Tekstin nimi: Paine
Kirjoittaja: Linne
Ikäraja: S
Genre/Teema: Songfic, Character Study
A/N: Heti kun kuulin Surface Pressure biisin Encanto-leffasta, ajattelin että hitto, tämähän sopii Vickyyn kuin nenä päähän. Alkuun teksti syntyikin helposti mutta loppuvaiheessa alkoi vähän takkuilla. Tässä tämä nyt kuitenkin on, toivottavasti tykkäätte! Lyriikat ovat tosiaan biisistä Surface Pressure
I’m the strong one
I’m not nervous
Eikä hän ollutkaan. Ei hänellä ollut varaa olla.
I'm as tough as the crust of the earth is
Muut hänen perheensä jäsenistä hermoilivat ja jännittivät aina ennen kuin livauttivat jotain katukojusta omaan taskuunsa, mutta hän ei koskaan. Oli helppoa olla ilmeetön, eleetön, olematon. Sellaiseen muottiin hän oli kasvanut, siihen hänet oli tehty; pieneksi tehokkaaksi varkaaksi, näppäräksi kuin taskuveitsi, oveksi kartanoihin ja linnoihin ja palatseihin.
Työkaluksi.
I move mountains, I move churches
And I glow 'cause I know what my worth is
Hän tiesi, että hänen perheensä mielestä se mitä hän teki oli ihmeellistä. He katsoivat silmät suurina kun hän kantoi heidän kulloiseenkin majapaikkaansa vielä lämmintä leipää tai kourallisen helyjä tai apteekkarilta vietyjä pilleripurkkeja.
Hän ei tiennyt miten selittää, että tämä kaikki oli vielä helppoa. Kadut olivat lohdullisen tuttuja: hän ei ymmärtänyt Kitin kertomia tarinoita eikä sitä miksi Kara suuttui kun hän sanoi etteivät vaaleanpunaiset kukat sopineet tämän hiuksiin, mutta hän ymmärsi kadun kieltä, osasi lukea torikauppiaan eleistä oliko tämä huomannut hänet vai ei, huomasi herrasmiehen taskusta pilkottavan lompakon tai ladyn kadulle pudonneen käsilaukun.
I don't ask how hard the work is
Got a rough indestructible surface
Diamonds and platinum, I find 'em, I flatten 'em
Eikä hän ymmärtänyt kysymyksiä.
Darren kyseli koko ajan. Poika tuntui löytävän uuden kysymyksen joka kulman takaa ja jokaista vastausta seurasi kolme uutta kysymystä. Darren suhtautui maailmaan kuin se olisi täynnä vastauksia, kuin hänellä olisi rajattomasti kysymyksiä kysyttävänään.
Vicky ei kysellyt, ei edes silloin kuin olisi hirveästi halunnut tietää. Hän ei kysynyt, miten Kitin kertomat tarinat päättyivät. Hän ei kysynyt, millaisia kakkuja Ruthin vanhemmat olivat tehneet leipomossaan. Hän ei kysynyt, opettaisiko Ethan häntä tekemään vieheitä.
Kysymykset olivat kalliita, oli hänelle opetettu jo kauan ennen kuin hän oli varastanut ensimmäisen kaulakorunsa. Kun hänelle oli kerrottu ohjeet, hänen oletettiin ymmärtäneen. Muuten hänelle suututtaisiin eikä hän pitänyt siitä kun aikuiset suuttuivat. Ne hetket joina niin oli käynyt oli sullottu syvälle hänen mielensä perukoille.
I take what I'm handed, I break what's demanding, but
Kauan sitten, jo vuosia sitten, hän oli maannut orpokodin lattialla ja tuijottanut kattoa tuntien kipua jota ei osannut selittää. Hän oli epäonnistunut, kerran hiljainen linna oli kylpenyt valossa ja äänissä, hän ei ollut tuonut sitä mitä hänen oli käsketty tuoda ja hän oli jäänyt kiinni. Kolme vihreätakkista poliisia oli saattanut hänet tänne ja sysännyt hänet välinpitämättömästi orpokodin johtajattaren hoteisiin.
Ja nyt hän makasi hiljaa itkevien lasten keskellä ja ihmetteli, miksi he itkivät. Itkeminen teki aikuiset ärtyneiksi eikä heitä saatu ärsyttää, ei varsinkaan rouvia ja ladyja.
