Ficin nimi: Kauhukakaran koulunkäynti
Kirjoittaja: Satunnainen raapustelija
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Mukana: Ed, Roy, Riza & muita
Genre: Arkidraama
Summary: "Kuten varmasti tiedät, peruskoulu on pakko suorittaa, oli armeijassa tai ei"
“Ja jos kenelläkään ei ole mitään lisättävää”, eversti Mustang sanoi ja kasasi paperit eteensä pöydälle, “siinä oli kaikki.”
Syntyi hetken hiljaisuus. Everstin alaiset vilkuilivat toisiaan tietäen hyvin että se kenellä oli jotain lisättävää, saisi koko ryhmän vihat päällensä. Jos hyvä tuuri kävisi, he pääsisivät kerrankin kotiin säädylliseen aikaan ja voisivat tehdä illalla muutakin kuin kaatua sänkyyn. Mustang vilkaisi toiveikkaasti Hawkeyea, jonka ilme vihjasi, ettei eversti itse kuuluisi näihin onnekkaisiin. Eversti huokaisi ja vilkaisi paperipinoa työpöydällään.
“Hyvä on. Voitte poistua.”
Breda ja Havoc nousivat vikkelästi jaloilleen ja lähtivät ennen kuin Hawkeye ehti sanoa mitään. Koko tiimi tiesi, että ilman Hawkeyea heidät olisi tapatettu tai erotettu jo moneen kertaan, mutta silti he väistelivät tätä parhaansa mukaan kun oli kotiinlähdön aika. Hawkeye oli taitava löytämään työt, jotka olivat “unohtuneet” työpöydille lojumaan.
Falman ja Fuery seurasivat Bredaa ja Havocia, joskin hitaammin. Falman puhui innostuneesti uudesta tehtävästä, mutta Fuery vaikutti kiinnostuneemmalta lähipubista. Hänen taskustaan pilkotti savukeaski, Mustang pani merkille. Havocilla oli poikaan huono vaikutus.
Luutnantti lähti myös, tosin Mustang tiesi, että tämä meni vain keittämään kahvia ja tulisi pian takaisin valvomaan, ettei hän livahtaisi tiehensä ja jättäisi paperitöitä oman onnensa nojaan. Hän huokasi, istahti alas ja nappasi papereista päällimmäisen.
Silloin hän tajusi, ettei ollut yksin.
“Voit poistua, Teräs”, hän sanoi kulmiaan kohottaen ja vilkaisi poikaa, joka istui edelleen sohvan käsinojalla ja katseli häntä. “Ellei sinulla ole jotain asiaa.”
“On minulla”, poika murahti ja leikitteli palmikkonsa päällä. Hänellä ei tuntunut olevan mikään kiire saada asiaansa sanottua.
Roy laski paperinsa alas ja katsoi poikaa yhteen ristittyjen sormiensa yli. “No kerro toki, ole niin ystävällinen. Minulla ei ole koko iltaa aikaa.”
Hänen hämmästyksekseen Teräs lehahti punaiseksi kuin keitetty punajuuri. Poika tuijotti lattiaa ja mutisi jotain, mistä tuskin edes Alphonse olisi saanut selvää. Vasta nyt Roy tajusi, että hän puristi kädessään paperia.
“Puhu selkeämmin, Teräs. Voisi luulla, että olet kolmevuotias etkä kolmetoista. Mitä sinulla on siinä?”
Edward nosti päänsä ja katsoi Royta silmillä, jotka olivat kuin nestemäistä kultaa. Eversti oli aina pitänyt sanontaa “jos katse voisi tappaa” jokseenkin liioiteltuna, mutta nähtyään Edwardin katseen hän ei olisi ollut lainkaan hämmästynyt, vaikka se olisi porannut reiän seinään hänen takanaan. “Minun koulutodistukseni.”
Oli Royn vuoro tuijottaa. “Sinun -mitä?”
“Minun koulutodistukseni”, Edward sanoi ja viskasi paperin Royn pöydälle. “Kuten varmasti tiedät, peruskoulu on pakko suorittaa, oli armeijassa tai ei. Minä tein kaikesta kokeen, mutta todistukseen minä tarvitsen holhoojan allekirjoituksen.” Viimeiset sanat tihkuivat myrkkyä. Edward ei edelleenkään voinut sietää sitä tosiasiaa, että hänen esimiehensä toimi myös hänen holhoojanaan kunnes hän joko eroaisi armeijasta tai saavuttaisi täysi-ikäisyyden.
