Nimi: Pilkulliset puolikkaat
Fandom: 101 dalmatialaista (Disneyn animaatio)
Hahmot: Pongo & Roger
Genre: tunnelmoiva draama
Ikäraja: S
Haasteet:
Multifandom III: 101 dalmatialaista
Otsikoinnin iloja: allitteroiva otsikko
Tassunjälkiä: koira
Vastuuvapaus: Walt Disney
A/N: Koirat ovat ihania, ne tuntuvat ymmärtävän meitä joskus paremmin kuin me itse ^^
Hypähtelevät sävelet tanssahtelivat huoneistossa, nauroivat, kompastelivat toisiinsa, väistelivät ja törmäilivät tavaroihin, kumarsivat pysähdyksen hetkinä ennen seuraavaa taivalta. Iltaisin ne kietoutuivat Rogerin ympärille hymisemään mahdollisuuksista ja leijailivat hentoina päivän kaikuina unien mielentilaan.
Soinnut olivat lemmikkini pilkkuja, mustemaisia täpliä laulamassa tarinoita menneistä, odottamassa koituvaa tulevaa. Turkissani näkyivät ajan haalistumat, se ei kiiltänyt enää nuoruuttaan, muttei ollut haipunut vielä harmaaseen.
Muutamia kuunkiertymiä sitten olin livahtanut juoksemaan kohti tähtiä kuun hopeoimille kaduille ja vastannut neidon kutsuun omalla musiikillani. Silloin hehkuin rytmikkäästi, sävelsimme yhteisen laulun, joka haihtui ensimmäisiin aamun säteisiin. Kerran kaksi meidän luoksemme oli karannut naispuolinen lemmikki ja sekoittanut Rogerin järjestäytyneet sanoitukset niin, että niiden uudelleensanelemiseen kului monta levottomasti lattiaan raapiutunutta tassunjälkeäni.
Nuottivihkojen täyttyessä sotkeutui asuntomme, tuoksui kaiholle ja kauhtuneelle, jälleen. Lemmikkini naurun huulten ympärille veistämät uomat olivat huomaamattani vilahtanet suupielistä otsalle ja kulmien väliin. Roger tarvitsisi naisen, joka osaisi piirtää melodialle viimeisen viivan täydentääkseen sen. Täpläni kaipasivat neidon vastapuolta.
Aioin etsiä kaksi pilkunpuolikasta.