Moi! Sulla on kasapäin aivan ihania fikkejä ja vain yhden valitseminen Kommenttiarpajaisia varten oli tosi tosi vaikeaa! Mulla on vähän paha tapa lukea puhelimella sitä sun tätä ja kuvitella, että kommentoin sitten myöhemmin koneella, ja sitten homma tietysti jää tyystin. Mutta! Korjaan asian nyt ainakin tämän aivan todella ihanan mikrofikkisarjan suhteen, koska inisin ilosta tätä ensi kertaa lukiessani ja inisin nyt vähän lisää, koska tässä on vallattoman ihana taikamaailman ja ennen kaikkea vahva ja todellinen
taikasuvun tunnelma, tämä Mustan talo on tässä hurmaavan elävä, oma erillinen hahmonsa! Ai että kaikki nuo taulut, tirskuin niille aivan erityisesti, ihania, ihania! Suosikkia on ihan mahdoton valita, mutta kyllähän se Bellatrix aikamoisen räiskähtelevä matami oli tälläkin kertaa, oijoi!!
Tosi ihanaa oli myös Siriuksen ja Remuksen välinen dialogi, ja olenkin pannut merkille, että olet dialogikirjoittajana hirvittävän etevä! Sanavalintasi ovat teräviä ja osuvat todella kohteeseensa! Lukijana saa vain nauttia, ihastella ja hekotella, ja se on korvaamatonta! <3
Panee kyllä haukkomaan henkeä sekä ihastuksesta että ällistyksestä myös se, että ensin saa näitä mikroja lukiessa kaikessa rauhassa hihitellä kirjoittajan oivalluksille hahmoista ja heidän välisistä suhteistaan sekä taikamaailman yksityiskohdista, ja sitten yhtäkkiä matto vetäistään jalkojen alta ja koittaa sekä vanhuus että väistämätön loppu!
Vaan sentään Kalmanhanaukio säilyy, koska eihän sitä voi myydä, vaikka koko ajan piti. Miten vahva symbolinen lataus siihen liittyykään, että Sirius on lopulta Remukselle ennen kaikkea siellä mistä pyrki eläessään jatkuvasti pois...
”Kyllä sinä jotain olisit tehnyt. Olisit vähintään pannut Doran paksuksi.”
”Ehkä”, Remus vastaa. ”Tiedän, että olisin mennyt ihan helvetin sekaisin.”
Yritän nostaa itseni vielä täältä nautinnollisesta murheen suosta lainaamalla tämän tajuttoman hyvän piikin canonin suuntaan. Tälle nauroin makeimmin, niin loistavaa!
Rehellisesti sanottuna olisi voinut lainata ihan koko fikin, mutta jospa sanoitan tunteeni itse ja kerron että tykkäsin tästä tarinasta mielettömästi!! Erillinen kunniamaininta vielä sille huvittavan toteavalle ja "tämä on nyt tätä meidän Harrya taas" -tyyppiselle keskustelulle, jonka Sirius ja Remus kävivät Harryn James-pojan nimestä. Jem on tosiaankin hyvä kutsumanimi.
Kiitos kiitos tästä helmestä!
