Otsikko: Sano se kukkasin
Fandom: MCU/Marvel
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: S
Genre: Fluff, romance, pining?
Paritus: Tony/Bucky
Summary: Tony saa mysteerikukan.
A/N: Osallistuu FinFanFun1000-haasteeseen sanalla 255. Lila. Arvatkaa menikö puolet kirjoitusajasta kukkien googlailuun😂
Tämän piti olla ystävänpäiväficci, mutta aikataulu kusi. Tämän piti myös olla ihan lyhyt, sellainen raapaleenmittainen. Sitten tapahtui vähän liimailua, ja nyt tämä on ihan rehellinen pieni shotti, joka koostuu yhdestä vanhasta spurttiraapaleviritelmästä ja jälkiosasta. Miksi otsikointi on aina niin vaikeaa? Ensimmäinen osuus on Buckyn näkökulmasta, toinen Tonyn. Nauttikaa
***
Sano se kukkasinHelmikuun 7. päivä”Minun pitää tunnustaa jotain”, Bucky maisteli sanoja ja tuijotti päättäväisesti kenkiään.
Sinänsä oli typerää jännittää tällaista, hän oli tappanut Tonyn vanhemmat – manipuloituna, vasten tahtoaan, mutta silti – ei hänellä voisi olla mitään pahempaa tunnustettavaa.
Silti hermostutti ihan hemmetisti.
Bucky antoi otsansa kopsahtaa Tonyn verstaan oveen ja huokasi syvään. Ehkä hän yrittäisi ensi viikolla uudestaan, tänään sanat eivät selvästi halunneet tulla.
Ehkä hänen pitäisi kokeilla jotain muuta aloitusrepliikkiä? Tunnustaminen kuulosti siltä, että hän oli tehnyt jotain pahaa, tai vähintäänkin salaillut.
”Bucky, aiotko tulla sisälle sieltä?”
Verstaan ovi aukeni äkkiä raolleen ja Tonyn ääni kantautui sisältä. Mies kuulosti siltä, että tällä oli Iron manin kypärä päässä.
Buckyn sydän jätti lyönnin välistä. Hän oli tullut metallikäsivarren rutiinitarkastukseen, Tony ei voinut mitenkään tietää, että hänellä oli muutakin asiaa.
”Hetki vain”, Bucky yritti kuulostaa mahdollisimman normaalilta työntäessään oven kunnolla auki ja astuessaan sisään.
Alkuun nämä rutiinitarkastukset olivat jo itsessään hermostuttaneet häntä, Buckylla oli ollut Steve tai Sam mukana henkisenä tukena joka kerta. Tunnelma oli ollut aina jokseenkin kireä.
Sitten yhdellä kertaa molemmat olivat olleet töissä, eikä Natashakaan ollut ehtinyt, ja Bucky oli joutunut tulemaan rutiinitarkastukseen yksin.
Vastoin kaikkia odotuksia, tunnelma verstaalla olikin sillä kertaa ollut leppoisa. He olivat ensimmäistä kertaa jutelleet Tonyn kanssa kahden.
Siitä lähtien Bucky oli aina tullut yksin. Hän ei ollut itse asiassa enää edes suostunut ottamaan ketään mukaansa.
Tällä kertaa häntä kohtasi sangen yllättävä näky: Tony makasi jossain solariumia muistuttavassa vempeleessä.
Ihmekös tämän ääni oli kaikunut niin hassusti.
Tonyn lempilapsi Dum-E rullasi vekottimen vieressä, kitisi ja kohotteli robotinraajojaan Buckyn mielestä hiukan paniikinomaisesti.
Hän taputti robotin pääraajaa metallikädellään toivoakseen lohduttavasti.
“Mikä Dum-E:lla on hätänä?”
”Avaisitko kannen? Olen valmis tämän kanssa.”
Bucky lähestyi kojetta, ja avasi sen kannen varovasti.
Tony hymyili leveästi hänet nähdessään, ja viittasi kannen näyttöruutuun.
”Tällä voi katsella valvontakameroita, siitä tiesin, että sinä olit oven takana.”
Kuuluuko videolla äänetkin? Bucky nieli kysymyksen, mutta esitti sen sijaan toisen:
”Saako tätä edes sisäpuolelta auki, vai olitko jumissa?”
Tony punastui hienoisesti.
Bucky vilkaisi rauhoittunutta Dum-Ea ja ymmärsi äkkiä, mikä robotilla oli ollut hätänä.
”Säädöt ovat vielä vähän kesken, mutta olisin minä päässyt pois jossain vaiheessa”, Tony selitti yrittäen selvästi kuulostaa mahdollisimman huolettomalta.
”Ihan varmasti”, Bucky nauroi, kunnes Tony tarttui hänen metallikäteensä.
Kosketus sykähdytti.
”Aloitetaan.”
