. ”No olivathan ne keskenään mätsäävät sormukset aika nolo veto. Ja kyllä oli heillä otsaa alkaa selittää, että ovat menneet kihloihin ja häät ovat sitten, kun Katsuki voittaa kultaa!”

”Olihan se joo aikamoinen haasteen heitto”, Otabek tuumasi ja laski kirjan taas naamansa eteen. ”Mutta sinähän se lopulta voitit.”

”Joo ja hyvä niin! Vaikka myöhemminhän he sitten kuitenkin menivät naimisiin. Ja voi luoja ne häät vasta olivatkin nolot! Muistatko? Miten jotkut voivatkaan olla julkisesti niin imeliä ja ekstroja?! Minä en ikinä pystyisi moiseen. Kuolisin häpeästä jos yrittäisinkin, ellen ehtisi tappaa itseäni sitä ennen. Semmoiset jättijuhlat ja noin viisi miljoonaa vierasta, ja lehdistökin paikalla! Ja kaikki paikat koristeltu joillain hiton jääpatsailla ja valkoisilla kukilla, ja Victor on kiinni Katsudonissa 24/7... Kaikki oli kuin jostain akkojen överistä liibalaabarakkauselokuvasta. Kappas kun eivät kurvanneet paikalle hevosten vetämässä vaunussa! Ja sitä julkisten hellyydenosoitusten määrää… Siis kuka oikeasti pystyy, ihan järkyttävän noloa! Jäätävä myötähäpeä jo pelkästä muistamisestakin. Minä en ikinä halua mitään sellaista moskaa, hyi olkoon. En ikinä! Minulla sentään on jotain tasoa ja itsekunnioitusta!”

”No, kerro sitten, millaiset häät meille haluat.”

Yuri hiljeni äkisti sanat kuultuaan. Otabek oli sulkenut kirjansa ja pudottanut sen lattialle. Hän nousi istumaan ja tuijotti hellän haastavasti Yurin silmiin. Tietäväinen hymynkare häälyi Otabekin huulilla.

”No, antaa kuulua, haluatko mennä kanssani naimisiin vai et?”

Yuri tuijotti Otabekia suu auki, ja näytti siltä kuin hän olisi menettänyt puhekykynsä kokonaan. Lopulta hän sai loksautettua suunsa taas kiinni mutta pysyi edelleen vaiti. Puna kohosi pikkuhiljaa hänen poskilleen.

Sitten äkisti Yuri painoi katseensa alas ja tuijotteli jonnekin lattian suuntaan.

”Ha… haluan…” hän sopersi sitten ääni koko ajan hiljentyen, jolloin viimeinen äännähdys oli enää kuin pelkkä hengenveto.

”Kuin myös”, Otabek vastasi hymyillen ja ojensi Yurille kätensä. Tämä tarttui siihen kiinni kasvot yhä punaisina, katsekontaktia vältellen. ”Sormuksia minulla ei valitettavasti tähän hätään ole, mutta voidaanhan me keksiä jotain muutakin. Sinun mielestäsihän keskenään mätsäävät sormukset ovat niin noloja, vai mitä?”

”No… Victorilla ja Katsudonilla ne ovat…” Yuri sanoi niin pienellä äänellä, että Otabek hädin tuskin kuuli.

”Eli yhteensopivat sormukset meillekin siis.”

”...Kiitos, Beka.”
« Viimeksi muokattu: 31.07.2020 22:27:32 kirjoittanut Larjus »
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 096
  • Clara, my Clara
Heips! Kommenttikampanjan kautta tämän nappasin. Silmäilin tätä jo aikaisemmin ja laitoin kirjanmerkkeihin talteen, että lukisin myöhemmin ja jättäisin kommentin. Mutta tietystihän se unohtui. Vaikka toki, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?  ::)

(Ja siis hei, miten tällä ei oo jo kommentteja? o_O)

Tässä kävi hyvin selväksi, että Otabek (lempihahmoni YOI:ssa, btw) tuntee Yurin todella hyvin. Yuri voi väittää mitä tahansa, mutta Otabek tietää silti totuuden.

Yurin jättämä onnitteluviesti sai hymyn kohoamaan huulille. :D Vaikkei Yuri asiaa koskaan myöntäisikään, niin hän on kyllä onnellinen Victorin ja Katsukin puolesta. Pitää vain osata lukea rivien välistä.

