Ficin nimi: Seuraava Takashi Shirogane
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron – Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Keith/Shiro
Genre: Draama
Summary: ”Miten niin ’heitettiin ulos Kasarmilta’?” Shiro toisti. ”Oletko tosissasi?”
A/N: Lämmintä joulua, Piraatti! <3 Osallistuu haasteisiin Teelusikan tunneskaala (alemmuus), Fandomkohtaiset OTP:t ja Neliottelu. Juonellisesti sijoittuu toisen jakson tuntumaan.
Lyriikoissa Shiro mustalla ja Keith punaisella
***
Niiden sekuntien aikana, jona Shiro käsitti hänen sanansa, Keith melkein toivoi, ettei olisi edes sanonut mitään. Tapa, jolla Shiron kulmien väliin laskeutui ryppy ja suupielen hymy vakavoitui, muistutti häntä liiaksi katseista, jollaisia hän oli saanut osakseen koko elämänsä.
”Miten niin ’heitettiin ulos Kasarmilta’?” Shiro toisti. ”Oletko tosissasi?”
”Miksi mä valehtelisin jostain sellaisesta?” Keith silmäili ympärilleen Linnaksi kutsutun paikan oleskeluhuoneessa. Sen lisäksi, että uusi paikka sai hänet yhä hieman varuilleen koreista puitteista huolimatta, hän ei tahtonut nähdä pettymystä ja ärtymystä Shiron kasvoilla.
”Miksi kerrot tästä vasta nyt?”
Keith puhalsi ilmaa hitaasti nenänsä kautta. Kysymys oli ihan jumalattoman ärsyttävä.
”Niin, olisinhan mä voinut pamauttaa kaiken tiskiin heti sen jälkeen, kun sä palasit anestesiapöllyistäsi takaisin maan pinnalle”, hän tokaisi kyynisesti. ”Oikeasti, ensin mä en näe sua yli vuoteen, luulen sun kuolleenkin, ja sitten kun sä taas ihmeen kaupalla olet siinä, mun olisi siinä paikassa pitänyt alkaa ripittäytyä?”
”Hyvä on, ymmärsin yskän”, Shiro murahti, muttei näyttänyt paljoakaan lauhtuneemmalta. ”Mitä sitten tapahtui?”
Mitäkö tapahtui, Keith tuumi mielessään. Kai moisella fiaskolla oli ollut jotain tekemistä sen kanssa, että hän oli väsynyt havainnoimaan, miten muut kurssitoverit olivat muitta mutkitta ansainneet opettajien oikeudenmukaisen suhtautumisen johdonmukaisine palautteineen. Heillä oli jo lähtökohtaisesti jotain enemmän kuin hänellä, eikä kokonaisuus ollut muuttunut, vaikka hän miten olisi osoittanut lahjakkuuttaan. Lahjakkuutensa ansiosta hänessä olisikin kuulemma ollut ainesta seuraavaksi Takashi Shiroganeksi, mutta paha kyllä sellaista ei milloinkaan tapahtuisi, sillä jotain oleellista puuttui. Kukaan ei silti koskaan ollut tarkentanut näitä rivien välistä heitettyjä toteamuksia.
Keithistä syy kaikkeen penseyteen oli yksinkertaisesti se, ettei hän ollut Takashi Shirogane. Hän halusi pärjätä omana itsenään, kävi se sitten helposti tai ei. Ennen kaikkea vertailu ärsytti, vaikka hän olisikin sijoittunut sellaisessa edukseen. Taitojensa puolesta ehkä, muttei sen ansiosta, kuka hän oli itse henkilönä. Sellaisissa tapauksissa suitsutuksen esimerkeiksi päätyi usein Shiron lisäksi muuan James Griffin.
”Ehkä mä menetin malttini vähän liian monta kertaa”, Keith sanoi lopulta.
”Ehkä?” Shiro ei tainnut olla mielissään hänen itsekritiikkinsä tasosta. ”Ajauduitko taas tappeluun?”
Keith hymähti kieltävästi. ”Enemmänkin se oli kritisointia, joka tulkittiin tahallaan niskoitteluksi. Mä olin muutenkin niiden silmätikku.”
”Joskus on tultava toimeen sellaistenkin tyyppien kanssa, joita ei normaaliolosuhteissa voisi sietää.”
