Nimi: Imagokysymys
Kirjoittaja: Hirmu
Fandom: Pasila
Ikäraja: K11
Tyylilaji: huumori, oneshot
Varoitukset: Sanotaan nyt varmuuden vuoksi että mainintoja raiskauksesta, rivoa kielenkäyttöä
Disclaimer: En omista hahmoja tai miljöötä.
Summary: Poliiseja mustamaalataan, ja Repomies yrittää ratkaista ongelman.
A/N: Kun kaikki Pasila-jaksot on katsottu, niin ei kai se auta kuin kirjoittaa ficcejä. :S Tämä on vähän tämmöinen kokeilu, tyylin hakemista, joten juoni ei varmaan häikäise nerokkuudellaan. Toivoisin siitä huolimatta palautetta, sillä minusta tuntuu että tahdon kirjoittaa näitä lisää, ja olisi kiva tietää missä olen onnistunut tai epäonnistunut. Nauttikaatten.
ImagokysymysOli varhainen aamu ja kokoushuone täyttyi haukottelevista poliiseista. Näiden istuuduttua Rauno Repomies asteli pöytänsä taakse, vilkaisi kelloa ja aloitti tavanomaisen tiedonantonsa.
"Hyvää huomenta kaikille! Viime yönä on rajujen pikkujoulujen seurauksena mennyt omakotitalo maan tasalle. Vieraita ihmisiä tunkeutui taloon hajottamaan paikat, kuseksimaan sohvien taakse ja raiskaamaan viattomia pikku impiä. Katsokaas miltä talo näytti aamulla." Hän napsautti diakoneen päälle.
"Toi on sun vaimos alasti riippumatossa!" sanoi Pöysti.
"Mitä? JUMALAUTA!" Repomiehen silmät laajenivat hetkeksi. "Mitä helvettiä lomadiat tekevät täällä. Katsokaa muuten riippumattoa. Kirpputorilta ostin ja itse kunnostin. Kuvanoton jälkeen alas romahti. Heheh!"
"Joo pistä se pois nyt!" Neponen pyysi silmät peitettynä. Toiset anelivat samaa, ja Rauno vaihtoi uuden dian tilalle. Kuvassa oli talo, jonka oveen oli töhritty rivoja sanoja ja jonka rikkinäisestä ikkunasta näkyi kaistale siivotonta olohuonetta.
"Kas niin. Tässä on Pesosten talo. Heidän tyttärensä aikoi pitää pikku pikkujoulut ihan vain muutamalle ystävälleen. Mutta mopo karkasi käsistä. Siellä pitkin lattiaa päristi mopo. Pöydän kaatoi ja maljakon rikkoi. Öljyä kuseskeli persialaismatolle ja -"
"LÄÄKKEET!" huusivat toiset poliisit yhteen ääneen.
"Aivan." Repomies otti vastahakoisesti rintataskustaan pilleripurkin ja kaatoi siitä muutaman tabletin suuhunsa.
"Mihin jäinkään. Ai niin. Mopo karkasi hyppysistä näissä pikkujouluissa ja taloon tunki kaikenlaista laitapuolen sakkia. Siinä sitten tuhoutui talo ja yksi viaton neitokainen joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Tässä on vajavainen lista paikallaolijoista ja heidän osoitteistaan. Nyt menette ja pidätätte nämä henkilöt ja selvitätte keitä muita siellä oli paikalla. Kaikki paitsi Helga. Hän jää tänne ainoana naisena kuulustelemaan raiskauksen uhria."
"Mitä!" karjaisi Helga. "Pitääkö yhdestä raiskauksestakin nykyään tehdä rikosilmoitus? Mielestäni on naisen oma vika, jos hän tulee hyväksikäytetyksi! Saanko pahoinpidellä hänet?"
Rauno tuijotti hetken tyrmistyneenä Helgaa. Sitten hän kääntyi muihin päin. "Komento takaisin. Helga lähtee muiden mukana pidättämään ihmisiä. Pekka kuulustelee uhria."
