Title: Meidät saa unohtaa
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: K-11
Genre: angst, zombi!AU
Paring: Helmut Zemo/John Walker & Sam Wilson/James "Bucky" Barnes
Summary: Prepaid-puhelin hänen povitaskussaan värisee hiljaa.
A/N: Hyvää syntymäpäivää Violetu ♥
MEIDÄT SAA UNOHTAA
“Minähän sanoin”, Zemo toteaa kasvoillaan myrkyllinen virne, joka ei yllä silmiin asti. “Kostajat tuhoavat kaiken.”
Toki hänkään ei osannut aavistaa, että maapallon kohtaloksi koituisi Iron Manin ja Captain American vahingossa vapauttama zombivirus.
Wilson sulkee silmänsä eikä sano mitään, mutta Barnes näyttää siltä, että on valmis kuristamaan Zemon siihen paikkaan.
“Tuki suusi”, hän sihahtaa. “Ystävistämme on tullut… ja sinä kehtaat…”
Barnes haukkoo henkeä ja hetkessä Wilson on hänen vieressään muistuttamassa, miten kuuluu hengittää.
Zemo katsoo heitä kivulias paine rinnassaan, mutta ei kommentoi.
Prepaid-puhelin hänen povitaskussaan värisee hiljaa.
***
He lyöttäytyvät yhteen, sillä halusivat he tai eivät, heillä on paremmat mahdollisuudet selvitä yhdessä edes hieman pidempään.
Joinain iltoina tosin on vaikea muistaa,
miksi he edes yrittävät selvitä.
Yksi sellainen ilta on sen jälkeen, kun Barnes joutuu ampumaan syrjäiselle kujalle sen, mitä Tony Starkista oli jäljellä.
“Steve ei anna minulle ikinä anteeksi”, Barnes hokee kerta toisensa jälkeen, eikä päästä edes Wilsonia lähelleen.
Puhelimen paino Zemon taskussa tuntuu kasvavan ja seuraavan viikon aikana se soi päivittäin.
Zemo ei ehdi vastaamaan ja kun hänellä olisi aikaa, hän ei soita takaisin - takaisin soittaminen
tarkoittaisi jotakin.
***
Barnesin ja Wilsonin viimeinenkin taistelutahto katoaa, kun he joutuvat yhdessä tuhoamaan loput Steve Rogersista. He palaavat turvapaikkaan ilmeettöminä, kasvot ja vaatteet veressä, eivätkä puhu sanaakaan.
Yön he istuvat sylikkäin, eikä kumpikaan nuku silmällistäkään.
Silloin Zemo tietää, että hänen on aika jatkaa matkaa yksin.
Lähtiessään hän viimein kaivaa puhelimensa esiin ja epäröi vain pienen hetken, ennen kuin painaa vihreää luuria.
Tavoittelemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä.***
John Walker - tai se jokin, joka on joskus ollut John Walker - löytää Zemon lopulta ja saartaa hänet umpikujaan.
Walkerin kasvot ovat viruksen ja vihan vääristämät, hänen silmänsä kuolleet ja toinen käsi poikki. Siitä huolimatta hän astelee määrätietoisesti kohti Zemoa, joka hapuilee asetta taskustaan.
“Pysähdy, sotilas.”
Zemolla on aiemminkin ollut tapana käskyttää Walkeria, joskin silloin he molemmat saivat siitä nautintoa. Nyt käskyn antaminen tuntuu turhalta ja yllättävänkin kivuliaalta, eikä Walker tietenkään kuuntele.
Ei enää.Zemo vetää aseen taskustaan.
“Viimeinen mahdollisuus.”
Walker pysähtyy ohikiitävän hetken ajaksi ja Zemo voisi vaikka vannoa - vaikka ei pysty sitä järjellä selittämään - että tämän silmät heräävät hetkeksi eloon.
“Olen pahoillani”, Zemo kuiskaa ja vetää liipaisimesta.