Yön hiljaisuus, Mikael, one-shot, Sallittu

[Lily-Rose]

Nimi: Yön hiljaisuus
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: Aleksi ja Silja ovat juuri muuttaneet Mikaelille asumaan.
Oma sana: Mä tajusin tänään, etten oo kirjoittanut yhtäkään pätkää tästä vaiheesta Korvisten sisarusten elämästä. Halusin heti tehdä muutoksen ja taistelin tän pätkän kanssa joku pari tuntia, mikä on multa yllättävän paljon. Tuntuu vain aina, etten osaa kirjoittaa lapsista Joka tapauksessa, olkaa hyvät!

     Yön hiljaisuus

Mikael PoV

 Mä katselin mun nukkuvia pikkusisaruksia. Ne oli just sinä päivänä muuttaneet mun luokse asumaan ja mun oli vaikea uskoa, että ne todellakin oli siinä. Silja makasi mahallaan, sen lempinalle oli sen vieressä vartioimassa sen unta ja hiukset harotti jo silloin Diana-tädin aamulla laittamalta letiltä.

 Viereisessä sängyssä Aleksi makasi kyljellään ja pyöri levottomasti unissaan. Sen näkemä uni ei selvästikään ollut mieluinen, mutta mä en tehnyt mitään rauhoitellakseni. Istuin vain nojatuolissa ja tuijotin.

 Silja oli kahdeksan ja Aleksi kymmenen ja muutto oli ollut raskas. Kumpikin niistä oli juossut edestakas portaita kuin päättömät kanat ja mä olin saanut kahdestaan Diana-tädin kanssa kantaa niiden tavaroita mun asuntoon. Sen jälkeen Aleksi oli vienyt Siljan pihalle tutustumaan leikkipaikkaan eli vanhoihin keinuihin ja hiekkalaatikkoon. Ne olivat viihtyneet siellä monta tuntia, kunnes mä olin lopulta hakenut ne sisälle syömään.

”Mä en saa unta”, Aleksi oli noussut istumaan ja sen ruskea tukka sojotti joka paikkaan.

”Pistä vaan silmät kiinni ja pää tyynyyn niin kyllä se uni sieltä tulee”, mä sanoin hiljaa, koska en halunnut herättää Siljaa, joka tosin kuorsauksen määrästä päätellen nukkui sikeästi.

”Yritin jo”, Aleksi valitti. ”Voinko mä tulla sun viereen?”

 Mä hätkähdin. Sellaista kysymystä ei tullut useasti kummaltakaan mun pikkusisarukselta, ei edes silloin kun ne olivat olleet ihan pieniä. Mä kyllä tiesin, että suostumalla Aleksin pyyntöön, antamalla sen edes yhden kerran tulla mun viereen nukkumaan, se tuskin lähtisi siitä, mutta mua väsytti jo ja päivä oli ollut raskas. Mä en yksinkertaisesti jaksanut alkaa väittelemään siihen aikaan yöstä.

”Okei, mutta vain yhden kerran”, mä sanoin lopulta. ”Ja me mennään heti nukkumaan, koska teidän on saatava nukuttua ennen kuin me mennään aamulla tutustumaan kouluihin.”

 Mä en ehtinyt edes mun lauseen loppuun kun Aleksi oli jo hypännyt pois sängystään ja seisoi nyt paljain varpain sängyn edessä. Me käveltiin mun huoneeseen ja noustiin sänkyyn ja Aleksi kääriytyi peittoon nopeasti.

 Aleksi vaipui uneen nopeasti, tuhisi ja puristi peittoaan. Mä sen sijaan makasin uupumuksestani huolimatta pitkään valveilla, jälleen kerran hillittömän hämmentyneenä siitä, että tämä oli nyt todella mun elämäni. Vaikka mä saattoinkin kerrata mielessäni jokaisen tähän pisteeseen johdattaneen askeleen, muistaa niihin liittyneet järkeilyt, mä en silti ihan täysin ymmärtänyt, miten olin lopulta päätynyt keskelle jotakin tällaista. Mun kaverit varmaan nauraisivat itsensä kuoliaiksi jos tietäisivät, että niiden Mikke, se ylienerginen basisti, oli nykyään kahden lapsen huoltaja ja eli rauhallista elämää. Mutta mä en pannut pahakseni, sen sijaan mä kietaisin käteni nukkuvan Aleksin ympärille ja nukahdin lopulta itsekin syvään uneen.

[Waulish]

Voi että, olipas tämä jotenkin levollinen ja tyynnyttävä lukukokemus! Ilmeisesti näistä hahmoista on olemassa muitakin tekstejä tai ainakin heille on taustatarinaa, mutta minua ei häirinnyt ollenkaan se, etten tunne taustoja. Mielenkiintoni kyllä heräsi, ja huomasinkin pyöritteleväni päässäni kysymyksiä siitä, mitä sellaista oikein on tapahtunut, että Mikaelista on tullut omien pikkusisarustensa huoltaja. Ovatkohan sisarusten vanhemmat menehtyneet tai muuten estyneet huolehtimasta pienistä, vai onko taustalla jonkinlaista laiminlyöntiä tai muuta ikävää? Oli miten oli, en kokenut tarvitsevani vastauksia kysymyksiin nauttiakseni tästä tarinasta, vaan imeydyin tähän tilanteeseen vaivatta ja minusta tuntui melkein siltä kuin olisin lukenut uuden tarinan alkua.

Mikaelin kokema väsymys välittyy tosi elävästi ja samaistuttavasti! Voin vain kuvitella, millaista on muuttaa kahden pienen lapsen kanssa ja huolehtia heistä. Muuttovelvollisuuksien päälle pitää vielä ruokkia lapset ja huolehtia tulevista kouluvierailuista, joten tekemistä varmasti piisaa, enkä ihmettele ollenkaan, jos Mikael on vähän kuormittunut. Mikael vaikuttaa kuitenkin onneksi myös hyvin sitoutuneelta pikkusisarustensa hoitamiseen, ja hän selvästi välittää heistä syvästi. On todella hienoa ja ihailtavaa, että hän on valmis hylkäämään entisen elämänsä basistina sisarustensa vuoksi. Uskon, että päätös ja vaivannäkö varmasti maksavat itsensä takaisin, sillä Aleksilla ja Siljalla on varmasti hyvä olla rakastavan isoveljen luona. ♥

Minusta on sympaattista, miten Aleksi ei saa unta ja haluaa Mikaelin viereen. Uusi paikka ja uudet kuviot vaativat varmasti sopeutumista, ja on ymmärrettävää, jos omassa sängyssä nukkuminen ei oikein tahdo luonnistua. Ihanaa, että Mikael päättää tehdä poikkeuksen ja antaa Aleksin tämän kerran kömpiä viereensä. Tilanne on uusi molemmille, ja joustavuudella ja lempeydellä siitä ehkä selvitään paremmin.

Kiitokset tästä lempeästä, tyynnyttävästä iltalukemisesta, pidin! -Walle