Vain yksi kesäyö, S

[Saappaaton]

Nimi: Vain yksi kesäyö
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Draama

A/N: Tämä on muutaman vuoden ehtinyt vanhentua pöytälaatikossa, mutta edelleen pidän tätä kivana tekstinä, joten nähköön nyt päivänvalon täällä. Kirjoittaessani kuuntelin repeatilla Elokuun kappaletta Saatilla.


Vain yksi kesäyö

Leuto tuuli puhaltaa vaimeasti, sekoittaen hellästi pitkiä hiuksia, saaden kesämekon keveän helman kutittamaan polvitaipeita. Ilmavirtaus tuo mukanaan loppukesän tuoksuja; hiillokseksi hiipuvan nuotion miellyttävä, vaimean savuinen haju ja lievä alkoholin löyhkä. Koivun, ruohon ja monen muun kasvikunnan kasvatin ja silkan kesän tuoksut, joita ei voi erotella. Aurinko on jo laskenut, jättäen jälkeensä pehmeän hämärän, sillä vaikka kesä onkin kääntymässä loppuunsa, varsinainen pimeä ei ehtisi kietoa yötä syleilyynsä vielä pitkään aikaan.

Asfaltti tuntuu vielä lämpimältä paljaita jalkapohjia vasten tytön kävellessä rauhallisesti eteenpäin. Hienoinen horjahdus ja ristiaskel. Toisessa kädessä roikkuvien sandaalien kannat kopsahtavat yhteen. Hiljainen nauru pyrkii kuplivana huulien välistä kesäiseen yöhön, tuntuen jollain hassulla tavalla samalta kuin se kupliva juoma, jota hän on aiemmin juonut. Se on saanut tytön olon keveäksi. Aivan kuin hän olisi juonut monta kulausta nestemäistä onnea ja huolettomuutta.

Jalkakäytävälle jääneet kivet painavat ikävästi kesän kovettamia kantapäitä. Hän siirtää painonsa päkiöilleen ja tarttuu huomaamattaan toisella kädellään hameensa helmaan. Hetken tyttö keskittyy vain jalkoihinsa, tasapainoillen hivenen huojuvaisesti ohi irtokivien. Rauhallinen, tyynnyttävä hiljaisuus katkeaa kertoen jonkun muunkin kulkevan hämärässä. Tyttö kääntyy katsomaan taakseen, äänen suuntaan, ja antaa hameenhelmansa laskeutua hivelemään polvia. Iloinen hymy huulillaan hän nostaa peukalonsa, liftaten ohiajavan pyöräilijän kyytiin.

Pyörä pitää ruosteista kitinää lähestyessään ja jarrusta irtoava kirskuna saa kevyestä olostaan nauttivan tytön kihertämään hiljaa. Kaksipyöräisen kulkuneuvon pysähtyessä kuuluu vain vaimea ääni pyöräilijän laskiessa toisen jalkansa asfaltille, pitääkseen tasapainonsa. Kesäyön hiljaisuus on palannut ja hetken kaksikko vain katselee toisiaan. Molempien silmistä näkee, että täysin selvin päin näin kaunista kesäyötä on turha viettää.

Tuttuja he eivät ole. Ainakaan kumpikaan ei muista nähneensä toista ennen. Siitä huolimatta tyttö kipeää pysähtyneen pyörän takaritsalle istumaan. Toinen ei sano vastaan, polkaisee vain menopelinsä takaisin vauhtiin, hakien hetken horjuvasti tasapainoa, jonka ylimääräinen paino takarenkaan päällä tahtoo kadottaa. Hiljalleen meno alkaa tasaantua ja hetken mielijohteesta tyttö kietoo kätensä kuljettajansa vyötärölle ja painautuu lämmintä selkää vasten. Hiekkainen tuoksu tervehtii hänen nenäänsä, kielien toisen olleen rannalla. Luultavasti makoilleen lämpimällä hiekalla nauttien yöhön kääntyvästä kesäillasta.

Hiljaisten äänien saattelemana tytön kädessä olevat sandaalit tömähtelevät toisen vatsaan ja kopsahtelevat vaimeasti toisiaan vasten pyörän lipuessa eteenpäin. Kumpikaan ei tiedä, mihin toinen on menossa, eikä kumpikaan kysy. Se on epäolennaista. Jatkuvan liikkeen aiheuttama ilmavirta pitää pitkät sortuvat poissa kasvoilta. Aikaa kuluu tuntematon määrä x ennen kuin pyörä pysähtyy toistamiseen. Kyselemättä, katselematta ympärilleen, tyttö laskeutuu melkein sulavasti jaloilleen. Hameen helma jää kiinni takaritsaan ja äännähtää uhkaavasti, kun hän yrittää varovaisesti nykäistä sen irti.