Sitten hän oli kääntynyt kyljelleen löytääkseen paremman paikan kovalla lattialla ja nähnyt pojan. Pimeässäkin hän oli erottanut tämän hienon harmaan nutun ja pehmeät mustat hiukset jotka olivat puhtaammat kuin kenelläkään muulla koko orpokodissa. Hän katseli uteliaasti kun poika itki ja päätti sitten että hän oli ansainnut yhden kysymyksen.
“Mikä sinun nimesi on?”
Under the surface
I feel berserk as a tightrope walker in a three-ring circus
Kitistä tuli pian Vickyn elämän keskipiste.
Öisin kun he istuivat hiljaa toisiinsa käpertyneinä orpokodin lattialla, poika kuiskaili tarinoita jotka havisivat pimeässä kuin koivun lehdet ja loihtivat heidän eteensä lumoavia kuvia. Monta vuotta myöhemmin Vicky ymmärsi, etteivät ne kovin kummoisia tarinoita olleet: samanlaisia tarinoita prinsessoista ja lohikäärmeistä oli kerrottu niin paljon, että sanojen olisi jo pitänyt kulua puhki. Mutta hänelle se kaikki oli uutta ja kaunista, paljon arvokkaampaa kuin kaikki ne jalokivet jotka hän oli vienyt.
Under the surface
Was Hercules ever like, "Yo, I don't wanna fight Cerberus?"
Kun he tapasivat nuoren kuparitukkaisen pojan orpokodin pihalla ja päättivät karata yhdessä, Vicky tiesi heti roolinsa.
Kit vasta opetteli varastamaan ja Darren saattoi milloin tahansa kadota ihmisvilinään mutta Aestenin sumuiset kadut ottivat Vickyn vastaansa kuin lempilapsen. Ne tarjosivat hänelle ruokaa ja majapaikan, näyttivät asioita jotka muilta jäivät huomaamatta. ja käänsivät hänen askeleensa lempeästi toisaalle kun hänen oli parempi olla näkemättä mitä niiden pimeillä puolilla tapahtui.
Under the surface
I'm pretty sure I'm worthless if I can't be of service
Yksi kerrallaan Ethan, Kara ja Ruth liittyivät heidän joukkoonsa ja pian heillä oli perhe. Vicky tiesi, että kaikilla muilla oli ollut aikaisemmin sellainen perhe jossa oli vanhemmat, joillakin jopa kaksi, mutta hän ei välittänyt. Tämä oli hänen perheensä ja hän puolustaisi sitä kynsin hampain loppuun asti. Hän oli epäonnistunut kerran ja menettänyt kaiken. Hän ei aikonut epäonnistua toista kertaa.
A flaw or a crack
The straw in the stack
That breaks the camel's back
What breaks the camel's back, it's
Kun Vicky ensimmäisen kerran suuttui, hän säikähti pahasti.
Hän ei enää osannut sanoa, miksi oli suuttunut. Sillä oli ehkä ollut jotain tekemistä Ethanin kanssa. Poika oli huijannut korttipelissä tai lainannut hänen tavaroitaan ilman lupaa. Jotain sellaista.
Joka tapauksessa Vicky oli huutanut. Hän oli kiljunut ja kiroillut ja haukkunut Ethania niin rumilla nimillä että Darren oli alkanut itkeä. Vickykin olisi halunnut itkeä. Kiukku purkautui hänestä ulos hallitsemattomana, valtavana hyökynä joka ravisteli hänen kehoaan. Kun hän ei enää jaksanut huutaa hän lysähti heidän majapaikkansa kylmälle lattialle ja tärisi.
Kit oli tullut hänen luokseen, kietonut kätensä hänen ympärilleen ja vetänyt hänet syliinsä. Vicky ei tiennyt mitä hän oli myöhemmin sanonut muille, mutta kukaan ei suhtautunut häneen sen jälkeen eri tavalla, ei edes Ethan. Hän saattoi edelleen raivostua hirveästi jos asiat eivät menneet kuin hän oli tarkasti suunnitellut, mutta nyt hän tiesi jo, että kiukkua piti hallita. Välillä hän kadehti muita, jotka eivät koskaan raivostuneet niin kuin hän: heillä oli ollut enemmän aikaa oppia.
Pressure, like a drip, drip, drip that'll never stop, whoa
Pressure that'll tip, tip, tip 'till you just go pop, whoa
Give it to your sister, your sister's older
Give her all the heavy things we can't shoulder
Kiukusta huolimatta Vicky oli se, joka piti muut hengissä kun he vasta opettelivat varastamaan. Ethan oli hänkin näppärä sormistaan, tämä kun oli kasvanut köyhäintalossa, mutta Vicky oli se joka löysi parhaat piilopaikat ja murtautui hienoihin taloihin varastamaan huopia kun he värjöttelivät rikkinäisissä rakennuksissa talviöinä.