"Seksuaalirikos... se on jännä..." Pekka mutisi kun toiset menivät ovesta ulos. "Väkisinmakaaminen, raiskaus, törkeä raiskaus... saman aktin eri vivahteet... jännä..."
*
Pöysti ja Neponen saapuivat listansa ensimmäisen henkilön ovelle. Neponen painoi ovikelloa, ja hetken päästä oviaukkoon ilmestyi kalju nuorimies, jolla oli pienet viikset. Pöysti astui edemmäs.
"Kyösti Pöysti poliisista. Oletko sä Sebastian Jurvala?"
"SEBE Jurvala, joo mä oon", poika korjasi. "Minkä takia sulla on tutti?"
"Se näyttää paremmalta naamassa kuin amisviikset. Sebe Jurvala, tietojemme mukaan olet ollut viime yönä Pesosten talossa pikkujouluissa ja hajottanut siellä tuolin, oksentanut vaatekaappiin sekä pyörinyt alasti valkoisella persialaismatolla niin että se on nyt hajun vuoksi käyttökelvoton. Lisäksi olet varastanut rikkinäisen mikroaaltouunin, jolla ei tosin ole mitään arvoa, mutta josta Pesoset siitä huolimatta haluavat nostaa syytteen."
"Mitä! Emmä muista mitään tollasta", poika sanoi ja loi katseensa varpaisiin. Samalla hänen taakseen ilmaantui arviolta viisikymppinen nainen, ilmeisesti pojan äiti.
"No mitä tässä nyt on meneillään? Poliiseja? Mitä te tahdotte?"
"Arvon rouva, teidän poikanne on ollut osallisena bileissä, joissa harrastettiin tahallista ilki- ja väkivaltaa ja ryöstelyä. Hän on korvausvelvollinen muun muassa -"
"Mitä hirveää soopaa! Meidän Sebastiania tulette syyttämään jostain mitä tapahtui jonkun toisen juhlissa! Mä nostan tästä kunnianloukkaussyytteen!" Nainen kietoi kätensä pojan harteiden ympäri.
"Meillä on todisteena kamerakännykällä kuvattu videonpätkä", Pöysti sanoi.
"Aha, no tiiätsä mitä, mä olen entinen lastentarhanopettaja ja osaan kyllä kasvattaa lapseni niin ettei poliisin tarvitse heidän elämäänsä puuttua! Tule Sepeliini, meidän ei tartte kuunnella jonkun tuttisuun vainoharhasia tarinoita. Mennään testaamaan sitä uutta mikroa."
"Hei, siinä on säteilyvaara!" Neponen varoitti.
"Anna olla, päästäänpähän noistakin", tokaisi Pöysti ja kääntyi lähteäkseen.
"Pöysti, ei me voida jättää tätä tähän!"
"Kyllä voidaan! Mä en jaksa tollasia hyväuskosia hössöttäjä-äitejä jotka vakuuttaa et: 'eihän meidän Sebastian sellasia, ei meidän kiltti Liinu, ei meidän Timppa-Hilma-Vilperi...'" Pöysti imitoi sössöttäen. "Ne on kaikki samanlaisia! Ei ne usko vaikka kuinka ois todistusaineistoa. Lähetään, Neponen."
Neponen kohautti olkiaan ja poistui Pöystin perässä autoon, jossa Helga odotti.
*
Routalempi astui kuulusteluhuoneeseen. Huoneen keskellä oli pöytä, jonka toisella puolella istui vaaleatukkainen nuori nainen jalkojaan heilutellen. Hän oli ristinyt kätensä tiukasti rinnalleen.
"No niin..." Pekka istui ja kaivoi muistilehtiön ja kynän esiin. "Minä olen Pekka Routalempi. Voisitko kuvailla rikoksen tekijää?"
"No..." tyttö niiskutti hieman. "Se oli... semmonen mies..."
"Semmonen... mies..." Pekka kirjoitti muistiin ja kohotti sitten katseensa. "Onko muita tuntomerkkejä?"