Ruoho tuntuu viileältä ja kutittelevalta. Hän kävelee poispäin tien varteen pysäköidystä pyörästä ja pyörähtää ympäri kevyt hymy huulillaan. Se on niin kevyt, että se melkein karkaa ilmaan muiden kuultavaksi. Tyttö nostaa katseensa taivaalle ja pyörähtää uudestaan, antaen kenkien tippua kädestään. Hämärä saa tähdet loistamaan pehmeästi ja hetkeksi hän unohtuu kauniin tähtitaivaan lumoihin. Kosketus. Se ei ole varovainen tai kysyvä, toinen vain tarttuu hänen käteensä ja sitten toiseen. Vakaasti hän pyöräyttää tyttöä ympäri, uudestaan ja uudestaan, saaden hymyn viimein karkaamaan nauruna kohti taivaanrantaa.

He päätyvät makaamaan ruohikolle selälleen, katselemaan tähtiä. Yhteisymmärrys riippuu ilmassa toverillinen hiljaisuus seuranaan. Kaksikko ei tarvitse sanoja, eivät he oikeastaan tarvitse toisiaankaan. Näin kauniit kesäyöt vain ovat parempia, kun ne voi jakaa jonkun kanssa.

[DragonHeart58]

Ooh, aivan ihana <3

Ihanan tunnelmallinen ja kuvauksellinen teksti, joka sai minut hyvälle mielelle. Tunnelma oli kevyt ja virkistävä pienellä ripauksella sokeria, sellainen mukavan huoleton Osaat käsitellä sanoja tosi hyvin ja kirjoittaa kauniisti, sillä tavalla että pienistä ja yksinkertaisistakin asioista tulee lumoavia ja kiinnostavia, tunnelmaan ja tekstiin pääsee heti mukaan. Onhan se vähän hassua mennä ventovieraan pyöräilijän kyytiin (sekä ottaa tuntematon mukaan kyytiin ) mutta minusta se oli tässä kovin söpöä :3 Tykästyin kumpaankin henkilöön, vaikka heistä ei paljoa kerrotukaan Ja tosiaan tämä toisilleen tuntemattomien henkilöiden toverillisuus pisti hymyilemään

Se on niin kevyt, että se melkein karkaa ilmaan muiden kuultavaksi.
Tää oli jotenki niin kivasti ja ihanasti sanottu <3

En näköjään saanut rakentavaa kommenttia aikaiseksi, mutta halusin nyt kuitenkin sanoa että tämä on tosi kaunis ja ihana teksti :3

Kiitos tästä ihanuudesta <3

-DragonHeart58

[Saappaaton]

DragonHeart58, oi ihanaa, olet kommentoinut. Tämä on tosiaan tyyliltään ja tunnelmaltaan edelleen yksi omista suosikkipätkistä, vaikka on tosiaan jo muutaman vuoden takaa. Oli ihana kirjoittaa tällainen kevyt, suhteellisen juoneton pätkä kesäyöstä, jonka mielellään kokisi itsekin.
En mäkään tähän aikaan ole parhaimmillani kommentteihin vastaamisessa, mutta siis iso kiitos, ihanaa kun kommentoit. <3 Se on aina kiva tietää, että joku tykkää.

[LillaMyy]

Enpäs olekaan sulta lukenut juurikaan originaaleja (paitsi ne kaksi Enni/Mariaa!), joten päästään vähän erilaisen äärelle tällä kertaa. Jotenkin sut on tässä matkan varrella onnistunut hienosti yhdistämään Potter-domiin, mutta ehkä sitä pitää ajatella välillä outside the box-kin.

Siitä huolimatta tyttö kipeää pysähtyneen pyörän takaritsalle istumaan.

Niin, anteeksi, mikä oli? Se on joppari! Tarakkakin kelpaa, mutta mikä ihme on takaritsa, koska ritsa on se juttu, millä viskotaan kiviä yms.?

No perkele, mä oisin halunnut, että tämän kaksikon välillä olisi oikeasti tapahtunutkin jotain muuta kuin vain ympäri pyörittämistä ja ruohikolla makoilua. Oikesti, edes jotain! Mutta, ei kun ei. Mutta, muutoin kyllä tykkäsin tästä erittäinkin paljon, koska tässä oli sellaista välitöntä kesän tunnelmaa (sopii siis varsin loistavasti tähän hetkeen, koska ulkona on -16.7 astetta!), että sen kesäyön viileyden ja pienen kesähumalan pystyi melkein aistimaan täällä pakkasenkin keskellä. Tykkään muutenkin sun kuvailusta, mutta tässä se nousi vielä suurempaankin arvoon, koska tässä ei ollut dialogia sen kuvailun tukena!