Vicky etsi lääkkeitä kun Darrenin yskä äityi pahaksi ja varasti kangasta josta Kara ompeli vaatteita. Hän raahasi piilopaikkoihin polttopuita että he saisivat tehtyä edes pikkuisen nuotion ja katseli torimyyjiä uhmakkaasti kun nämä katsoivat epäluuloisesti hänen tarjoamiaan kolikoita. Hän ei ehkä vieläkään osannut hymyillä kovin hyvin ja nauroi niin harvoin että muut virnistivät voitonriemuisesti aina kun hän teki niin, mutta hän osasi sentään jo virnistää.
Who am I if I can't run with the ball?
If I fall to
Kun nauru haihtui, hänelle jäi aina paha olo. Hänellä ei ollut varaa hellittää: oli hänen vastuullaan pitää hänen pieni perheensä hengissä ja turvassa, aivan kuten oli ollut silloin kun hän ja Kit olivat ensimmäistä kertaa paenneet Darrenin kanssa orpokodista. Naurulle ei ollut sijaa kaduilla, siellä tarvittiin näppäriä sormia ja nopeaa älyä. Nauravilta aatelisilta oli aina helpointa varastaa.
Pressure like a grip, grip, grip, and it won't let go
Pressure like a tick, tick, tick 'til it's ready to blow
Give it to your sister, your sister's stronger
See if she can hang on a little longer
Who am I if I can't carry it all?
If I falter
Hän tiesi, että muut ikävöivät perheitään. Kit ei koskaan puhunut vanhemmistaan mutta pojan kasvoille nousi aina sulkeutunut ilme kun joku puhui havraa kaduilla. Ruth tuli surulliseksi kun he kävelivät leipomoiden ohi. Kara puhui jatkuvasti vanhemmistaan, heidän tavoistaan ja juhlistaan, asioista joita he olivat hänelle opettaneet. Ethankin mainitsi joskus äitinsä, mutta Darrenia ei kukaan saanut puhumaan mistään mikä liittyi hänen elämäänsä ennen orpokotia.
He eivät kyselleet toisten menneisyydestä eikä Vicky tiennyt mitä olisi kertonut, vaikka olisivat kysyneetkin. Olisiko hän kertonut kreivittärestä, joka oli antanut hänelle nimen ja joka kertoi hänelle mitä hänen piti tehdä? Vai joukosta nuhjuisia miehiä ja naisia joista joidenkin nimet hän oli oppinut, toisten ei, ja jotka opettivat hänelle kaiken mitä hänen piti tietää, lukkojen avaamisesta viulunsoittoon asti? Kertoisiko hän alati vaihtuvista paikoista joista he pitivät majaa, tai kaikista niistä kartanoista, joihin hänen oli käsketty livahtaa sisään ja hakea milloin mitäkin?
Nämä tarinat eivät olleet lainkaan sellaisia kuin ne, joita Kara kertoi äidistään ja isästään eivätkä varsinkaan ne, joita Kit suostui kertomaan kun oli hyvällä tuulella. Vicky ei ollut varma, kumpi heistä oli kummallinen: Kit tarinoineen lastenhoitajista, iltasaduista ja kävelyistä puistossa, vai hän jatkuvasti vaihtuvine kaitsijoineen ja aina vain hankampine tehtävineen. Hän ei ollut koskaan miettinyt, oliko se mitä hän teki, oikein vai ei: hän vain teki niin kuin kreivitär käski.
Under the surface
I hide my nerves, and it worsens, I worry something is gonna hurt us
Under the surface
The ship doesn't swerve as it heard how big the iceberg is
Under the surface
I think about my purpose, can I somehow preserve this?
Useimpina öinä Vicky valvoi pidempään kuin muut. Yleensä Kit valvoi hänen kanssaan ja he istuivat vierekkäin pienen nuotionsa äärellä kunnes nukahtivat, mutta joskus Vicky heräsi keskellä yötä ja silloin hän oli yksin.
Hän nukahti harvoin sen jälkeen kun oli kerran herännyt. Hän istui kituvan tulen ääressä, siveli Kitin taskuveitsen kahvaa ja odotti, että muut heräsivät. Hän ei antaisi kenenkään viedä heitä pois.
