Nimi: Ja jos sinä, niin minäkin
Kirjoittaja: Satine
Ikäraja: K-11
Paritus: James/Sirius
Tyylilajit: romantiikka, angsti, slice of life, vaihtelevasti jotakin canonin kaltaista sekä AU:ta
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai maailmaa tai saa tarinoistani minkäänlaista korvausta.
Yhteenveto: James ja Sirius eri tilanteissa, yhdessä, erottamattomina.
A/N: Mukana
Shuffle VII -haasteessa eli kutakin raapaletta kirjoitettu aina kunkin kappaleen keston ajan. Lähdin haasteeseen mukaan, koska en oikein osaa kirjoittaa lyhyitä tarinoita, mutta sitten kun ne kasvavat pitkiksi, tulee helposti jossakin vaiheessa jonkinlainen blokki, kun ei tiedäkään välttämättä heti mitä seuraavaksi tapahtuu. Olikin tosi hyvä harjoitus kirjoittaa lyhyitä pätkiä ja samalla kiva saada nopeasti jotakin valmiiksi, hiomatta sen suuremmin. Betaamaton, we die like riders on the storm jne. 😊 Toivottavasti joku saa näistä pätkistä jotakin irti!
Ja jos sinä, niin minäkinJeepster – T. Rex 4:07
Sirius katsoi Jamesin silmiä, joissa paloi päättäväisyys. He olivat kertoneet toisilleen sinä iltana salaisuuksia, pikku hiljaa edeten pienistä suurempiin. Lopulta oli ollut Siriuksen vuoro paljastaa niistä suurin.
Jotakin, mitä hän ei ollut aikaisemmin uskaltanut kertoa. Hän oli ottanut juomastaan kulauksen, toisen ja tuntenut poltteen sisällään tuovan rohkeutta.
“Haluan suudella sinua. Vain sinua. En ketään muuta.” Hän värisi, olisi varmasti tutissut polvistaan, jos olisi ollut seisaallaan. James katsoi häntä hämmentyneenä, yllättyneenä, sitten katse muuttui hänen silmissään.
“Tule tänne”, hän sanoi, veti Siriuksen lähemmäs. Viimeinen asia, mitä Sirius näki ennen kuin James peitti hänen suunsa omallaan, oli halu tämän katseessa.
**
Perfect Day – Lou Reed 3:45
Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Tuulesta ei ollut tietoakaan, joka puolella oli vain kuumaa, kuivaa ilmaa, karrelle palanut nurmikko, kesän polte iholla. James kääntyi kyljelleen, katsahti Siriusta, joka makasi ruohikolla silmät kiinni, jauhoi purkkaa, vaikka siihen saattoikin helposti tukehtua siinä asennossa. Siriusta ei kiinnostanut, vaan hän puhalsi suuren purkkapallon ja antoi sen poksahtaa.
“Tänään oli hyvä päivä”, James sanoi.
“Niin oli”, Sirius mumisi. Hän varjosti kämmenellä silmiään, raotti toista silmäluomea ja hymyili. “Paras päivä.”
**
A Day in the Life – The Beatles 5:38
Vanha kaappikello tikitti eteenpäin, kunnes sen sisältä ilmestyi lintu joka visersi niin monta kertaa kuin kello löi. Seitsemän sillä kerralla.
Sirius istui lukemassa Päivän profeettaa; uutiset eivät olleet hyviä sinäkään aamuna. Ihmisiä oli ilmoitettu kadonneiksi, kuolleiksi. Se oli kai melkein sama asia.
Hänen aamukahvinsa höyrysi pöydällä, odotti juojaansa. Sirius kävi listan läpi. Ei ketään läheistä sillä kerralla. Paitsi että...
James tuli alakertaan, istui viereiselle tuolille, hörppäsi Siriuksen kupista juomaa varovasti. Sirius laski lehden pöydälle. Hän katsoi parasta ystäväänsä, rakastaan sanattomana.
“Ne saivat Fabianin ja Gideonin.”
**
Sympathy for the Devil – The Rolling Stones 6:19
James Potter oli ehkä puhdasverinen, mutta häntä ei ollut koskaan kiinnostanut asia sen suuremmin. Hänen vanhempansa olivat opettaneet hänet kohtelemaan kaikkia tasa-arvoisesti. Omasta mielestään hän oli erittäin hyvin käyttäytyvä nuori mies, paitsi silloin kun teki mieli vähän keppostella. Silloin hän päästi höyryjä pihalle, ja eihän se ketään voinut nyt niin paljon haitata, kun ihmiset sille nauroivatkin. James piti siitä, kun hänet huomattiin. Hänellä ei ollut ongelmaa asian kanssa.
Mutta kun luihuisten Sirius Musta käveli paikalle, tämä veti kaikkien huomion puoleensa, eikä tätä kiinnostanut paskan vertaa asia. Jamesia ärsytti, ärsytti niin helvetisti. Miksi tuolla luihuisella oli tuollainen vetovoima, vaikka se ei tehnyt yhtään mitään. Seisoi vain yleensä paikoillaan niin kuin joku adonis ja näytti patsaalta, jota kaikki halusivat koskettaa.
Perkele. James ei pitänyt siitä lainkaan. Ja nyt hän oli Sirius Mustan parina, koska McGarmiwa oli saanut päähänsä sekoittaa normaalia järjestystä ja laittaa rohkelikot ja luihuiset istumaan vierekkäin.
Ei, James ei pitänyt siitä, miten Sirius Musta oli hyvä muodonmuutoksissa ja vähän kaikessa, jopa taikaliemissä, joissa James ei itse ollut yhtä hyvä.
“Mikä sinun sauvasi on saanut solmuun?” Musta sanoi virnuillen, kun James paiskasi tunnin jälkeen kirjat laukkuun voimalla.
“Viimeisen tunnin jälkeen tarvehuoneessa, Musta”, James sanoi ärtyneenä. “Saat tietää kaiken sauvastani.”
**
Oh! You Pretty Things – David Bowie 3:14
He olivat juoneet, juoneet niin helvetisti. Sirius tiesi, että Pottereiden luona ei voinut odottaa kuin vihainen äiti.
Hänen oma äitinsä olisi lukinnut hänet kaappiin, pitänyt siellä, kunnes hänen huutonsa vaikenisivat. Niin, silloin kun hän oli joutunut kaappiin 11-vuotiaana mörön kanssa.
Siitä hän ei puhunut paljon, eikä enää miettinytkään. Paitsi joskus, kun piti kavuta Jamesin viereen samaan sänkyyn, eikä James onneksi kysellyt sen kummemmin, piteli vain kiinni.
Siinä katsoessaan humalaisen kiilteen läpi parasta ystäväänsä Sirius nojautui lähemmäs, painoi huulensa kevyesti tämän poskelle, kuiskasi: “Nukutaan tänä yönä yhdessä.”
**