Tytön alahuuli väpätti, ja Pekka kiiruhti sanomaan: "Mieti rauhassa vain... minulla on aikaa... joudun moppaamaan lattioita tämän jälkeen... On kyllä jännä tuo seksuaalinen hyväksikäyttö... ex-vaimon siskohan tuli väkisinmaatuksi sammuneena... oli heitetty kantabaarista ulos... jännästi joi liikaa..."
"Ahaa, no..." tyttö yritti keskeyttää, mutta Pekka ei huomannut.
"...vaimo syytti minua kun poliisi antoi tekijälle vain lievän tuomion... Helppo kohde olin syyttää, vaikken edes tekemisissä asian kanssa... Se on jännä, syyllistämisen tarve, vihanpurku... jännä..."
"AARGH!" kuulusteltava iski äkisti nyrkit pöytään. "Se mies oli pitkä, vaaleatukkainen ja sillä oli saamarin iso luomi nenässä! Voinko mä nyt mennä, pliiiis!"
Pekka säpsähti hereille jännästään. "Pitkä, vaaleatukkainen, luomi... aivan... hyvä on... menkää vain." Tyttö nousi ylös ja Pekka jäi mietteisiinsä. "Tämäpä sujuikin helposti... luulin että olisi vaikea saada vastauksia irti hysteerisestä naisihmisestä... toisin kävi... jännä..."
Tyttö paiskasi oven kiinni perässään.
*
Pöysti ja Neponen saapuivat seuraavalle talolle, tällä kertaa Helga tuli mukaan. Oven avasi silmälasipäinen nainen, jolla oli hempeät kiharat.
"Poliisista", aloitti Pöysti, mutta Helga tunki hänen eteensä ja keskeytti:
"Missä se teidän kuriton kakara on, joka riehui eilen joittenkin bileissä ja hajotti koko talon! Ilman sitä meidän ei tarttis vetkutella ihmisten ovilla näin turhissa hommissa!"
"Helga, rauhotu", Neponen sanoi.
"Mitä, meidän Juriko...?" kiharatukkainen nainen kauhistui. Pöysti räjähti.
"Kyyyllä, JUST SE ihana kuustoistakesänen pikkunapero joka ei KOSKAAN tekis pahaa kärpäsellekään ja joka on tälläkin hetkellä päiväunilla, HALOO, darrassa se on, nyt raahaat sen tänne vastaamaan teoistaan tai mä lähen vetään ja saan huudot mun pomolta! ...oho. Ei ollu kyllä kovin uhkaavaa. SILTI!"
"Tulkaa vain itse hakemaan Juri ulos jos tahdotte. Mulla ei käsivoimat riitä." Nainen astui sivuun ovensuusta. Pöysti, Neponen ja Helga vilkaisivat toisiaan ja marssivat sisään.
Talo oli yksinkertaisesti sisustettu, seinällä oli yksi maalaus joka esitti kukkavaasia. Helga marssi sen oven luo, jonka takaa kuului kuorsausta, ja potkaisi sen auki.
"No niin, Jiri tai kukasunnimiolikaan! Nyt ahteri ylös sängystä ja kamarille!"
Sängyssä koisiva jättimäinen poika ei hievahtanutkaan. Pöysti arvioi, että jätkällä oli painoa ainakin tuhat kiloa. Helga käveli sängyn viereen ja koputti kuorsaavaa ruhoa kylkeen.
"Herätys! Me ollaan poliisista. Sua syytetään -"
"Painukaa helvettiin!" kuului vällyjen välistä.
"Jos et lähde mukaan hyvällä, niin sitten pahalla. Neponen, ota jalat."
"Helga, me ei saada tota tosta ylös..."
"Saadaan jos Pöysti auttaa!" Helga alkoi kiskoa poikaa pois sängystä. Neponen tuli hänkin sängyn viereen, mutta yhtäkkiä poika kierähtikin sängystä vapaaehtoisesti - liiskaten Neposen alleen.
"Ai herranjumala! Auttakaa!" Neponen huusi tukahtuneella äänellä ruhon alta. Helga yritti turhaan nostaa tonninpainoista poikaa Neposen päältä. Pöysti otti radiopuhelimen esiin.
"Apuvoimia, kiitos!"
