Nimi: Real
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Disneyn Kolme caballeroa
Genre: Tämä on tällänen romanttinen ficlet.
Ikäraja: K-11
Paritus: Aku Ankka/José Carioca
Vastuuvapaus, Kolme Caballeroahan ne kuuluvat Disneylle, minä se kun taas leikin romantiikannälkääni ilman rahallista korvausta.
A/N: Minun teki niin mieli saada eses vähän lisää José/Akua maailmaan, koska kyseinen yhdistelmä on melkein canon ja aivan ihana. Ehkä vähän toistan itseäni aikaisemman ficcini osalta (tarkottaen
Oletko koskaan käynyt Bahialla?), K-15 mutta kun tykkään tästä parituksesta nimenomaan eniten juuri näin.
// Beyond lisäsi ikärajan linkkiin.Real Istuipa Aku Ankka Copacabanan hehkeällä hiekkarannalla ihmetellen miten yön kirkkaudessa tuikkivat valot eivät menettäneet väriloistoaan yön tummetessa. Rio on unettomien kaupunki.
”
Caro amigo, taidan rakastaa sinua.
Eu te amo, Aquel”, lirkutti komeaääninen papukaija tuoksuen kauttaaltaan pehmeiltä sikareilta. Akun onnistui peittää kainostuksensa siipensä sukimiseen.
”Kotona eivät tykkäisi. Ankkalinnassa. Saisivat melkoisen sätkyn kyllä”, hän virkkoi yrittäen olla huomioimatta miten hänen selkäuntuviaan merimiesnutun alla hipelöi sateenvarjon puinen nuppi.
”Ah,
amor, sanopa, näin kertauksen vuoksi, kuinka monta kymmentä tuhatta mailia pikkuiseen suloiseen Ankkalinnaasi on?” papukaija kysyi kiusaavan taivuttelevasti. Hän suki nokallaan Akun kaulan pehmeitä untuvia höllentäen rusetin hihnaa.
”Onhan tuota matkaa. Linnuntietäkin”, Aku nielaisi pörhentäen ystävänsä smaragdin vihreitä illan hämärässä loistavia poskisulkia.
”Luuletko perheesi niin kauas kuulevan jos rakastelisin sinut nyt tässä, tänä yönä?” herra hurmuri sanoi kiihkeä rintansa pamppaillen.
”Tässä ei taideta kysyä minulta yhtikäs mitään”; Aku totesi varsin kyynisesti huomattuaan olevansa kovin voimaton irtautumaan hyvästä, untuvanpehmeästä syleilystä.
”Juurihan kysyn” herra José Carioca, Rion verraton tanssitähti ja ylipuhumisen maailmanmestari.
”Et sitten mieti yhtään nokkaasi pidemmälle”, Aku tokaisi täysin vakavissaan yrittäen näin hillitä poskiaan kuumottavat tunteet. Sydän pumppasi kyllä kuin komea bassorumpu.
”Mitä sinun maineestasi sitten?” Aku lisäsi ja intti. José pysähtyi hyväilyssään kuin jonkun verran vaivaantuen selvittäen kurkkuaan.
”Pieni
boboca Aquel, esiinnyt jo kovin huonomaineisissa yökerhoissa. Et ole, kuinka se nyt sanotaan”, José haki oikeaa kielenpäällä leikittelevää sanaa. ”
Primeiro, primeiro…ensimmäinen”, hän mursi sanallaan Akun vasta sykkineen sydämen.
”Vai on tämäkin sitten yhtä esitystä!” Aku kimpaantui todenteolla räpistellen itsensä irti suloisesta sylistä. Olo oli kuin kahden realin turistikaulakorulla.
”Typerälle jenkille show pystyyn ja koko rahan edestä! Tanssia, hah! Laulua, pyh! Ja rakkautta myös, kunhan vain seteliä piisaa” vaakkui Aku nyt surullisen ja vihaisen sekaisena, toisaalta niin pettyneenä, että olisi voinut vaikka vain itkeä, toisaalta taas valmiina tappelemaan.
”
Não, não, ymmärsit aivan väärin!” Jose tyynnytteli pyrkien takaisin rakastetun valkeiden siipien suojaan. ”Ei mitään esitystä, tunteeni ovat
genuíno, genuíno sen voin vaikka vannoa! Ei ole ketään toista” José selittu suoraan sydämestään niin juurta jaksain lipsuen joka toisen sanan jälkeen takaisin vilkkaaseen portugaliinsa. Aku ei tuntenut leppyvänsä
”Ei, kun niin sinä juuri sanoit”, hän intti loukkaantuneena. Mielensä pahoittaneena siitä miten hän oli liitänyt Rion yössä tunnekuohuun aivan aidosti uskoen yhtään ymmärtämättä olevansa rikkaana amerikkalaisena pelkkää valuuttaa.
”On ollut joskus joku toinen. Pistät sanoja suuhuni
companheiro”, José korjasi pyytäen lupaa saada katsoa toveriaan silmiin. Niskojaan nakellen Aku lopulta sukelsi syvälle punaisiin iiriksiin yrittäen silti vielä ylläpitää epäluuloa.
”Tarkoitin vain että en välitä, sen ei ole minulle väliä mitä jotkut ämmät kuiskivat.
Mulher da zona de baixo meretrício – ilolinnuksi haukkuvat syystä tai syyttä.”
Kovin katkeria sanoja. Aku tunsi kurkkunsa kuivavan. Kutsuttiinko häntä, José Cariocaa kalliissa pikkutakissaan ja silkkisessä mirrissään tosiaan pelkäksi pedinlämmikkeeksi? Oliko Aku itse tosiaan kuvitellut niin huolitellun, herttaisen ja kauniin linnun todella hamuavan vain rahaa? Vai hukkuiko hän nyt pelkästään sukkelan kielen suostutteluun, kuten kaikki tipuset lankesivat Josén eteen polvilleen?
”Ilolinnuksi? Onpas… onpas se pahasti sanottu”, Aku vastasi viimein päästäen lemmityn räpylöidensä päähän.
”Eu te amo, eu te amo…” toisteli José, ja kuulostihan tunnustus vierain kielin kyllä vähemmän halvalta, oikein sielukkaalta laululinnun soralla äänellä.
”Turisti tai ei, mutta hyvilläni maksaisin enemmän kuin kourallisen realin rahaa sinusta, amigo”, Aku naurahti laskien yksitellen miten monta mailia erotti lämpimät Copacabanan rannat kaikesta synnintunnosta.
FINA/N: Sivuhuomautuksena, real on siis Brasilian valuutta^^
