Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama
Varoitukset: lapseen kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta
Haaste: Originaalikiipeily (132. hauras)
A/N: Synkkä juoksuraapale.
Sammakontappaja
”Mitä vittua sinä olet tehnyt, rääpäle? Tapoit sitten sammakoita!” kiljui isosiskoni, kun näytin hänelle lasipurkkiani täynnä ihmeellistä, limaista kutua. Se oli täplikäs ja kiilteli kuin hyytelö. Erityisen kauniilta kutu näytti, kun sen nosti aurinkoa vasten. Kaikista eniten pidin kuitenkin sen hypistelystä. Kutu oli niin paksua, viileää ja tahmeaa. Se tuntui kivalta sormissani.
Säikähdin kamalasti, kun siskoni huusi minulle sellaista. Hämmentyneet kyyneleet nykivät silmiäni. Enhän minä ollut tappanut ketään. En ymmärtänyt, miksi sisko sähisi ja heilutti käsiään tuolla taivalla. Puristin lasipurkin tiukemmin itseäni vasten. Olisin halunnut juosta karkuun, mutta en pystynyt liikkumaan. Vatsaani alkoi koskea ihan hirveästi. Sisko pelotti minua. Miksi hän oli näin ilkeä? Enhän minä ollut tehnyt mitään väärää. Halusin vain näyttää hänelle, minkä aarteen olin löytänyt.
”Nämä ovat munia! Niistä olisi pitänyt tulla nuijapäitä!” sisko huusi ja repi purkin käsistäni niin rajusti, että minä horjahdin ja kaaduin pyllylleni. Parahdin kivusta. ”Mutta sinä tapoit ne kaikki! Helvetin kakara!”
Hän paiskasi lasipurkkini maahan niin, että räsähti ja kaikki vaivalla keräämäni kutu levisi pölyiselle asfaltille.
”Ai!” kiljaisin, kun jokin terävä puri minua poskesta. Nostin tärisevän käden kasvoilleni. Se oli punainen. Verta, minä vuosin verta. Nyt minä kuolisin. Aloin parkua.
”Ihan oikein sinulle, senkin pikku kusipää!” sisko karjui ja jätti minut siihen.