Line up the dominoes
A light wind blows
You try to stop it tumbling
But on and on it goes
Silti häntä pelotti aina, kun he aamun tullen hajaantuivat ja menivät kuka mihinkin: Ethan kalaan, Kit etsimään havralaisia jotka tarvitsivat tulkkia, Darren sepän pajalle. Ruth teki joskus töitä leipomossa ja Kara soitti viulua, eivätkä he aina nähneet toisiaan ennen kuin kokoontuivat illalla piilopaikkaansa valmistamaan illallista.
Entä jos joku heistä ei jonain iltana palaisikaan? Entä jos joku sanoisi aamulla hei eivätkä he näkisi tätä enää ikinä? Vicky saisi heidät kyllä ulos vankilasta tai köyhäintalosta tai orpokodista, mutta entä jos he vain katoaisivat, niin kuin kreivitär oli kadonnut?
Hän rauhoittui vasta kun he kaikki olivat kerääntyneet nuotion tai takkatulen ääreen, eikä hänellä silloinkaan ollut varaa hellittää. Hänen piti olla varuillaan, ettei kukaan heistä katoaisi.
But wait, If I could shake the crushing weight of expectations
Would that free some room up for joy
Or relaxation, or simple pleasure?
Instead, we measure this growing pressure
Keeps growing, keep going
'Cause all we know is
Hän ei ollut koskaan osannut leikkiä, mutta hän oppi.
Hän meni joskus Ethanin kanssa kalaan ja nauroi, kun valtava kampela mätkähti laiturille. Ääni yllätti hänet ja hänen piti nostaa kätensä suunsa eteen varmistaakseen että se oli oikeasti tullut hänestä. Hän pelasi Ruthin opettamia korttipelejä ja yritti muistaa, ettei niissä ollut tarkoitus huijata. Hän katseli Darrenin rakentelua ja hymyili kun tämä onnistui korjaamaan taskukellon tai vedettävän hiiren tai soittorasian.
Ainoa asia mitä hän osasi varastamisen lisäksi, oli viulun ja pianon soitto. Jostain syystä kreivitär ei ollut koskaan kieltänyt rosvojoukkoaan opettamasta häntä, vaikka muuten kaikki leikit ja pelit olikin kielletty. Tällä oli vain aina ollut kummallinen ilme kasvoillaan kun hän soitti.
Nyt hän opetti Karaa, aivan kuten häntä oli opetettu. Hän ei osannut olla kärsivällinen -kreivitär ei ollut sietänyt virheitä -mutta Kara osasi ja opetti häntäkin. Joskus tämä soitti väärän nuotin ja he molemmat nauroivat.
Kit kertoi hänelle edelleen tarinoita. Joskus hän kertoi niitä heille kaikille: tarinoita valtavista linnoista joihin saattoi eksyä, sulttaanin palatsista, puutarhoista ja kasvihuoneista, illallisista joilla tarjottiin niin montaa eri ruokalajia että haarukoitakin tarvittiin tusina. Mutta niitä tarinoita joista Vicky piti eniten, Kit kertoi hänelle hiljaa öisin kun kaikki muut jo nukkuivat. Niitä missä oli prinsessoja ja ritareita ja lohikäärmeitä.
Hän ei ollut koskaan ollut ollut mitään muuta kuin työkalu, mutta nyt hän opetteli olemaan Vicky.
Pressure like a drip, drip, drip that'll never stop, whoa
Pressure that'll tip, tip, tip 'til you just go pop, whoa-oh-oh
Give it to your sister, it doesn't hurt
And see if she can handle every family burden
Watch as she buckles and bends but never breaks
No mistakes
just
Silti jokainen ongelma muistutti häntä siitä, ettei hänellä ollut varaa olla pelkkä lapsi. Joka kerta kun Darren yski tai heillä ei ollut polttopuita tai muut palasivat majapaikkaansa tyhjin käsin, hän tiesi, että lopulta kaikki riippui hänestä. Oli hänen tehtävänsä pitää perheensä turvassa ja sen hän aikoi myös tehdä, vaikka se sitten tarkoittaisikin, että hänen pitäisi taas olla yksin.
Pressure like a grip, grip, grip, and it won't let go, whoa
Pressure like a tick, tick, tick 'til it's ready to blow, whoa
Give it to your sister and never wonder
If the same pressure would've pulled you under
Who am I if I don't have what it takes?
No cracks, no breaks
No mistakes, no pressure