Noin tunnin kuluttua Pöysti, Helga ja Neponen palasivat poliisiasemalle - Neposella vasen käsi kantositeessä. Kolmikko suuntasi yksissä tuumin kahvihuoneeseen, jossa Routalempi jo istui.
"Sori, kesti vähän kun jouduttiin koukkaamaan terveysaseman kautta", sanoi Pöysti ottaessaan kahvia.
"Hyvänen aika - mitä on tapahtunut?" kysyi Pekka huomattuaan Neposen käden.
"Yksi jätkä oli haluton lähtemään mukaan", referoi Neponen huokaisten ja istui pöytään. "Miten sulla meni sen kuulustelun kanssa?"
"Hyvin, oikein hyvin", Pekka vastasi selvästi mielissään. "Jännästi saan jatkaa tapauksen parissa... yleensä päädyn vain siivoushommiin... hyvin tarpeellinen olo minulla nyt..."
"Hienoo!" sanoi Pöysti jalat pöydällä. "Haluutko tuntee ittes vielä tarpeellisemmaks? Tuo mun kahviin maitoa."
*
"Ennen oli kaikki kunnolla, nykyään on kaikki hunningolla, miehet elävät tossun alla ja naiset matkustavat possujunalla!" Rauno lakaisi työhuonettaan ja lauleli. Ovi aukeni, ja kolme poliisia asteli sisään.
"Siinähän te olette", Rauno sanoi ja meni pöytänsä taakse. "Annoin Neposelle loppupäivän vapaata sen käden takia. Siispä te kolme saatte hoitaa tämän tapauksen." Hän kaivoi pöytälaatikosta sinisen kansion ja veti sieltä esiin valokuvan. "Tässä on Into Himos. Ollut ehdonalaisella parista pikkurikoksesta. Tuntomerkit täsmäävät myös viimeöiseen seksuaalirikokseen. Nyt menette ja pidätätte."
"Selvä", kuului vastaus kolmesta suusta. Pöysti, Helga ja Routalempi lähtivät matkaan.
Himoksen talo oli lähellä poliisiasemaa, joten kolmikko oli hetkessä perillä. Pöysti rimputti ovikelloa.
Oven avasi pitkä mies, jonka nenässä oleva valtavankokoinen luomi kiinnitti heti kaikkien huomion ja teki selväksi, että tässä oli heidän etsimänsä kaveri. "Kyösti Pöysti poliisista. Teitä syytetään raiskauksesta, joka tapahtui viime yönä. Lähdetäänpäs asemalle."
"Anteeks mitä!" mies pani kädet lanteilleen. "Siis mistä mua syytetään! Mä - mä vien tän asian oikeuteen hei, tää on kunnianloukkaus!"
"No asemallahan sä voit sen tehdä. Mennääs nyt. Neponen - eikun Pekka, raudat!"
Routalempi pani vastalauseita suoltavan miehen käsirautoihin. "Ai hemmetti, mun kädet meni just kuolioon! Te saatte vielä maksaa tästä hei!" mies uhosi, kun Pöysti ja Pekka saattoivat hänet autoon.
*
Aamu-tv:n tuttu musiikki soi ja Juhani Kontiovaaran hymyilevä pärstä ilmestyi ruutuun. Mies nojautui sohvaa vasten ja aloitti ohjelman tavalliseen tapaansa.
"Mahtavaa huomenta. Viime aikoina on keskusteltu paljon seksuaalirikollisista ja heidän oikeuksistaan. Studiossamme on tänään vieraana Lempi Himos, jonka poikaa syytetään seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lempi, mitkä ovat fiilikset?"
"No siis, onhan tää aivan kamalaa", hysteerisen näköinen nainen aloitti, ja Kontiovaara nyökytteli ymmärtäväisenä. "Into on hyvä poika, rakastava poika. Eikö se rakkaudesta kerro jos haluaa vähän - no, tiedättehän - naisia. Eikö jokaisen pitäisi saada toteuttaa itseään rakkauden saralla siten kuin parhaaksi näkee? Mun mielestäni meidän Into on tässä uhri. Hän sanoo ettei voi sille, tuota, läheisyydenkaipuulleen mitään. Ja silti poliisit raahasivat hänet mukaansa kuin elukan! Musta on, snif, kertakaikkinen vääryys jos hänet pannaan vankilaan! Minun hyvä poikani..." nainen puhkesi kyyneliin, ja Kontiovaara otti puheenvuoron.