Bucky ei saanut sanottua asiaansa,
tunnustettua, mutta hän sai idean, kiitos Dum-En.
***
YstävänpäiväTony marssi neljästoista helmikuuta verstaalleen huonosti nukutun yön jälkeen. Hänen mielensä oli jokseenkin yhtä musta kuin pöydänreunalla seisovan mukin pohjalle väljähtynyt kahvitilkka viime yöltä. Saattoi se olla toissayöltäkin, nyt kun hän oikein asiaa ajatteli.
Dum-E heräsi elämään, kun Tony napsautti pöytälampun päälle muuten hämärässä huoneessa. Robotti rullasi nykivään tyyliinsä hänen luokseen ja ojensi kouraansa, mikä hämmensi Tonya.
Hän ei ollut pyytänyt mitään, eikä Dum-E yleensä muutenkaan noudattanut hänen pyyntöjään näin nopeasti ja tehokkaasti saati ollut mitenkään hyödyllisesti oma-aloitteinen.
Robotin kourassa näytti olevan kukka, ja Tony hieraisi silmiään.
Ehkä tämä oli jotain pilaa, Clintin ja Rhodeyn käsitys hauskasta vitsistä. Ystävänpäiväkukkia Dum-Elta, hahahaa.
Tony otti kukan ja kiitti robottia, joka palasi paikalleen kitisten selvästi mielissään tehtävänsä onnistuneesta suorittamisesta.
Tony tuijotti epäuskoisena kukkaa kädessään. Se oli sinertävänliila, ja siinä oli kuusi terälehteä hiukan kolmiomaisessa muodostelmassa.
Se taisi olla… öö.
Ei hän tiennyt, mikä kukka se oli.
Kukat eivät olleet hänen alaansa, jollei puhuttu tusinan ruusun anteeksipyyntökimpuista, joista Tonylla kyllä oli kokemusta.
Tony ei ollut vielä tarpeeksi hereillä käsitelläkseen tällaisia asioita.
Ei tämä kukka ainakaan ollut ruusu tai tulppaani tai mikään niistä, mitä tavallisesti näki.
Tony näpsäisi Starkphonellaan kuvan kasvista, joka paljastui hakukoneen suosiollisella avustuksella freesiaksi.
Keneltähän se oli?
Hän vilkuili, jos lattialle olisi pudonnut lappu, jonka piti olla kukan kanssa, mutta lattialla ei ollut muuta kuin sekalaisia ruuveja ja muttereita, joita Dum-E ei ollut saanut rikkalapioon edellispäivänä lakaistessaan.
Tony tiesi, keneltä hän toivoi kukan olevan. Se oli tosin niin kaukaa haettu ajatus, ettei ollut mitenkään mahdollinen heidän historiansa tuntien. Vaikka olihan heillä alkanut mennä paremmin sen jälkeen, kun Bucky lakkasi tuomasta seuralaisia viikoittaisiin tarkistuksiinsa...
Tony kävi tyhjentämässä jämät krominvärisestä kahvikupistaan, täytti mukin vedellä ja laittoi hempeänliilan kukan siihen. Sen katseleminen sai väkisinkin hänen mielialansa hiukan kohoamaan.
Joku oli ajatellut häntä niin paljon, että oli halunnut antaa hänelle kukan. Ja se joku oli vielä laittanut Dum-En antamaan sen, tällä henkilöllä täytyi siis olla jonkinlaista robotteihin liittyvää osaamista.
Bucky vaikutti aina suhtautuvan Dum-Een ja muihin hänen apulaisiinsa uteliaan kiinnostuneesti…
Tony yritti taas olla toivomatta.
Mitähän freesia merkitsi? Joku oli joskus luennoinut hänelle "kukkien kielestä" , mutta hän ei enää muistanut kuka (ehkä Laura?), saati mitä tämä oli sanonut.
Tony oli jo etsimässä selitystä kukalle – hän oli jumiutunut lukuisiin muihin kukkiin – kun verstaan avoimelta ovelta kuului hiukan epävarma koputus.
Tony kohotti katseensa etsinnöistään ja huomasi ovella hiukan vaivaantuneen näköisenä seisoskelevan Buckyn.
Hänen sydämensä jätti ilman lupaa lyönnin välistä.
Tony oli kokonaan unohtanut, että hänen oli tarkoitus vilkaista miehen metallikäsivartta tänään. Rutiinitarkastus.
”Tule sisään”, Tony viittoi toista tulemaan lähemmäs, ja yritti rykiä ääntään parempaan kuosiin.
Bucky käveli hänen luokseen niin äänettömästi, että tämän askelia tuskin kuuli. Mikähän toisella nyt oli, tämä oli ollut viime viikollakin jotenkin poikkeuksellisen hiljainen.
”Istu”, Tony osoitti tuolia vieressään, ja Bucky istahti. Tony ei voinut olla huomaamatta, miten Bucky vilkaisi kukkaa mukissa.