Roy salli itselleen puolikkaan suupielen kohotuksen ja poimi paperin käteensä. Tosiaan, nyt hän muistikin, että Teräksen kokeet oli pidetty kuukausi sitten, poika oli tarvinnut lomaa sitä varten. Se oli ollut Roylle taas yksi uusi epämiellyttävä muistutus siitä, miten nuori hänen alaisensa todella oli.
Hän silmäili todistusta. Useimmissa oli vain merkintä “hyväksytty” mutta…
“Reputitko sinä historian?”
“Ei minulla ole aikaa istua kirjastossa lukemassa, mitä joku vanha ukko on joskus kirjoittanut”, Edward mutisi. Royn teki mieli huomauttaa, että poika ei juuri muuta tehnytkään kuin istui kirjastossa, mutta arveli että ansaitsisi sillä vähintään iskun metallikädestä. Hän luki eteenpäin.
“Ja liikunnan? Miten sinä voit reputtaa liikunnan? Sinähän juokset suurimman osan ajasta pitkin maita ja mantuja!”
“Uimakoetta on hankala suorittaa, jos puolet raajoista on metallia!”
Ovi aukesi juuri, kun Roy oli aikeissa pitää Teräkselle pienen luennon aiheesta “koulunkäynti on avain tulevaisuuteesi” ja Edward irrotteli jo kättään heittääkseen sillä esimiestään. Hawkeye astui sisään kantaen kahta kahvikuppia.
“Saitko tarpeeksi pisteitä päästäksesi läpi, Edward?” hän kysyi äänellä, joka oli kuin samettiin kiedottu teräspalkki. Sekä Teräs että Roy nielaisivat.
“Sain”, Teräs mutisi. “Matematiikka ja kemia korvasivat historian ja liikunnan.”
“Hienoa”, Hawkeye sanoi ja laski toisen kahvikupeista Royn eteen. “Jos eversti nyt allekirjoittaisi todistuksesi, niin pääset lähtemään. Veljesi varmasti odottaa sinua jo.”
“Niin odottaa”, Edward mutisi ja mulkaisi Royta, joka huokaisi ja raapusti nimensä todistuksen alareunaan. Hän ojensi sen Edwardille ja sai samassa ajatuksen. “Teräs, haluan nähdä sinut huomenna toimistossani kello yhdeksän. Onko selvä?”
Ed näytti hämmentyneeltä. Mustang oli juuri sanonut, ettei hänellä olisi uutta tehtävää ennen viikonloppua. “Hyvä on.” Hän nyökkäsi Hawkeyelle ja harppoi ulos toimistosta.
“Mitä tapahtuu huomenna, sir?” Hawkeye kysyi, kun ovi oli kolahtanut kiinni pojan perässä. Mustang hymyili ja tavoitteli puhelintaan.
“Teräs saa oppitunnin historiasta.”
***
“Ja Liore perustettiin vuonna 1865, mikä on mielenkiintoista sillä…”
Ed kiristeli hampaitaan. Hän oli juonut kolme kuppia kahvia ja kello oli vasta kymmenen aamulla. Vääpeli Falman sen sijaan ei tuntunut kahvia kaipaavan. Luutnantti Hawkeyekin siemaili vasta ensimmäistä kuppiaan vaikka oli ollut jo paikalla, kun Ed saapui pahaa-aavistamattomana toimistoon.
“Ensimmäisenä pormestariksi nimitettiin entinen komentaja Farrick, joka rakennutti jätevedenpuhdistamon ja määräsi kaikki kaupungin katot maalattavaksi punaisiksi, mikä hämäisi lintuja…”
Mustang kurkkasi heitä toimistonsa oven raosta. “Miten oppitunti sujuu?”
“Oikein hienosti”, Falman säteili. “Teitte oikein, kun tulitte minun puheilleni, sir! Olen varma, ettei Teräs reputa seuraavaa koettaan!”
Edward mulkaisi Mustangia, joka hymyili vinosti. “Älä innostu liikaa, Falman. Teräksellä on tunnin kuluttua tapaaminen Havocin kanssa uimahalleilla.”
“Eversti! Minä sanoin, etten voi uida!”
“Havoc on erinomainen opettaja, Teräs. Älä aliarvioi häntä.”
“Miksi minun pitäisi oppia uimaan? Kokeethan pidettiin jo.”
“Olen ilmoittanut sinut uusintakokeisiin. Emme voi pitää armeijassa ketään, joka ei läpäise edes peruskoulun oppimäärää kaikissa aineissa.”
“Eversti!”
“Minä vain panostan tulevaisuuteesi, Teräs. Olisit kiitollinen.”
“Hän on oikeassa, Edward.”
“Se on totta, majuri. Mihinkäs me jäimmekään? Ai niin, Lioreen…”
