Ficin nimi: Punahuulet
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Notre Damen kellonsoittaja (Disney)
Ikäraja: S
Paritus(?): Clopin/Esmeralda
Genre: Kepeä draama
Summary:
”Etsin jotain, millä ehostaa tätä upeaa pärstää”, Clopin sanoi hilpeästi.A/N: Tämä pätkä oli puolikkaana valmiina jo syksystä alkaen, mutta
Väripaletin puitteissa sain viimein potkittua itseni jatkamaan tämän loppuun ja palaamaan toviksi tähän fandomiin.
Osallistuu värillä
kirsikanpunainen.
***
Esmeralda asetti vanhan, reunoista jo tummuneen peilin nojaamaan tukea vasten ja poimi käteensä pikkuruisen purkin ja siveltimen. Huulipunan levittäminen ei ollut helpoin mahdollinen tehtävä pukeutumisteltan hämyisessä valossa, mutta hän oli ehostautumisessa sen verran harjaantunut, ettei se loppujen lopuksi osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Purkin sisältö oli silti jo niin lopussa, että hän joutui kaapimaan pienenkin kirsikkaisen häivän.
Maalattuaan huulensa Esmeralda asetteli näyttäviä vaatteitaan ja yritti olla miettimättä, kuinka perin merkilliseltä hän näyttikin tavalliseen verrattuna. Houkkien juhlassa monen yllä näki paljon erikoisempiakin asukokonaisuuksia, mutta hänelle kaikkien niiden monikerroksisten, värikkäiden hameiden viritelmäkin oli varsin yltäkylläinen. Toisaalta moinen laittautuminen oli piristävää vaihtelua.
”Hoi, Esmeralda!” tuttu ääni huikkasi, ja teltan ovikangas liikahti sivuun hänen selkänsä takana. ”Mainiota, olit sinä täällä.”
Esmeralda oli vähällä pudottaa meikkisiveltimensä nähdessään Clopinin. Karkeloiden päästyä kunnolla vauhtiin ja sen vuoden Houkkien kuninkaan valinnan jälkeen mies oli heittänyt sivuun tavanomaiset narrin vetimensä ja vaihtanut tilalle mekon, jota olisi voinut kuvata omalla tavallaan kai ihan hienostuneeksi, ennen kaikkea täysin juhlatunnelmaan sopivaksi kirjavuutensa ja huolettomuutensa perusteella.
”Voi hyvä tavaton”, nainen totesi naurua pidätellen. Kaikenlaiseen sitä Clopinilla riittikin pokkaa.
”Tyylikäs, eikö?”
”Kieltämättä oikein asianmukainen”, hän totesi kulmat koholla. ”Se olisi oikeastaan vielä parempi, jos pukisit peruukin etkä omaa hattuasi.”
”Saa nähdä”, Clopin tokaisi ja heilautti rekvisiittaviuhkaansa näennäisen dramaattisesti, ennen kuin spontaanisti heitti sen hänelle.
”Miksi muuten tulit tänne?”
”Etsin jotain, millä ehostaa tätä upeaa pärstää”, Clopin sanoi hilpeästi. ”Luotin siihen, että kykenisit tarjoamaan auttavaa kättä.”
”Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Se riitti juuri itselleni”, Esmeralda tokaisi näyttäen tyhjäksi kaavittua purkkia. Ei hän toisaalta ymmärtänyt, miksi Clopin halusi meikatakin, muttei silti ollut ajanut partaansa luodakseen edes hieman naisellisempaa kuvaa.
”Mikä sääli!” Clopin huokaisi dramaattisesti. ”Pistätkö sitten pahaksesi, jos lainaan hieman?”
Esmeralda kohautti olkiaan ja astui muutaman askeleen lähemmäs. ”Enpä juuri.”
Suukon jäljiltä kirsikan väri loisti miehen huulissa juuri sopivasti.
”Jo vain, jo vain”, Clopin myhäili silmätessään itseään peilistä pikaisesti. ”Ei huono ollenkaan!”
”Sinuna pysyisin kaukana sotilaista”, Esmeralda hymähti olkansa yli tämän tehdessä lähtöä. ”Niiltä menee pasmat sekaisin, kun näytät niin eriskummalliselta.”
”Oikeampi sana on
viehättävä”, Clopin virkkoi huuliaan muikistaen, ennen kuin paineli toisaalle melkein kompastuen pitkiin helmoihinsa ohimennen.
