Author: Beatrix Bones
Title: Kasvavan valmistumisahdistuksen ABC
Rating: K11
Genre: Huumori, angst
Disclaimer: Minun tekstini, mahdolliset viittaukset muihin fandomeihin kuuluvat kys. fandomien käsikirjoittajille tai kirjailijoille.
A/N: Mulla alkaa ihan oikeasti valmistuminen häämöttää kesäkuussa ja että ahdistaa. Opiskelijana on niin ihanan huoletonta, joten päätinpä purkaa vähän ajatuksiani vitutustekstin muodossa. Todellisuudessa olen täysin valmis työelämään, mutta kyllä mä välillä mietin sitä, miten saa heittää hyvästit tälle vapaudelle tietyllä tavalla. XD Tämä on tietyllä tapaa jatkoa ficilleni
Eksponentiaalisen graduahdistuksen ABC, K11.
Kasvavan valmistumisahdistuksen ABC
Muistatteko sen hetken, kun pieninä viattomina fuksipalleroina vannoitte valmistuvanne viidessä vuodessa ja hyppäävänne suoraan työelämän syvään päätyyn? Ahahah ja vitut. Niin minäkin vannoin, mutta tässä sitä ollaan: ännännen vuoden opiskelijana, gradu kolmatta vuotta tekeillä ja se etenee hitaammin kuin kastemato tien yli tai minä opiskelijabileiden jälkeen kotiin kontatessa. Äiti kyselee joka viikko, miten gradu etenee ja vakiovastaus on ”hyvin”, vaikka todellisuudessa avasit gradutiedoston viimeksi maanantaina, kirjoitit siihen kymmenen sanaa ja päätit, että se oli aivan tarpeeksi rehkimistä sille päivälle. Mitä sitä nyt itseään rasittamaan, tuon uroteon jälkeenhän sitä voi palkita itsensä vaikka kymmenellä jaksolla Blacklistia ja tonkallisella kyykkyviiniä. Äiti ei epäile mitään.
Valmistuminen on niin saatanan ahdistavaa. Opiskelijana saat ryypätä ihan rauhassa keskiviikosta ja vappuviikosta toiseen, mutta valmistuttuasi sinusta tulee ihan vain alkoholisti ja pohdit, pystytkö aineenopettajana työskennellessäsi tekemään oman luokkasi opettajanpöydän alimpaan laatikkoon valepohjan, jonka alle voit piilottaa lempiviinipullosi, jonka voit korkata hankalan työviikon jälkeen perjantaina heti viimeistenkin oppilaiden lyllerrettyä ulos luokasta. Viini ymmärtää, teini-ikäiset saatanat vain vittuilevat. Jos mietitte sitä, miksi en opiskele luokanopettajaksi niin ohessa muutama erittäin validi syy. Oli niin saatanan hauskaa opetusharjoittelussa, kun ykkösluokkalaiset tappelivat keskenään siitä, kuka saa painaa videon play-nappulaa, jotta videon puhuva koira kertoisi heille mitä tehdä seuraavaksi. Tai se, että joku lapsi päättää oppitunnin päätteeksi kietoutua jalkasi ympärille. Siinä sitten mietit, että miten tuo lähtee irti vai ollaanko tässä koko vitun viikonloppu.
Työelämässä pitää myös herätä niin vitun aikaisin. Hyvästi pitkään nukkuminen, kun olet saanut rauhassa mennä nukkumaan kolmelta yöllä ja herätä puoliltapäivin ilman, että kukaan tuomitsee. Sen sijaan pitää herätä joka aamu vittu kuudelta ja iltavirkkuna aivosi heräävät päivään ehkä yhdeltätoista. Siihen asti aivotoimintasi on ollut yhtä suoraa viivaa, vaikka joit ainakin kaksi litraa kahvia – mustana. Sitten, kun olisi aika mennä nukkumaan jo kymmeneltä niin aivosi lähtevät virkeänä muistuttelemaan sinua vuosia sitten tapahtuneista asioista: ”Muistatko, mitä sanoit tälle tyypille niissä opiskelijabileissä lokakuun 1. päivänä neljä vuotta sitten kello 23.59?” En muistanut ennen tätä, että kiitti ihan vitusti. Tänään sitten valvotaankin taas aamukahteen ja vellotaan kaikissa viimeisten viiden vuoden epäonnistumisissa ja möläytyksissä, joita ei todellisuudessa muista enää kukaan muu paitsi sinä itse. Ja sitten puolikuolleena ylös kuudelta. Vittu mikä oravanpyörä ja univelka. Miten se menikään: kuolema kuittaa univelat (ja opintolainan).
Ja unirytmistä puhuttaessa. Koska LinkedINiin liittyminen on melkeinpä pakollista verkostoitumisen kannalta, niin omaa iltavirkkua mieltä ylentää niin älyttömästi lukea päivityksiä siitä, että menestymisen takana on se, että herää aamulla neljältä, käy juoksemassa tuplamaratonin tunnissa, juo sen jälkeen ruohosta, voikukista ja vittu keijupölystä tehdyn vihersmoothien, jonka jälkeen suuntaa töihin kattohuoneistossa sijaitsevaan toimistoon ja tekee kahdentoista tunnin työpäivän ilman taukoja. Siinä sitten ihmetellään, miten itse koskaan pystyy pärjäämään työelämässä, kun itse aamuneljän aikaan kuolaa tyynylle tukka sotkussa ja näkee painajaisia gradusta.
Ikuisuusopiskelu alkaa vaikuttaa niin saatanan houkuttelevalta vaihtoehdolta, että melkein voisi jättää valmistumatta. Toisaalta raha on kiva ja koska lottovoitto on vitusti epätodennäköisempi vaihtoehto kuin olympiakulta Suomelle jalkapallosta, pitää sitä varmaan raapia se vitun gradu kasaan ja yrittää valmistua. Voi sitä ainakin järjestää vuosisadan bileet ja vetää vielä viimeisen kerran seitinohuet ennen kuin pitäisi olla VaStUuLlInEn AiKuInEn ja neuloa sukkia sohvannurkassa työpäivän jälkeen. Sitä oravanpyörää sitten seuraavat neljäkymmentä vuotta ennen kuin pääsee eläkkeelle – paitsi ettei pääsekään! Jeccu jeccu t. Suomen hallitus, joka poistaa eläkkeet sitä ennen.
Vittu saatana ja kaikki kaverit päälle. Ihan helvetin kiva loppuelämä tiedossa. Voiko vielä alkaa strippariksi?