Pää edellä | S | kirvelevä draama

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: kirvelevä draama
Haaste: Originaalikiipeily (15. raunio)
Muuta: inspiskuva

A/N: Kuva ohjasi tällaiseen, melankolia tuli itsellekin vähän yllätyksenä 😅

Pää edellä

Bussin ikkuna on törkyinen. Ohikiitävä maisema näyttää vaimealta pinttyneen likakerroksen takana. Taivas on keltainen ja läntinen taivaanranta oranssi. Aurinko pakenee. Se piileskelee jo puiden takana. Vilkkuvat säteet iskeytyvät silmiini kuin salaman välke.

Pian tulee hämärä. Hyvä. En tahdo miettiä tätä päivää enää. Tahdon sen olevan ohi niin pian kuin mahdollista.

Rintaani pakottaa, ei kovaa, mutta varsin läsnäolevasti. Hävettää. Viikonlopun tapahtumat kummittelevat mielessäni. Mitä tuli sanottua ja miten, millaisella äänenpainolla. Kummankin kohtuuttomat, patoutuneet odotukset. Epäonnistuneet ensivaikutelmat. Liikaa pettymystä puolin ja toisin. Olisinpa kuunnellut Saaraa, joka käski soittaa videopuhelun ennen ensimmäistä tapaamista. Silloin olisin varmasti tajunnut, että jokin on vialla. Sen sijaan hellin romanttista mielikuvaani, johon olin jo kovasti ihastunut. Heittäydyin pää edellä fantasiaan, jonka tahdoin epätoivoisesti toteutuvan.

Niin ei käynyt, koska se henkilö, jonka uskoin tapaavani, oli olemassa vain päässäni. Eikä tätä voi edes sanoa huijaukseksi, koska ainoa, joka tässä huijasi, olin minä itse.

Hävettää. Miten saatoin kulkeutua niin etäälle todellisuudesta ilman, että edes tajusin sitä?

Hänen hajunsa on ujuttautunut vaatteisiini. Miten, ihmettelen. Halasimme vain kahdesti – kun tapasimme, kun hyvästelimme. Kumpikin halaus oli jäykkä ja kiusallinen, vaikkakin eri tavalla. Hänen käyttämänsä hajuste on tukahduttavan väkevä. Ei yhtään sellainen kuin kuvittelin. Päätäni vihloo. Yritän hengittää suun kautta, mutta inhottava haju kiusaa minua silti. Se muistuttaa kaikesta, mikä meni pieleen. Itkettää.

Vedän syvään henkeä. Tunteet kuohuvat, koska minulla on univelkaa ja matkustaminen rasittaa. Sitä se vain on. Sitä se vain on.

Häijy muistikuva piiskaisee. Hän yritti suudella minua. Ele oli nopea, yllättävä, lähes vaaniva. Väistin vaistomaisesti. Hän loukkaantui ja kysyi, mitä varten olin edes tullut hänen luokseen. En osannut vastata. Olimme hiljaa. Huoneessa tikitti seinäkello. Kellotaulun ympärillä ui ahvenia ja yksi iso hauki. Kelloa oli helpompi katsoa kuin häntä. Se nyreä, moittiva ilme, jonka hän minuun loi, polttaa yhä poskillani.

Rutistan silmäni tiukasti kiinni. Lopeta, älä ajattele sitä. Sen eläminen kertaalleen oli jo ihan tarpeeksi kamalaa.

Kun kuohuva vereni viimein asettuu, avaan silmäni. Painan poskeni bussin ikkunaa vasten. Se on lohduttavan viileä. Aurinko ei paista enää silmiin. Siitä näkyy vain punertava hohka puiden takana.

Pian tulee hämärä, sitten ilta ja lopulta yö, jonka aion nukkua hyvin. Ja aamulla, levänneenä, tämä ei enää koske, vihloo vain.

[Larjus]

Täähän oli mukavan tunnelmallinen teksti, vaikka tunnelma ja varsinkin päähenkilön tuntemukset olivat vähän ahdistavia ja - niin kuin genressäkin mainitaan - kirveleviä. Joskus asiat eivät ole ja mene niin kuin ajattelee, ja kyllähän sellaisen totuuden kohtaaminen sattuu. Hävettääkin. Jälkiviisaus osaa olla melkoisen keljua.

Tässä oli paljon samaistuttavaa, vaikka kerrotun perusteella en voi sanoa, että olisin kokenut juuri saman. Varsinkin fiilaan sitä, ettei haluaisi ajatella ja muistella, mutta tekee niin kuitenkin (ja itsensä estäminen on käytännössä täysin turhaa). Mutta niinhän se tuppaa yleensä menemäänkin, että ajatusten estäminen ei vain onnistu. Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia ja niin poispäin.

Tykkäsin myös tosi paljon tämän tapahtumapaikasta. Bussissa (tai junassa tai muussa vastaavassa) istuskellessa ja maisemia katsellessa sitä tuppaa uppoutumaan ajatuksiinsa, ja ihan sama minne olisi matkalla, voi ajatella vähän niin kuin pakenevansa kaikkea. Ainakin pääsee pois siitä tilanteesta ja paikasta, jossa juuri hetkeä aiemmin oli. Uusi päiväkin toimii hyvin jonkinmoisen "uuden" alkuna, jossa edellisillan kokemukset ovat enää muistoja, jotka eivät samalla tavalla satuta.

Kivasti herätteli ajatuksia tämä, vaikka en tiedä sainko niitä ainakaan mitenkään fiksusti sanoitettua 😅 Joka tapauksessa, kiitän kivasta lukukokemuksesta!