Itse koin, että Yuri käytti Victorin ja Yuurin suhteesta/häistä/avioliitosta valittamista puhumista tekosyynä. Oikeasti hän vain vihjaili Otabekille olevansa valmis seuraavaan askeleeseen, mutta ei sitä nyt suoraankaan voinut sanoa, ettei menisi maine. :D

Victorin ja Yuurin häät kuulostivat juuri sellaisilta kuin Victorilta odottaisi. Kuvittelisin, että ne olisivat olleet vieläkin ekstrammat, jos Yuuri ei olisi ollut hillitsemässä tätä. Vaan toisaalta, mistäpähän sitä koskaan tietää. Ehkä Victor saikin Yuurin innostumaan… Ei, kyllä kallistun siihen että Yuuri hillitsi Victoria, muuten he olisivat tulleet paikalle Yurin mainitsemilla hevosten vetämillä vaunuilla.

Otabekin kosinta oli yksinkertaisesti niin mahtava kaikessa yksinkertaisuudessaan ja arkisuudessaan. Sille tuli naurettua. :D Ehkä myöhemmin on luvassa jotain romanttisempaan.

Ja Yurin reaktio oli aivan loistava! Juuri sellaista, mitä häneltä odottaakin. Kaiken sen uhoamisen jälkeen esiin tuli ujonpuoleinen, herkkä kissimirri. Siihen vielä päälle Otabekin tietäväinen hymynkare. Kirsikka kakun päälle. Siitäkin huolimatta Otabek ei tehnyt (pahemmin) asiasta kiusaa vaan helpotti sitä Yurille. He ovat kyllä ihana pari, jotka sopivat loistavasti yhteen.  :-*

Hymyni vain leveni loppua kohden. Erityisesti silloin, kun Yuri piipitti ettei yhteensopivat sormukset olisi heillä kahdella niin nolot kuin Victorilla ja Katsukilla. :D Voi Yuri, sä sitten olet niin ihana.

Tää oli aivan mahtava tarina. Todella hauska ja söpö ja suloinen. Otabek (on ihana rakas kultamuru) ja Yuri ovat yhdessä suloisia.

Sulla oli näemmä muitakin Otayuri-ficcejä, täytyypi ottaa ja lukea ne jossain vaiheessa, kun kerkiän – ja muistan. Yritän myös voittaa kommentointi ujouteni ja jättää edes lyhyen kommentin.

Kiitos tästä hyvänmielen tarinasta.

-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
No heips! Kiva että nyt lopulta päädyit tämän lukemaan ja kommentoimaankin! Kommentit lämmittää aina mieltä, etenkin kun mulla on aika lailla omat piirini fandomieni suhteen...

Otabek on munkin lempparihahmo YOI:ssa (ja Yuri heti hänen jälkeensä), ja ne kaks kyllä todellakin tuntee toisensa hyvin. Otabek (on todellakin ihana rakas kultamuru) ja Yuri ovat niin mainio pari kaikin puolin ♥ Niin luotuja toisilleen.

Joo kyllähän minäkin tätä kirjoittaessa ajattelin, että Yuri yrittää Victorista ja Yuurista valittaessaan (sen lisäksi että se on hänestä erittäin hauskaa ajanvietettä) vähän koetella kepillä jäätä ja vihjailla Otabekille et hei, eikös mekin voitais mennä naimisiin :D Mutta eihän se ressukka sitä asiaa tuon suoremmin uskalla ottaa puheeksi, puhumattakaan siitä että itse kosisi (vaikka kyllä Yuri haluaisi, kaikkeen vaan ei kykene) :3

Ja joo Yuuri on ehdottomasti ollut hillitsemässä Victoria häiden suhteen. Ties mitä kaikkea muuta siellä häissä on ollut o.o Oliskohan pitänyt päästää Yuri oikein kunnolla vauhtiin valituksessaan.