"Traagista, todella traagista. Näin aiotaan pilata nuoren, herkän miehen ja hänen äitinsä elämä inhimillisen erheen vuoksi. Mihin tämä maailma onkaan menossa?"
"Hah." Pöysti otti kaukosäätimen ja sulki television. Hän ja Neponen pitivät lounastaukoa Pöystin toimistossa, jossa Routalempi moppasi lattiaa.
"Aina ne saavat rikollisesta uhrin", sanoi Neponen tuohtuneena. "Siitäkin, joka eilen mursi mun käden. Me käytettiin muka tarpeetonta väkivaltaa pidätyksessä."
"Se on jännä, miten kunnolliset, työtään tekevät virkavallan jäsenet saavat aina syyt niskoilleen", sanoi Pekka. "Minuakin eräs iäkkäänpuoleinen naisihminen syytti siitä että kadulla on roskia... se on jännä... juuri olin pidättänyt rikollisen mutta silti oli vain negatiivista sanottavaa ihmisillä... jännä suomalaisten pessimistinen luonne..."
"Kaikki tiedotushuoneeseen välittömästi!" kajahti Repomiehen ääni kaiuttimesta. "Välittömästi. Ilman väliä. Ilman muuta. Ammuu! EI MUUTA, JUMALAUTA! Juu ei tässä muuta sitten."
Poliisit kerääntyivät tiedotushuoneeseen, missä Repomies jo seisoi diakoneen vieressä ja otti parhaillaan lääkkeensä. "Hyvä että tulitte", hän sanoi kaikkien istuuduttua. "Poliisilaitos on jälleen esitetty huonossa valossa televisiossa. Väittävät että olemme aggressiivisia tappelupukareita - siis muutkin kuin Helga - ja että pidätämme nuoria poikia mielivaltaisesti - muutkin kuin Pöysti siis. Siksi saatte nyt lähteä näyttämään hilpeää naamaa kaduille ja todistamaan, että poliisi on ystävä. Kivasti parkkeeraatte koulun pihaan ja esittelette poliisiautoa. Ja hymyilette kivasti kaikille ihmisille. Kaikkia iloisesti tervehditte, myös rikollisia."
"Rauno, ei kai me kaikki voida tuhlata aikaamme jossain koulunpihassa", huomautti Neponen.
"Hiljaa! Nyt on poliisien imago kyseessä. Aina välillä pitää sitä vähän kiillottaa. Nyt menette ja osoitatte, että kansalaisten saama synkkä kuva poliiseista on väärä. Pimeä kuva. Epäonnistunut otos. Menkää!"
Poliisit tottelivat vastahakoisesti.
*
Poliisiauto oli pysäköity Kaurialan ala-asteen pihaan. Pöysti nojaili konepeltiin, Pekka katseli koulurakennusta kiinnostunut ilme naamallaan ja Helga ja Neponen esittelivät autoa sekä vastailivat lasten esittämiin kysymyksiin.
"Onks rikollisillakin turvavyöt kun ne viedään vankilaan?" kysyi lettipäinen tyttö sormi suussa.
"On niillä turvavyöt", sanoi Neponen ja muisti vielä hymyillä.
"Minkä takii? Nehän on roistoja", kysyi pisamanaamainen poika.
"Se on muuten jännä", sanoi Pekka väliin. "Hyvä kysymys..."
"No kun... se nyt vaan on inhimillistä kohtelua", Neponen yritti selittää. "Rikollisetkin on ihmisiä. Niitä pitää kohdella hyvin." Tämä aiheutti hämmentynyttä muminaa lasten joukossa.
"Mun faija on ollu vankilassa", eräs hyvin koviksennäköinen poika höläytti. "Se sano et siellä saa ilmaset safkat."