”Sulle se ehkä onkin helppoa”, Keith äyskähti kiihtyen nollasta sataan sekunnissa. ”Sä et tajua, millaista oli elää sellaisessa sekasorrossa! Kerberoksen jälkipyykkiä puitiin suljettujen ovien takana, kukaan ei kertonut mitään, mä pelkäsin pahinta ja siinä samalla mun piti yrittää todistella ties kenelle kusipäälle, että mä voisin joskus olla yhtä jalo kuin mitä sä olet! Ainoa, mikä niille merkkasi jotain, oli se, että nimenomaan sä uskoit mussa olevan ainesta, eivätkä ne muuta sitten tehneetkään kuin arvostelleet joka välissä!”
Sä jätit mut yksin sinne niiden keskelle, Keith oli sylkäistä, mutta jopa suutuspäissään hän tajusi syytöksen olevan aivan kohtuuton. Paha kyllä Shiro osasi toisinaan lukea hänen ajatuksiaan.
”Olen pahoillani”, Shiro sanoi synkästi. ”Minun olisi pitänyt olla paikalla ja pitää sinut poissa ikävyyksistä.”
Keithin sisuskalut muljahtivat kiepin. ”Älä viitsi olla noin alentuva.”
”Ei, olen tosissani”, Shiro napautti takaisin. ”Tiesin kyllä, millaisen leiman saattaisit saada otsaasi takiani, enkä olisi halunnut työntää sinua sellaisen myllyn läpi. Siltikin uskoin, että sinusta on kestämään se kaikki, ja uskon niin edelleen.”
”Ei ole tainnut maksaa vaivaa”, Keith totesi hiljaa ja uskaltautui viimein taas katsomaan Shiroa silmiin. Lämmin käsi laskeutui rohkaisevasti hänen olkapäälleen.
Miten hän olikin ikävöinyt Shiron kosketusta.
”Kuule, mitä tahansa sitten teetkin, anna sille kaikkesi, äläkä mieti miten muut toimivat tai mitä ajattelevat.”
Keithin hymähdystä söi kyynisyyden sivumaku. ”Niinpä kai.”
”Ja mitä tulee Kasarmiin, saa nähdä milloin se tulee taas ajankohtaiseksi”, Shiro tuumasi silitellen peukalollaan hänen hartiaansa.
”Jos edes tulee. Paha sanoa mitään etukäteen.”
Äkkiseltään palaaminen tuntui kohtuullisen yhdentekevältä, sama se miten asiat olisivat mennäkseen Shiron paluun ja muiden muuttuneiden olosuhteiden painosta. Heillä oli nyt tärkeämpää mietittävää.
”Jos tulee”, Shiro myönsi hivenen apeasti. ”Taidettiin kaikki saada aika suuret saappaat täytettäviksi, mikäli prinsessaa on uskominen.”
”Hmh, kevyet universumin kokoiset saappaat”, Keith naurahti tarttuen Shiron käteen hartiallaan. "Onneksi sä olet siinä."
Happoradio – Ihmisenpyörä
Kiivas ja kopea, aina liikkeissä nopea
Olla liehuva liputus, olla voittojen niputus
Ehdi ei katua, kun on tehtävä latua
Olla viimaa ja vetoa, olla liukkaampi petoa
Aikaista matoa, jahdataan kuin perikatoa
Olla tiukka ja kätevä, olla huikean pätevä
Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta (vaikka suunta puuttuu)
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta (tuskin reitti muuttuu)
Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta (vaikka suunta puuttuu)
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta
Kostea lakana, minä piiskattu pakana
Olen rannaton soutaja, olen linnuton noutaja
Valvojan vapina, ihmisenpyörästä rapina
Olla riippuva liputus, olla vuotava tiputus
Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta (vaikka suunta puuttuu)
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta (tuskin reitti muuttuu)
Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta (vaikka suunta puuttuu)
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta
Kerää minut talteen, vie täältä pois
Palaseni talteen, siivoa pois
Kerää minut talteen, vie täältä pois
Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta (vaikka suunta puuttuu)
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta (tuskin reitti muuttuu)
Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta (vaikka suunta puuttuu)
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta (tuskin reitti muuttuu)
Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta
Ole kuka olet, mut juoksemista älä lopeta
Sano mitä sanot, ei historia meitä opeta
