Nimi: Rituaalit
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Vain muutaman dollarin tähden
Genre: Tunnelmapala hahmotutkielmalla. Tuplaraapale.
Ikäraja: Sallittu
Päähenkilö: El Indio
Yhteenveto: Kaikilla vankilassa on omat iltarituaalinsa.Vastuunvapaus: Vain muutaman dollarin tähden hahmoineen on aivan muiden tahojen kuin minun omaisuuttani, enkä minä tee tällä tekstillä minkäänlaista voittoa.
A/N: Tumblrissa järjestettiin 29.1.-4.2.2024 Dollars Trilogy Fandom Event, jonka seitsemättä ja viimeistä päivää varten tämän ficin
englanninkielinen versio (G/Sallittu) on kirjoitettu inspiraatiosanoilla
sunsets,
justice ja
tomorrow (
auringonlaskut,
oikeus,
huominen).
Ficlet300 sanalla 150
indigo.
RITUAALITKaikilla vankilassa on omat iltarituaalinsa. Jotkut rukoilevat, toiset kaivertavat seinään viivan merkitsemään jälleen yhden päivän päättymistä. Indion rituaali, jos sitä voi sellaiseksi kutsua, on katsoa kaltereiden raoista, kun auringon viimeiset säteet maalaavat kiviseinän hetkeksi voimakkaan lämpimillä väreillä ennen kuin haipuvat ja jättävät jälkeensä pelkkää indigonsinistä pimeää.
Hänen uusin sellitoverinsa on kaikin puolin yhdentekevä hissukka, mutta hänelläkin on oma pikku rituaalinsa. Kun Indio katsoo värien liikettä seinällä, hän kaivaa vähistä tavaroistaan pienen kaapin muotoisen veistoksen ja kääntelee sitä käsissään, tutkii sitä joka puolelta ennen kuin piilottaa sen seuraavaa iltaa odottamaan.
Jokin veistoksessa – pienoismallissa? – ja siinä, miten kuumeisesti mies tutkii sitä vielä viikkojenkin jälkeen, on herättänyt Indion uteliaisuuden, mutta hän ei ole sanonut mitään. Mies vaikuttaa sellaiselta tyypiltä, joka pyrkii puheisiin jatkuvasti, jos häneltä kerran erehtyy kysymään jotain, ja Indio on huomannut ajan matelevan näiden seinien sisällä aavistuksen verran notkeammin silloin, kun hän saa syventyä ajatuksiinsa ilman turhia keskeytyksiä.
Tämä ilta on kuitenkin poikkeus. Tämän auringonlaskun jälkeen oikeus toteutuu vihdoinkin. Puolitoista vuotta Indio on virunut näiden kaltereiden takana tätä iltaa odottaen, ja se tarkoittaa, että viimeinen tilaisuus kysyä on käsillä. Siksi Indio nousee laverillaan istumaan ja rykäisee, kun mies alkaa jälleen kahistella tavaroitaan hupenevassa valossa.
”Kerrohan, amigo… mikä tuon veistoksen tarina on?”