Löysin itsekin tämän
Meldiksen tavoin, kun aloin penkoa listaustasi arpajaisia varten. Alkuun vähän epäilytti, mitenhän tässä kerkeää lukea sata osaa sisältävän tarinan, vaikka osat lyhyitä olivatkin, mutta kun tämän kerran aloitti, imaisi tämä kerralla mennessään. Tällaisia lyhyitä lukuja oli yllättävän kiva lukea, ja näitä ahmi helposti monta kerrallaan, kun itsensä oli niin helppo ylipuhua, että "jos nyt vielä yksi", ja sitten näitä menikin vahingossa kymmenen.
Olipa kiva lukea aikuisesta Drarrysta! Asetelma oli tässä kiva, kun Harry ja Draco päätyvät vahingossa toistensa seinänaapureiksi, ja totuttuun tapaan molemmat ovat alkuun melko viileitä toisiaan kohtaan. Aikuistumisen huomasi kuitenkin selkeästi siinä, kuinka kumpikaan ei jaksanut vihoitella toiselle kamalan kauan, vaan asiat lähtivät etenemään omalla tahdillaan kohti tuttavuutta, kaveruutta ja lopulta parisuhdetta. Pidin kovasti siitä, kuinka luonnollisesti ja helposti asiat etenivät, vaikka välissä olikin vähän pientä Henry-draamaa (joka ei lopulta miksikään kunnon draamaksi edes äitynyt) ja Harryn oman identiteetin etsintää. Molemmat olivat hieman viileän alun jälkeen molemmin puolin aloitteellisia toisiinsa tutustumisessa ja suhteen syventämisessä, sekä hyvin avoimia toisilleen omista haavoistaan. Se varmaan heitä tässä lähentymisessä auttoikin, kun molemmat uskalsivat olla haavoittuvaisia toistensa seurassa ja huomasivat, ettei toinen käyttänyt tätä hyväkseen vaan sen sijaan tuki, oli läsnä ja ymmärsi.
Viiden minuutin kuluttua he eivät enää olleet seinänaapureita.
Tämä lopetus oli kyllä mainio, mitäpä sillä taikuudella ei voisikaan mahdollistaa! Ja mikä parasta, kumpikaan ei joutunut muuttopuuhiin.
Kiitos hirmuisen paljon tästä ihanasta tarinasta, tämä on piristänyt mua todella paljon pitkin tätä viikkoa! ♥