Halusin, että kosinta olis yksinkertainen ja myös arkinen, koska eihän se todellakaan voisi olla millään lailla extra tai edes hippustakaan lässynlääromanttinen, olihan Yuri juuri sellaisesta kovaan ääneen valittanut. Halusin myös, että varsinainen The Kysymys menis tollasella "haluatko/aiotko vai et" -kaavalla, koska sillä tavallahan heidän ystävyytensäkin alkoi (siellä Barcelonassa ♥). Sen takia Otabek myös ojensi kätensä Yurille :3
Ja Otabek on onneks sen verran viisas Yurin suhteen, ettei liiaksi kiusoittele tai mitään, vaikka pitäähän sitä vähän hymyillä tietävästi ;) ja kysymyksessäkin on tarkoituksella sellainen "minä kyllä tiedän vastauksen mutta haluan kuulla sen sinulta suoraan" -sävy, koska sellaisella varsinkin saa sopivasti vähän sotkettua Yurin aivotoimintaa ja ajettua hänen "puolustuksensa" täysin alas :3 Tykkään myös ajatella, että vaikka Yuri ei todellakaan innostu mistään liian ällöromanttisesta ja överistä (etenkin jos Yuuri ja Victor ovat ehtineet sen tekemään), hän on oikeasti sisimmiltään paljon romanttisempi kuin antaa ymmärtää. Ja siksikin piti vähän piipittää, että eihän ne mätsäävät sormukset hänellä ja Otabekilla olisi noloja (koska he ovat molemmat niin pirun cooleja), vaan Victorilla ja Katsudonilla (jotka "tietenkin" ovat noloja ihan sama mitä tekivätkään). Onneks Otabek ymmärtää eikä tosiaan liiaksi kiusoittele ♥

Joo mulla on semipaljon Otayuria (ja pari muutakin YOI-ficiä), en todellakaan pane pahakseni jos satut niitäkin lukemaan ja kommentoimaankin :3 (se päinvastoin sais mut todella iloiseksi.) Lisääkin Otayuria on tulossa, sen voin luvata (nyt kun viime syksynä löysin vanhan rakkauteni tätä shippiä kohtaan ja kirjoitusintoakin kiitettävästi). Mulla on koneella 10 keskeneräistä YOI-ficiä ja niistä kahdeksan on Otayuria :D Ja niiden lisäksi on ainakin toinen mokoma ideoita (lähinnä pelkkää Otayuria), joita en ole aloittanut vielä kirjoittamaan (kyllä sit jossain välissä).

Kiitos ihanasta kommentistasi, olen lukenut sen ainakin kymmenisen kertaa ja vieläkin hymyilyttää ♥

Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 292
  • Kurlun murlun
Tämä kyllä niin hyvin kiteyttää Yurin ajatusmaailman siitä, miten jokin toinen asia on Viktorin ja Yuurin suunnalta niin meganoloa, mutta sama ei pätisi tietenkään, jos kyse olisi hänestä ja Bekasta. :D Totta puhuen Viktorin överiekstraisuus on jollain tapaa vähän ärsyttävää, joten ei kai mikään ihme, että massiiviset hääjuhlatkin saivat niskakarvat pystyyn. Kenties sitä itseäkin vähän kuumottelisi kaikki överiys. En tiedä, olisiko Yuurilla tarpeeksi tahtoa pistää stoppeja Viktorin laukalle lähteville ideoille ja hankinnoille, mutta ehkä kokonaisuudesta tosiaan olisi voinut tulla vieläkin hurjempi, ellei Yuurilla jotain sananvaltaa olisi ollut. :D

Otayurin kohdalla puolestaan vetoaa se, miten arkisistakin asioista on löydettävissä niin paljon kaikkea herttaista. <3 Kosintahan se tässäkin esitettiin, mutta juuri niin viehättävän vähäeleisesti ja asiallisesti kuin etenkin Bekan suunnalta voi olettaa. Turha siitä on sen kummempaa sirkusta tehdä. :----D Omasta puolestani olen vähän sillä kannalla, että yhteensopivia sormuksia ei voi suotta sanoa hupsuiksi, mutta luonnollisesti sellainen on Otayurin kohdalla coolia ja tähtiin kirjoitettu valinta. En panisi pahakseni, vaikka tälle ilmaantuisi jonkinlaista jatkoa esimerkiksi häitään viime hetkellä panikoivan Yurin suunnalta. <3

- Mai
"I read you loud and clear, Lizard."

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Onks parempaa tapaa herätä aamulla väsyneenä kuin huomata että on saanut ihanaisen kommentin? Ääää väsymykseni haihtui heti pois :3

Yurin mielestä suunnilleen kaikki, mitä Victor ja Yuuri tekevät, on noloa, mut eihän se luonnollisestikaan (ei tietenkään!) koske häntä ja Otabekia :D Se on joku Yurin perusasennoituminen kaikkeen. Mut todellakin, ihan jo järjelläkin mietittynä semmonen överiekstraisuus on kyllä jo vähän liikaa, että melkein kuka tahansakin voi todeta, että joo yli menee. Ja eiköhän se Yuuri onneksi saa Victorin menemään vähän pienemmällä vaihteella kuin muuten (vaikka toisaalta rakkaus Yuuria kohtaan on se, mikä saa Victorin niin intoilemaan o.O Eli onko hyöty plus miinus nolla?)

