Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle enkä minä saa hänen luomuksillaan leikkimisestä mitään korvausta.
Otsikko: Melkein kuin oikea perhe
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Sig/Izumi
Ikäraja: K-11
Genre: draama, hitu romantiikkaa
Summary: Sig laski lihaveitsen kädestään ja meni ikkunan ääreen katsomaan kumpi pojista oli tällä kertaa lennätetty pihan poikki.
A/N: Pelottava canon-het-puuskani näköjään jatkuu. Mutta siinä sarjassa tämä pari on yksi niistä harvoista, joista tykkään aivan aidosti, he ovat ihania. Ei ole silti tullut luettua heistä ficcejä eikä kirjotettua myöskään, joten senpä takia tämä menee iankaikkisen vanhaan Random10-haasteeseen, jossa metsästettiin kirjoittajalle uusia parituksia. Samoin Spurttiraapale III -haasteen 4. kierros, inspiraatiosanana Huuto.
Melkein kuin oikea perhe
Ulkoa kuului tuskainen rääkäisy. Sig laski lihaveitsen kädestään ja meni ikkunan ääreen katsomaan kumpi pojista oli tällä kertaa lennätetty pihan poikki ja olisiko ensiapupakkaukselle tarvetta.
Al nousi istumaan pyyhkäisten likaa poskestaan, muttei näyttänyt innokkaalta jatkamaan sparrausta. Saman tien Ed mätkähti veljensä viereen ja päästi täysin samanlaisen rääkäisyn kuin Al hetki sitten.
Joskus Sig mietti, olivatko Izumin opetusmenetelmät hivenen liian äärimmäisiä. Toki hän uskoi itsekin, että terve mieli asui terveessä ruumiissa. Alkemian käyttäminen vaati vahvaa mieltä, ruumiillinen harjoitus puolestaan oli nopea ja tehokas keino takoa poikiin lujuutta jota nämä elämässä tulisivat tarvitsemaan.
Silti... he olivat vielä kovin nuoria. Kun hän yritti puhua aiheesta Izumin kanssa, hän sai vain kuulla olevansa liian pehmeä.
Izumi asteli kädet lanteillaan oppipoikiensa luo ja alkoi luennoida alkemian virtauksista. Sig ei yrittänyt kuunnella, hänellä ei ollut kiinnostusta alkemiaan. Kuuntelemisen sijasta hän ihaili vaimoaan, joka seisoi vankkana kuin vuosisatoja vanha puu ja silti niin hauraana – Izumin heikkouden ja vahvuuden ristiriita herätti hänessä aina sekä hillittömän halun suojella naista että lähes pelonsekaista kunnioitusta.
Häntä oli siunattu, kun Izumi oli valinnut hänet puolisokseen. Jos heillä vain olisi ollut lapsia, hänellä olisi ollut kaikki mitä hän olisi voinut tässä maailmassa haluta.
Kesken lauseen Izumi alkoi yskiä niin, että taittui kaksin kerroin. Kauniilta huulilta tipahteli verta. Kun Sig ennätti pihalle, pojat olivat jo saattaneet Izumin portaalle istumaan ja antaneet nenäliinan. He näyttivät huolestuneilta, kaksi paria kullanvärisiä silmiä. Sig ymmärsi rakastavansa heitä.
Alkemia antoi ja alkemia otti, vertaisvaihdon lain hän ymmärsi koska Izumi tapasi toistella sitä. Oli alkemian syytä etteivät he saisi omia lapsia, toisaalta samasta syystä he olivat saaneet kaksi oppipoikaa. Se oli syy olla kiitollinen.
Sig nosti Izumin käsivarsilleen, kehotti poikia kertaamaan oppimaansa iltaan asti – Izumi olisi muuten vihainen laiskottelusta – ja kantoi vaimonsa lepäämään. Izumi oli kalpea mutta hymyili hänelle.
Tämä ei ollut täydellistä, mutta elämä ei koskaan ollut. Tämä riitti.