Itse olen tässä kohtaa eri mieltä DH58:n kanssa, koska pienessä hiprakassa ja pienessä kaupungissa on ihan arkipäivää liftata tuntemattoman pyöräilijän kyytiin, ja vieläpä ottaa se tuntematon liftari kyytiin (terkuin, multa on pummittu Vaasassa pyöräkyytiä ).  Joskus se toimii ja joskus ei, mutta en näe siinä mitään sen eriskummallisempaa kuin normiliftauksessakaan. Onhan se ehkä vähän riskialtista, mutta auton kyytiin liftaaminen on vielä riskialttiimpaa, joten ei siitä sen enempää.

Tähän loppuun voisin vielä esittää vienon toiveen, että kirjoittaisit lisääkin tällaisia pätkiä. En siis tarkoita lisää juuri näistä kahdesta tai ylipäänsä kesäisistä öistä, vaan lisää tällaista kuvailu-keskeistä dialogitonta tekstiä, koska tämä oli todella kivaisa juuri tällaisena (vaikka ehkä olisinkin halunnut jotain pientä sutinaa noiden kahden välille ). (:

[Räntsäke]

Heips!

Oho, herranen aika, mä tajusin vasta nyt, että tää teksti onkin Sanan säilästä... o.o Tai siis, avasin vain linkin kommenttivaitoa koskevasta yksityisviestistä ja ajattelin, et potterfikki varmaankin. Ja sit mietin, et täähän kävis originaalistaki, ku hahmot on anonyymeja. Noo, onneksi hoksasin nyt kuitenkin kattoa ton osastonkin, ennen ku lähin kommentoimaan mitään. : DD

Elikkäs. Hirveen kaunista kieltä ja taitavaa kuvailua. Kesä ja känni. Ilmeisesti olivat molemmat vähän päissään, ainakin sellaisen kuvan sain. Joten mietin hetken, et on meleko epeli tää pyörän polokija, kun sai tasapainon piettyä. Pyörällä kyytsääminen kun vaatii hyvää tasapainoa, eikä viina nyt mitenkään helpota tilannetta ainakaan. : ) Mut jospa pikku hiprakka ei tahtia haittais.

".... ja lievä alkoholin löyhkä." oli sellainen kohta, jota jäin pikkuisen makustelemaan. Tai siis, mun mielestä löyhkä on vähän turhan vahva sana, kun ei alkoholi minun mielestä niin hirveen pahalle haise. Mut makuasioita nämä tällaset. Voihan tuo jonku nenään haistaki ihan hirveen kuvottavalle, ihan mahdollista. : )

Mut kiitos tästä ihanasta lukukokemuksesta, tykkäsin. : )

[Angelina]

No olipas tää sitten ihanan kesäinen ja hyväntuulinen! Yllättävästikin, koska ehkä mulla on joku sellanen ennakko-oletus, että sun tekstit kääntyy usein angstin puoleen :'D Toki tässäkin oli kyllä sellaista Saapsille ominaista mystisyyttä tuntemattoman pyöräilijän ja sanattomuuden muodossa, mutta päällimmäisenä tästä jäi vaan tosi kepeä ja hyvä mieli. Tykkäsin ihan hirveesti siitä, ettei tässä puhuttu mitään vaan asiat etenivät omalla painollaan ja yhteisestä ymmärryksestä. Nautin myös tuosta kuvailusta - siitä miten mekon helma kutitteli polvitaipeita, miten kädessä roikkuvien sandaalien kannat kopsahtivat yhteen ja miten asfaltti tuntuu jalkapohjien alla vielä lämpimältä <3

Kieltämättä tää oli juuri sellainen hauska, hieman alkoholin sävyttämä kesäyö jollaisen mielellään kokisi itsekin Kiitos!

[valokki]

Voi miten ihanan kesäinen teksti! Tuntui, että tähän kiteytyi niin hyvin kesäöiden kepeys ja mystisyys kaikkine muine tuntemuksineen, ja nyt itsekin alkoi oikein harkitsemaan, pitäisikö tänä kesänä jossain kohtaa valvoa koko yö ja mennä vain ulos ihmettelemään kesäyön valoisuutta, rauhallisuutta ja kauneutta.

Pidin valtavan paljon tämän tarinan aistillisuudesta! Leuto tuuli kesämekon helmoissa, lämmin asfaltti jalkojen alla, ruohon tunne ja hiekan tuoksu luovat omassa mielessä voimakkaita, ihania ja kesäisiä mielikuvia paikoista ja asioista, joita itsekin haluaisi päästä kokemaan. Myös tämä pieni hiprakka ja elämän keveys sopivat todella hyvin tämän tarinan tunnelmaan. Pidin aivan erityisesti myös tästä anonyymista kohtaamisesta keskellä yötä, jolloin kaksi toisilleen vierasta löytävät sanaakaan sanomatta yhteyden, ja lukijalle tulee tunne, että kesäyössä voi tapahtua mitä vain.

Kiitos kovasti tästä tunnelmallisesta ja taianomaisesta tekstistä, tätä oli ilo lukea!