Lainaus
Otayurin kohdalla puolestaan vetoaa se, miten arkisistakin asioista on löydettävissä niin paljon kaikkea herttaista.
Tää kiteyttää todella hyvin sen, miksi mä silloin muutama vuosi sitten YOI:ta seuratessa tähän paritukseen miellyin, ja miksi siitä on tullut mulle nyt erittäin antoisa aihe/paritus kirjoittaa :3

Beka osaa luonnollisesti erittäin hyvin lukea Yuria ja tietää, mitä tämä haluaa ja myös miten, joten kosinnan piti tietenkin olla vähäeleinen (ja ulkopuolisten mielestä ehkä vähän koruton? Mikäli eivät ymmärrä Yuria, Otabekia ja sitä, miten heidän yhteinen taipaleensa on alkanut). Eipä voi Yuri ainakaan syyttää Otabekia ekstraisuudesta ja yliampumisesta :D
Ja todellakin, tietty Otayurin kohdalla yhteensopivat sormukset on vain tosi cool juttu ja ne, jotka on eri mieltä, ei tajua mistään mitään ;D terv. Yuri

Lainaus
En panisi pahakseni, vaikka tälle ilmaantuisi jonkinlaista jatkoa esimerkiksi häitään viime hetkellä panikoivan Yurin suunnalta. <3
Kuten oon tainnut joskus sulle sanoakin, mä olen miettinyt tätä, ja jos saan ideaa kirjoittaa jonkin (pienen) kokonaisuuden aiheesta, niin eipä mua sitten ole mikään estämässä (paitsi ehkä mun lukuisat muut WIP:t... mut sielläkin paljon Otayuria ;D). Nään kyllä hyvin mielessäni Yurin panikoimassa avioliittoon astumista :3

Kiitos jälleen kommentistasi Maissinaksu, voi miten mun mieltä aina lämmittääkään lukea niitä ♥ Ja kiitos kun olet kommentoinut ficejäni niin ahkerasti ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Grenade

  • Fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 557
  • ava+bannu Ingrid
Aika on taas dippaa varpaansa tähänkin fandomiin, vaikka itse animenkatsomisesta onkin sen miljoona vuotta. Mutta väliäkös tuosta, lol!

En yhtään ihmettelis, vaikka Yuuri ja Victor olisivat imelän siirappisia vielä satavuotiainakin, joten Yurin onnentoivotus ei varmasti kauas todellisuudesta mennyt. :D Ai että, Yuri sinä pieni tsundere, olla nyt nyrpeää vaikka kuitenkin lähetit "ei ole onnentoivotus, mutta on kuitenkin" -onnentoivotuksen!

Lainaus
Kuolisin häpeästä jos yrittäisinkin, ellen ehtisi tappaa itseäni sitä ennen
Apua, aaaa, nauran täällä, kun voin vaan kuvitella millaisella paatoksella Yuri pauhaa tätä, että ei helvetti ei missään nimessä, aivan kammottavaa toimintaa se tällainen. :DD

Awwww, tää loppu! Ynh, oon täällä ihan sellasena sydämet lentelee ympärillä -hymiönä, kun nää kaks on niin lutusia. Otabekin kosinta oli niin luonteva ja sopi niin hyvin hahmolle ja Yurillekin. Ja aww tuota, että kelpais sitten kuitenkin sellaset kivat samanlaiset sormukset, vaikka just on käytetty viimeiset minuutit niiden kauheudesta paasatessa. :D Ihan eri asia! Victor tosin varmaan onkin juuri sellaine, että tavallinen on mälsää, mitä ihmeellisempi on niin sitä parempi on, joten Yurin kammo on varmasti ihan oikeutettua. :D

Kiitos tästä, olipas tämä söpö iltapala, jätti ihanan pehmoisen fiiliksen! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Grenade, mua naurattaa ku mul oli tos hiukka vajaa vuos sitten vähän sama, piti vaa taas vähä kastaa varpaita, ku totesin yhteen fici-ideaan et hei Yuri ja Otabek sopii siihen hyvin, ja sitä kirjoittaessa iskikin sitten oikee hyökyaalto inspiraatiota 😂 Taisin hukkua, kun sillä samalla inspiksellä on tullu jo monet muutkin ficit kirjoitettua, niin myös tämäkin. (Otayuria olen kyllä tässä koko ajan ihan animen ilmestymisestä asti rakastanut, ei se ole mihinkään muuttunut.)