"Oikeesti? Mä alan isona rikolliseks!" innostui pisamanaama.
"Hei hei, älä nyt sentään!" sanoi Neponen. "Ja sinä siellä, älä kiipeä sinne katolle, jooko." Yksi lapsista oli kavunnut auton konepellille ja siitä katolle ja alkoi nyt hakata sitä kivellä.
"Ette te mitään uskalla tehä", lapsi hihkui. Poliisit katsoivat rellestystä neuvottomina, ja toiset lapset vilkaisivat toisiinsa voitonriemuisen näköisinä. Hetkessä he kaikki olivat auton kimpussa.
"Hei ihan totta nyt!" Neponen huudahti, kun ikkuna meni rikki.
"Lopettakaa, tai... tai minä..." Helga yritti keksiä jotain muuta millä uhata, kuin fyysinen väkivalta, muttei onnistunut siinä. Pöysti sai nostettua yhden lapsen pois konepelliltä, mutta joutui irrottamaan otteensa, kun häntä puraistiin kipeästi peukaloon.
"Ai ssssaaatttolämmitys sentään!" Pöysti karjaisi, kun peukalo turposi ja muuttui punaiseksi.
"Jännä miten laumassa katoaakin arvostelukyky..." mutisi Routalempi, jonka lapset olivat panneet käsirautoihin ja vierittäneet auton alle. "Poliisin kimppuun käyvät... Hei, älkää sentään käynnistäkö sitä autoa!"
Auton moottori hurahti käyntiin, mutta kaikeksi onneksi kuljettajan paikalla istuva poika ei yltänyt polkimille. Helga oli juuri käärimässä hihojaan ylös, kun paikalle saapui tv-väki.
"Mahtavaa iltapäivää", sanoi Juhani Kontiovaara kameralle. "Olen nyt Kaurialan alakoulun pihalla, missä ryhmä poliiseja ei saa pieniä lapsia kuriin. Poliisiauton kaksi ikkunaa on hajotettu, autossa on useita lommoja ja yksi poliiseista makaa auton alla. Toisella taas on jo käsi paketissa. Kysymys kuuluu, onko poliisilaitos menettämässä otteensa? Näinkö huolimattomissa käsissä on kaupunkimme järjestyksenvalvonta? Jäämme seuraamaan tilannetta." Kontiovaaran suupielet levisivät hymyyn ja uutispätkä päättyi.
*
"JUMALAUTA! Ettekö te yhdestä koulureissustakaan selviä nolaamatta koko poliisilaitosta? Nyt taas pilkataan lehdissä meitä. Munattomiksi sanovat ja aikaansaamattomiksi. Muitakin kuin Pekkaa. Perhana teidän kanssanne!" Repomies piti lähes jokapäiväistä kattosaarnaansa Pöystille.
"No, päästiinpähän siitä ilkeiden poliisien maineesta." Pöysti kohautti olkiaan.
"Ja sekin oli parempi kuin nykyinen maine. Ei ole hyvä tämä. Pitää olla poliisilla auktoriteettia."
"Nääh, ne unohtaa kaiken huomiseen mennessä", Pöysti sanoi. "Voin tehdä pari mielivaltasta pidätystä kotimatkalla."
"Teepä se! Mutta vastapainoksi hymyilet niille kaikille kauniisti sitten."
"Täh! Nehän pitää mua ihan hulluna."
"Vähän saa sekaisin olla poliisi. Pääasia että pelkäävät", Repomies sanoi kättään heilauttaen.
"Just. Mä menen nyt himaan", Pöysti sanoi ja suuntasi kohti portaita.
"Sinne menee Pöysti", Repomies totesi. "Kotiin menee ja pari mielivaltaista pidätystä tekee. Poliisien imagoa yllä pitelee. Poliisien yllä kiiltävää imagoa. Mielivaltaista, hullua natsi-imagoa. Ei natseja! Kiltin poliisin imagoa. Ei kilttejä poliiseja! JUMALAUTA!" Hän kurotti katon reunan yli.
"Et hymyile niille JUMALAUTA!"
