Ficin nimi: Etunimellä kutsuva ääni
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Cherry/Joe
Genre:
Aivotärähdys hurt/comfort
Summary:
Kaikki oli sumeankirjavaa sotkua, ja hänen päänsä oli haljeta.A/N: Viimeisin jakso inspiroi pieneen h/c-pätkään, ja kerrankin sain pidettyä sanamäärän raapalemitassa.
En kyllä tiedä miten hyvin teksti sinänsä onnistui, mutta ainakin sanottava tuli sanottua!
HUOM! Spoilaa episodia 9.***
Pahoinvoinnin aalto pyyhkäisi Kaorun ylitse, kun hän yritti liikahtaa. Hakkaava kipu pakotti hänet keskittymään ainoastaan hengittämiseen.
Kaoru yritti päästä selvyyteen vuorotellen tarkentuvasta ja samentuvasta maisemasta. Hän liikautti varpaitaan ja sormiaan varmistaen niiden säilyneen ehjinä. Käsivarren vihlaisu sai hänet vaikertamaan.
Etäinen meteli voimistui ja tuntui halkeilevan omituisesti. Ihmisääniä ja moottorin hurinaa sekaisin.
"Cherry!"Valo tunkeutui Kaorun näkökenttään.
"
Cherry!"
"Kaoru..."
Kaorulla ei ollut enää voimia pitää silmiään auki, mutta hän olisi tunnistanut häntä etunimellä kutsuvan äänen missä tahansa.
"K-Koji –"
"Shh, ei hätää", Kojiro puheli hiljaa. Tämä sanoi jotain muutakin, mutta hän ei saanut selvää. Kaikki oli sumeankirjavaa sotkua, ja hänen päänsä oli haljeta.
Kun hänet nostettiin varovasti mutta päättäväisesti, Kaoru kuuli taas Kojiron äänen.
"...se oli melkoinen tälli, mutta tulet kuntoon tuota pikaa..."
Aivan, hän ja Adam...Kaoru laski päänsä kantajansa rintaa vasten ja yritti rentoutua lievittääkseen kehossaan jylläävää kipua. Kunpa valot ja äänet vain olisivat pimenneet ja vaienneet.
"Tänne päin, takapenkille –"
"Vuotaako hän verta?"
"Minulla on hänen lautansa –"
Niin, Carla, Kaoru jaksoi ajatella. Carlaa ei saanut jättää.
"Kaoru, pysyhän hereillä. Pian pääset lepäämään."
Pysyn, pysyn, älä murehdi siinä, hän olisi halunnut vastata, muttei saanut kerättyä voimia niin pitkään lauseeseen.
"Kiitos..." hänen onnistui hengähtää. "Tulit hakemaan..."
Kojiron lämmin hymähdys kutitti hänen otsaansa.