Yuri on niin tsundere, ja osin siksi se onkin niin ihana! Jostain syystä tsunderepojat animeissa vetoaa muhun, mut tsunderetytöt lähinnä ärsyttää :D Yurilla on niin vahvasti päällä se, millaisena hän haluaa muille näyttäytyä, vaikka sisältä onkin vähän toista, eikä sitä kovin monelle näytetä. Vähän yrittää liikaa välillä, reppana :D Onneksi Otabek ymmärtää Yuria ja tuntee sen niin hyvin, että osaa onkia piiloviestit Yurin paasauksen seasta. (Ja kyllä Victorkin tasan tiesi miten Yurin lähettämä viesti pitää lukea.)

Halusin että kosinta olis pohjimmiltaan arkinen eikä sillee niin perinteisen romanttinen, ei semmonen sovi näille kahdelle. Ja sen jälkeen kun Yuri on meuhkannut siitä, miten kaikki liibalaabahöttö on noloa, ei Otabekille tulis mieleenkään edes polvistua sen eteen sormusrasia kädessä :D Tässäkin se kosinta tuli loppujen lopuksi Otabekilta aika spontaanisti (ihan vain vastauksena Yurin piiloviestiin), vaikka kyllähän he olivat molemmat tietenkin ajatelleet asiaa jo jonkin aikaa.

Lainaus
Ja aww tuota, että kelpais sitten kuitenkin sellaset kivat samanlaiset sormukset, vaikka just on käytetty viimeiset minuutit niiden kauheudesta paasatessa. :D Ihan eri asia!
Niin kuin otsikko sanoo ja Yurikin lopussa piipitti, semmoiset on noloja Victorilla ja Yuurilla, eikä tietenkään hänellä ja Otabekilla :D Ne Victorin ja Yuurin sormuksethan oli kyllä tosi simppelit (oon joskus nähnyt jotain tarkempaa arttia että niiden sisäpuolella on lumihiutaleen muotoinen kaiverrus tms. joka on puoliksi toisessa sormuksessa ja puoliksi toisessa). Mutta näin yleisesti ottaen Victor osaa kyllä olla todella extra (ja muistaakseni se olikin Yuuri joka ne sormukset valitsi 🤔), et ei se Yuri ihan tyhjästä vaahtoa :D

Kiitokset ihanasta kommentista, mulle tuli vastaavasti siitä ihanan pehmoinen fiilis :3
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
No niin, nyt olen viimein täällä näiden myöhäisten kommenttieni kanssa, haa! Ja kylläpäs tämä teksti piristikin perjantaiaamuani ihanasti. :)

Minusta tuo Yurin väninä Victorin ja Yuurin imelyydestä ja yhteensopivista sormuksista oli kyllä hyvin hänen hahmolleen sopivaa, ja samoin Otabekin puolimutistut vastaukset kirjan takaa. Pystyn hyvin kuvittelemaan, kuinka hän siellä toisaalta vähän pyörittelee silmiään ja ehkä hymyileekin huvittuneena, kun Yuri avautuu, mutta on oikeasti selvästi myös vähän kateellinen siitä, miten Victor ja Yuuri on päässeet suhteessaan noin pitkälle. Mutta ah, onneksi Otabek rientää korjaamaan tilanteen! Tästä tuli mieleen meikän oma kosinta, joka tapahtui sivulauseessa lontoolaisessa voileipäpuodissa.  ;D Joten siksikin tää teksti aiheutti lämpimiä ailahduksia rintakehässä.