”Kaunis”, mies sanoi hiljaa ja kosketti yhtä terälehdistä metallisormellaan niin hellästi, että Tonyn kurkkua kuristi.
Tony ei vastannut toisen kommenttiin mitään - hän ei tiennyt mitä sanoa - kohautti vain olkiaan ja alkoi töihin. Hän ei halunnut antaa itsensä toivoa vain pettyäkseen.
Oliko Bucky voinut olla se, joka laittoi Dum-En antamaan hänelle kukan?
Joka tapauksessa hän oli otettu siitä, miten rentona Bucky nykyään oli näissä tapaamisissa, miten toinen tuntui luottavan häneen.
Tony avasi varovasti Buckyn käsivarren suojalevyt, ja tutki piirejä sen sisällä. Hän laittoi toisen sormet liikkumaan niin kuin niiden kuului, putsasi levyjen väliin kertyneen nukan ja muun lian pois. Sitä ehti viikossa kertyä yllättävän paljon.
Päästessään sormenpäihin asti Tony huomasi niissä outoja, vihreitä tahroja.
”Mistä nämä ovat tulleet?” hän pohti ääneen, ja Bucky nykäisi äkkiä nolon näköisenä käsivartensa pois Tonyn otteesta.
Tony katsoi Buckya mieli synkistyen, pohtien, oliko hän juuri tehnyt jotain väärää.
”Anteeksi, en tarkoittanut – ”
”Ei, et sinä... minä vain… minun pitää tunnustaa jotain”, Bucky keskeytti hänet äänellä, joka vaimeni joka sanalla. Bucky vilkaisi freesiaa posket punehtuen.
”Mitä?” Tonysta tuntui, että hän oli pudonnut johonkin rinnakkaistodellisuuteen. Saattoiko todellakin olla, että –
Bucky hymähti pehmeästi, pudisti päätään ja ojensi metallikättään taas Tonya kohti, siirsi yhden tämän otsalle valahtaneista suortuvista sivuun.
Tonysta tuntui, että jotain hänen sisuksissaan suli, ja kuuma punainen kipusi hänenkin kasvoilleen.
Bucky hipaisi freesiaa sen epämääräisessä maljakossa vieden sitten saman sormen Tonyn poskelle niin kevyesti, että Tony tuskin tunsi kosketusta.
Buckyn siniharmaissa silmissä oli lämpöä, kun hän piirsi sormellaan linjan Tonyn poskelta tämän leualle.
”Harkitsin myös hyasinttia, koska se merkitsee anteeksipyyntöä ja katumusta, mutta en ole koskaan välittänyt niiden tuoksusta”, miehen ääni oli lämmin, matala ja intiimi.
Tony avasi suunsa sanoakseen jotain, hän ei itsekään tiennyt mitä, mutta Bucky painoi sormensa hänen huulilleen.
”Ei sinun ole pakko vastata mitään”, Bucky siirsi kätensä pois Tonyn kasvoilta ja nousi lähteäkseen.
”Hei, käsivarren huolto on vielä kesken”, Tony tarttui Buckyn ranteeseen ja yllätti itsensäkin vetäessään tämän takaisin istumaan. Sitten hän otti metallikäden omiinsa ja suuteli Buckyn sormenpäitä.
”Kuuluuko tämäkin huoltoon?” Buckyn ääni oli käheä.
”Kuuluu”, Tony antoi itsensä puhua mitä sattui, hänen aivonsa tuntuivat edelleen olevan jähmettyneessä tilassa.
”Kukka oli sinulta, eikö? Pakko varmistaa, että olen oikeasti ihan kartalla, nukuin ehkä vajaa neljä tuntia viime yönä, en ole saanut kahvia tänään ja...”
Bucky nyökkäsi kasvot helottaen.
”Oikeasti minä yritin kyllä sitä hyasinttiakin, mutta luovutin, kun Dum-E rikkoi kolmannen ruukun.”
Tony nauroi ja lopetti vasta, kun huomasi Buckyn katselevan suutaan utuinen ilme kasvoillaan.
Tony terästäytyi.
”Saanko suudella sinua? Ostaisin kukkia, mutta niiden kieli ei ole minulla vielä täysin hallussa, hommaisin varmaan vahingossa kuitenkin jotain loukkaavaa ja pilaisin – ”
Bucky suuteli Tonyn hiljaiseksi.
***
Myöhemmin samana päivänä verstaan roskakorissa Tonyn silmään sattui ankarasti yliviivattu kirjelappunen, jonka kulmassa oli kuva freesiasta.
Tony,
Olet saanut minut ansaan.
Olet aina huomaavainen minua kohtaan
Haluan sinua Tunnen viehtymystä sinuun
Toivon, että vastaat tunteisiini
-B***
Palaute ilahduttaisi ^^
