Kirjoittaja Aihe: BBC Sherlock, When All You See Is Death (K-11, Sherlock/John, h/c, romance)  (Luettu 2677 kertaa)

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 453
Title: When All You See Is Death
Fandom: BBC Sherlock tosin kai sen voi muualleki sijottaa.
Pairing: Sherlock/John
Rating: K-11
Genres: drama, romance, hurt/comfort
Vastuuvapaus: No en omista, hahmot on Conan Doylen, versio BBC:n ja tyyppien
Summary: Sherlock sees the worst in everything. Until.
A/N: Innostuin kirjottaan ees jotain.

When All You See Is Death

London makes him wonder. It's busy and flowing and there are so many people there, living their lives who don't see all the dangers around them. He does.

(That man is carrying a gun, that woman knows how to defend herself, that girl has strangled her brother because she was jealous, that boy is looking for a knife.)

He speeds up and tries to cut it all out, walks into a café and orders a double espresso. The lady smiles at him and he tries to smile back but all he sees is the glint in her eyes and the recognition.

He leaves before he gets his coffee.

**

When John hears Sherlock telling him his life, he wonders how hard it must be living knowing all the time. He asks about it later, and the look on Sherlock's face lets him know it's even harder.

They don't discuss it.

**

When he connects all the dots, he forgets. It's all he can do to forget and he smiles.

He knows everyone thinks he's insane, he gets off on the cases. It's just so relaxing, he sees the dots and makes the connections. He doesn't have to see the ugliness around. The people around him, the dangers.

The drugs never worked quite as well. Sometimes they even made it worse.

He wonders how John doesn't make him feel threatened. Even though he knows the other man could kill him in a split second with his gun.

**

John starts seeing what Sherlock sees. Starts understanding. And he lets it slip that he thinks Sherlock has panic attacks. Or something else.

They don't talk for two days.

**

After what he calls The Episode in his head, he listens to John. He trusts and it's so weird. And he goes out, still seeing it all but somehow he's much calmer.

(But John is at his side and John won't let anything happen to him, not ever. He wonders why he's so sure when they haven't even known each other for that long.)

**

John wonders if Sherlock sees the change in him. From the good doctor to a love smitten kitten. He helps Sherlock get through everyday life. He never complains when Sherlock wakes him in the middle of the night (sometimes it's a touch, sometimes feathers, sometimes shouting) and drags around town.

He kind of likes it all. And wishes Sherlock would see it.

**

When he first notices a change in tone, he's just coming back from a walk. He saw a girl kicking a puppy and he asked her to stop it.

(It never happened and he felt crazy beyond anything and there were noises and he had to concentrate on the thought of John to come back.)

He starts observing everything that is John Watson afterwards. Everything points to something he knows from others. Something he's never experienced.

**

John has to agree with Sherlock on the fact that sometimes, he's a bit dim. But so is Sherlock.

When they kiss the first time, it's Sherlock who begins it and it's warm. And makes John light-headed.

They don't really talk about it. They just let it go from there.

**

He thinks London is very interesting, indeed. And he thinks how all those people that go around see so little.

(That man has flowers for his wife he's loved for years and who's never cheated on him, that woman is finally getting the job of her dreams, that girl just passed an exam she thought she wouldn't, that boy is smiling because he got an ice cream.)

He sees John by his side and he smiles.

**

John still worries about Sherlock. But he knows it's all going better. He wonders about the three little words and whether they'd change things.

They never say them but they know it already.
« Viimeksi muokattu: 30.11.2014 22:33:38 kirjoittanut Beyond »
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

kanelimarja

  • kulissiolio
  • ***
  • Viestejä: 276
  • Slytherin Pride
En sitten kuitenkaan keksinyt mitään järkevää, mutta koska tämä ehdottomasti ansaitsee kommentin, niin yritän räpeltää jotain rakentavahkoa ja järjellisenoloista.

Jos nyt vaikka aloitetaan siitä, että pidin tästä kovasti. En ole koskaan aiemmin osannut ajatella Sherlockia paniikkihäiriöisenä, mutta olit saanut selitettyä sairauden syyt (ihmisten taidokas lukeminen ja - joskus vähän liiankin - villi päättelykyky) niin hyvin, että se alkoi tuntua aivan canonilta. Otsikkokin kuvastaa syitä paniikkikohtausten takana, mutta sitten tulee onneksi John, joka kääntää kuoleman ja pahat asiat kauneudeksi ja herkkyydeksi ja  -

Krhm. Taisin innostua. Yritän nyt saada sanotuksi, että tapahtumat tuntuivat uskottavilta, kieli oli kaunista ja muutenkin kaikki oli kohdallaan. Myös kielivalinta osui nappiin, suomeksi tämä olisi voinut olla vähän... meh. Englanti lisää uskottavuutta ja kun selkeästi vielä osaat kieltä hyvin, niin loistavaahienoaihanaamahtavaa :D

Lainaus
He wonders how John doesn't make him feel threatened. Even though he knows the other man could kill him in a split second with his gun.