Sanailu tässä tekstissä oli laadukasta ja hauskaa, ja erityisesti hörähdin tuolle Otabekin Cthulhu-kommentille (ja tietenkin sille, että Yuri kysyi, että ovatko Lovecraftin hirviöt muka häntä tärkeämpiä). Ja tietenkin myös lopulle, koska heh, kyllähän Yuri haluaa ne mätsäävät sormukset, kuinkas muutenkaan? Onneksi hänellä on Otabek, joka tuntee kumppaninsa jo niin hyvin, että näkee tuollaisten avautumisten läpi. ♥

Tää oli tähän mennessä sun OtaYureista ehdottomasti yksi mun suosikeista. Varmaan siksi, että edelleenkin ficeissä ja tarinoissa kosiminen on jotenkin tosi dramaattinen juttu, mutta tässä sekin oli ihanan kotoisa ja lämminhenkinen tapahtuma, ja siksi erityisen liikuttava. Se sopi näille hahmoille, mutta myös siihen kuvaan heidän suhteestaan, jota olet ylipäätään ficeissäsi kutonut jo pidemmän aikaa. :) Näitä on ihanaa lukea pienissä paloissa, kun se kuva suhteesta aina täydentyy vähitellen, ja sitten toisaalta ei tarvitse pelätä, että ficit olisivat kauhean angstisia. Vaikka välillä oiskin myös niitä harmeja ja epävarmuuksia, niin lopulta Otabek ja Yuri kuitenkin selviävät yhdessä. Se on lohdullista ja piristää aivan joka kerta!

Kiitos siis taas kerran! ♥ Nymmää meen lukemaan vielä toisenkin tekstin aamuni iloksi.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 094
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Awww, kiitosta jälleen kerran Kaarne ♥ Kirjoitan näitä Otayureja (ja muitakin ficejäni) ensisijaisesti omaksi ilokseni, niin lämmittää aina mieltä kuulla, että ne piristävät myös muita ♥ Ja hauska kuulla, että tämä toi mieleen oman kosintasi!

Otabek tosiaan tietää about aina, mitä Yuri haluaa, on oppinut lukemaan tätä rivien välistä vuosien saatossa (ja aivan varmasti vähän hymyilee siellä kirjansa suojissa!). Yuria ei Victorin ja Yuurin isot häät ja muut viehätä, hän ei oikeasti itse halua mitään sellaista (paitsi ne yhteensopivat sormukset Otabekin kanssa :3), mutta kyllähän sitä vähän kadehtii, kun olishan sitä itsekin kiva päästä oman rakkaansa kanssa naimisiin. Yurista vain ei oikein ole kysymään sellaisia asioita suoraan - mutta onneksi Otabek ei epäröi ♥

Lainaus
Tää oli tähän mennessä sun OtaYureista ehdottomasti yksi mun suosikeista. Varmaan siksi, että edelleenkin ficeissä ja tarinoissa kosiminen on jotenkin tosi dramaattinen juttu, mutta tässä sekin oli ihanan kotoisa ja lämminhenkinen tapahtuma, ja siksi erityisen liikuttava. Se sopi näille hahmoille, mutta myös siihen kuvaan heidän suhteestaan, jota olet ylipäätään ficeissäsi kutonut jo pidemmän aikaa. :)
Kiva kuulla, että tää on yksi suosikeistasi! Mä en itse henk. koht. osaa nimetä suosikkia, koska jokaiseen ficiin olen rakkauteni vuodattanut, mutta tähän olen kyllä silleen ulkoistenkin seikkojen kautta ihan tyytyväinen (vaik en mä sellaisia asioita koskaan liiaksi mieti, kunhan fiilistelen hahmoja). Kosiminen on usein tarinoissa joo iso ja dramaattinenkin juttu, mutta tälle parille mikään sellainen ei kyllä sovi. Tällainen riisuttu, spontaani kosiminen (jonka tekeminen Otabekin puolelta on puhtaasti siksi, että hän haluaa mennä Yurin kanssa naimisiin, eikä siksi että hänestä tuntuu että nyt on "pakko kosia") toimii Otabekille ja Yurille parhaiten, ihan vain siellä kodin ja arjen rakkauden suojissa. Ja kosimistapa tietenkin samassa hengessä kuin heidän ystävystyminen ♥ Mulla on tarkat ajatukset siitä, millaisena heidän suhteensa näen, kiva että se välittyy selkeästi ja loogisestikin ficeissäni (vaikkeivät nämä varsinaisesti olekaan toisiinsa sidoksissa).

Angstia ei mun ficeissä tosiaan paljoa ole, vaikka haasteita joskus kohdataankin, mutta niistä selvitään yhdessä ♥ Mä haenkin itselleni ficcailusta piristystä ja lohtua, joten hienoa että ne välittyvät myös lukijalle :3

Kiitos itsellesi vielä toistamiseen ihanasta kommentista ♥
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti