Ficin nimi: Loki – enimmäkseen harmiton
Kirjoittaja: Diinuli
Oikolukija: Crysted
Fandom: Marvel /Linnunradan käsikirja liftareille
Tyylilaji: Huumori, fluff
Ikäraja: S
Yhteenveto: Loki käy Midgårdissa ja tuntee tunteita
Vastuunvapaus: En omista Marvelin maailmaa, hahmoja tai tapahtumia. En myöskään saa tästä pennin pyörylää.
A/N: Sijoittuu Thor2:The Dark World:in ja Thor:Ragnarökin väliseen aikaan. Osallistuu
Kasvata Puu –haasteeseen. Yhteensä neljä osaa.
Loki – enimmäkseen harmiton
Tämä tarina on omistettu
a) Lokille (MCU-hahmo), joka kuoli Infinity War-elokuvassa
b) Zaphod Beeblebrox –yökerholle, joka suljettiin vuonna 2017
Herätköön molemmat henkiin ennen neljättäkymmenettäkahdetta syntymäpäivääni.Osa 1 Ilta oli aluillaan Asgårdin valtakunnassa, ja Loki käyskenteli pitkin kuninkaallisia pylväskäytäviä. Ulkoapäin hänen vaeltamisensa vaikutti päämäärättömältä. Satunnaisen vastaantulijan silmin tarkasteltuna olisi myös voinut erehtyä luulemaan, että vanha Odin siinä jaloitteli raskaan hallitsijanpäivänsä päätteeksi. Satunnaisia vastaantulijoita ei kuitenkaan ollut, joten kenenkään ei tarvinnut huolehtia muodollisista tervehdyksistä. Ei sillä, etteikö Loki olisi
osannut käyttäytyä kuninkaallisen asemansa mukaisesti: jatkuva roolin ylläpito vain vaati veronsa. Välillä hänestä oli nautinnollista olla olematta jatkuvan huomion kohteena.
Loki seisahtui ja antoi katseensa viipyä pylväiden takana aukeavalla sisäpihalla. Auringonlasku sai Kultaisen Valtakunnan näyttämään entistäkin kultaisemmalta. Hänellä oli outo tunne, että hänen pitäisi olla elämäänsä tyytyväinen. Hän ei kuitenkaan aivan saanut tästä tyytyväisyyden tunteesta kiinni, vaikka oli ollut valtaistuimella jo hyvän aikaa. Hän oli tehnyt kaikenlaista itsetuntoa hivelevää: pitänyt kansallista suruaikaa ja puhunut Odinin suulla kunniakkaasta kuolemastaan vain hieman legendaarisia aineksia lisäillen. Niin kauan kuin hän jaksaisi esiintyä isä-Odinina, hän myös nauttisi valtaistuimen suomista eduista. Valitettavasti vapaus huonoon käytökseen ei kuulunut näihin etuihin. Hänen piti olla niin ärsyttävän kunnollinen koko ajan!
Loki päätti suunnata aarrekammioon. Siellä jos missä hänen mielialansa kohenisi. Saapuessaan sinne hän huomasi kuitenkin, että hänen oma tyytymättömyytensä ylitti aarteiden säteilemän voitonriemun. Kammioon laskeutuville portaille saavuttuaan Lokin mielen valtasi ahdistava muisto siitä hetkestä, kun hän oli saanut tietää todellisen syntyperänsä, ja miten paljastuksen aiheuttama tunnekuohu oli saanut Odinin vaipumaan odinuneen. Hitot, koko Asgård oli täynnä tällaisia pilatun lapsuuden muistoja! Hänen oli päästävä jonnekin pois täältä, edes hetkeksi!
Loki oli juuri kääntymäisillään kannoillaan, kun hänen huomionsa kiinnittyi aarteista ehkä ulkoisesti yksinkertaisimpaan, mutta hänelle itselleen merkitykselliseen Tesseraktiin. Ensi katsomalta sekin muistutti vain epäonnistuneesta yrityksestä vallata Midgård, mutta toisaalta ikuisuuskiven avulla voisi huomaamattomasti matkustaa paikasta toiseen sateenkaarisillan vartijaa vaivaamatta. Tiesihän hän toki muitakin reittejä pois valtakunnasta, mutta Asgårdin kansa oli niin kovin tiivis yhteisö, että oli käytännössä lähes mahdotonta naamioitua vain ’joksikuksi’ ja kulkea kenenkään ihmettelemättä noiden salaisten käytävien äärille. Sitä paitsi, vaikka Heimdall oli julistettu lainsuojattomaksi – se oli ollut hänen palaamisensa ja Odinin syrjäyttämisen jälkeen heti seuraavana hänen tehtävälistallaan – hän tiesi tämän silti pitävän häntä jatkuvasti silmällä. Tesseraktin avulla Loki voisi poistua haluamiinsa paikkoihin vain lyhyiksi tuokioiksi, antamatta Heimdallille mahdollisuutta vakuuttaa kansaa asiain todellisesta tilasta. Tarkemmin ajatellen, ehkä lähteminen ei sittenkään ollut viisas idea…
Loki hätkähti omia mietteitään – totisesti, milloin hänestä oli tullut näin
varovainen ja järkevä? Nyt hänen oli aika tarttua tilaisuuteen ja toteuttaa ilkikurista puoltaan. Tätä menoa hänestä tulisi Odin sen sijaan, että vain esitti tätä. Ajatus puistatti Lokia hetken. Hän sujautti Tesseraktin vaatteidensa laskoksien ulottuvuustaskuun ja suuntasi kohti Odinin yksityisiä huoneita.
Matkalla kuninkaan kammareihin Loki kuitenkin poikkesi prinssien huoneistoissa, tarkemmin ottaen omassa vanhassa huoneessaan. Hän oli jättänyt huoneen siihen kuntoon missä se oli ollut ja kieltänyt ketään astumasta jalallaankaan sinne. Ei palatsista huoneita puuttunut. Yhden voisi hyvin säästää edesmenneen prinssin muistolle.
Kuninkaana hänellä oli tietysti täysi oikeus rikkoa itse omaa kieltoaan, joten hän poikkesi huoneeseensa noutamaan jotain. Kyseinen esine ei ollut hänen suunnitelmiensa kannalta olennainen, mutta hän oli huomannut, että eri valtakuntiin matkustettaessa se tarjosi hyvässä suhteessa viihdykettä ja monivivahteista, lähes salattua tietoa kohteesta. Vain itse paikan päällä oleskelu kansalaisen nahoissa olisi voinut tarjota paremman näkökulman.
Loki kaiveli hetken vanhan kirjahyllynsä salaista takahyllyä. Kun hän löysi etsimänsä, hän sujautti esineen samaan taskuun Tesseraktin kanssa. Nyt hän oli valmis vetäytymään näennäiselle yöpuulle kuninkaan huoneisiin ja ilmoittikin vartijalle mennessään, että oli nauttinut rauhoittavaa unimaitoa, eikä häntä täten saanut häiritä ennen aamunkoittoa.