Tuo oli jostain syystä yksi lempikohdistani - monien muiden joukossa. Kuvastaa tämän ficin Sherlockin ajatusmaailmaa paremmin kuin hyvin.

Lainaus
They don't really talk about it. They just let it go from there.

Tämäkin kohta lukeutui lemppareihini. Avaa miesten välistä suhdetta, joka vain tapahtui, yksinkertaisesti. Ainakin minulle tuli olo, että nämä henkilöt on luodut toisilleen, jos nyt niin voi sanoa.

Olen kirjoittanut tätä ihan häpeällisen pitkään, kun ottaa huomioon laadun, mutta nyt vaan jumittaa (ja milloinka ei).

Kiitoksia tästä, lähden nyt tutustumaan siihen toiseen, heido.

If I'm right then prove me wrong.

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Ooooo. Hyvä että päätin mennä Kommenttikampanjaan kerjäämään omaan ficciini kommenttia, koska sieltä löysin tämän! <3 Hih oisin voinu kommentoida tätä muutenkin, mutta en ois varmaan löytänyt tätä jos kanelimarja ei olis linkittänyt sinne.

Mitähän mie nyt sanoisin. No, tykkään tästä ihan tosi tosi paljon. Miustakin on just hyvä että tää on englanniksi, en jotenkin osaa kuvitella lukevani tästä fandomista suomeksi. Sherlockin ongelmat oli uskottavia, ja se, miten John pehmensi niitä ja helpotti Sherlockin oloa jollain tavalla, oli myös hyvin kuvailtu. Pidin varsinkin suluissa olevista asioista, ne olivat muka vain sivuhuomautuksia, mutta oikeasti hyvin tärkeitä. Hahmot on IC ja kaikki tässä on oikeastaan täydellistä. :-D

Lainaus
From the good doctor to a love smitten kitten.

MARTIN FREEMAN IS MADE OF KITTENS eiku

Köh. Pidin varsinkin tästä

Lainaus
(That man is carrying a gun, that woman knows how to defend herself, that girl has strangled her brother because she was jealous, that boy is looking for a knife.)

ja tästä

Lainaus
(That man has flowers for his wife he's loved for years and who's never cheated on him, that woman is finally getting the job of her dreams, that girl just passed an exam she thought she wouldn't, that boy is smiling because he got an ice cream.)

ja siitä, miten näiden lainausten välissä tapahtuneet asiat muuttivat Sherlockin ajattelutapaa.

Hih, tykkäsin paljon. Voi kun itsekin osaisin kirjoittaa tästä fandomista. Onneksi on muiden ficcejä, joita lukea. ^^
I've got blisters on my fingers!

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 453
kanelimarja: Iih =) Mä en ees tiedä, mistä toi paniikkihäiriötaijokuvastaava alunperin tuli, flowmode päällä. Ahh, en vois kuvitella kirjottavani tätä suomeksi, kaikki keskeneräsetki Sherlockit taitaa olla englanniks. Hyvä, että kieli siis toimii :D
Kovasti kauheasti kiitän piristävästä kommentistasi!

pihlajanmarja: Mulla ei oo vaikeuksia lukea tästä fandomista suomeksi, mutta oon jotenkin koettanut sulkea kirjottamismahdollisuuden pois jostain syystä :D Ja yays IC, en oikeesti alkuun tienny yhtään onnistuisinko.
Lainaus
MARTIN FREEMAN IS MADE OF KITTENS eiku
He's a rage kitten. Ahaha, saatoin kirjottaa ton ensin ja sen jälkeen miettiä, että heeeeeetkinen, haha.
Ahihi, kiiiiitos ((:
Ja hei! Kirjoittamaan vaan! We need more Sherlock-ficcers 'round here.
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 754
En oo koskaan ennen lukenut Sherlockia enkuksi ja taas luin! Ei mulla tosin mitään järkevää sanottavaa ole, muuta kuin että tykkäsin. Pidin tuosta miten selitit Sherlockin ajatustenjuoksua ja miten John huomaa, että Sherlock saa paniikkikohtauksia - käy hyvinkin järkeen.

Tässä parituksessa ehkä hienointa on se, miten kaikki tapahtuu vaivihkaa, melkein niin ettei huomaakaan. Mun mielestä tässäkin tekstissä se kävi hyvin ilmi, miten kaikki vaan menee omalla painollaan kunnes sitten lopulta suudellaan, mutta ei siltikään puhuta asiasta sen enempää. Ja ettei rakkaudentunnustuksia tarvitse sanoa ääneen, kun toinen kuitenkin tietää jo ♥

Lainaus
(But John is at his side and John won't let anything happen to him, not ever. He wonders why he's so sure when they haven't even known each other for that long.)

Ah, tää oli mun suosikkikohta :'3 Ihana ajatella, miten Sherlock on alusta asti voinut luottaa Johniin! Kiitos tästä <3


© Inkku ♥