Title: Ääliön ele
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Dialogipainotteinen höpö slice of life
Rating: S
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin, en ole saanut rahaa tämän kirjoittamisesta jne. jne., kyllä te tiedätte
Summary: Otabek muistaa yhä turhankin tarkkaan jotain, minkä Yuri sanoi yli kaksi vuotta sitten.
A/N: Jälleen yksi suihkussa saatu idea. Mieleeni muistui jakso 10 ja se, mitä Yuri ärisee JJ:lle, sekä siitä kohtauksesta näkemäni vitsailut twitterissä/tumblrissa. Päätin sit pikaisesti kirjoittaa tällaisen pienen höhläilyn sen kaiken pohjalta, koska tämmöset on aina niin kivoja. Myöhäisillan yhdeltä istumalta kirjoitettu fici, taas näin vaihteeks
Ääliön eleKesäaurinko oli aina keskellä päivää niin kirkas, että aurinkolasienkin kanssa melkein häikäisi. Niinpä mikään ei saanut Yuria luopumaan laseistaan ulkona, mutta heti kun hän ja Otabek astuivat sisään kauppaan juotavaa ostaakseen, hän nosti lasit silmiltään ja laittoi otsalleen.
”Miksi nostit ne otsallesi?” Otabek kysyi heti kulmat kurtussa.
”Miten niin?” Yuri katsoi Otabekia ihmeissään.
”Sinähän olet sanonut, että vain ääliöt tekevät niin.”
”Olenko? Mistä sinä oikein puhut?”
”Etkö sinä muka muista?” Otabek kysyi. ”Silloin parisen vuotta sitten Barcelonassa Grand Prix’n aikaan, sanoit JJ:lle, että jokainen, joka pitää aurinkolaseja otsallaan, on ääliö.”
Yuri tuijotti Otabekia edelleen yhtä hämmentyneenä, kelasi muistoja läpi mielessään löytääkseen sen, mistä Otabek puhui. Sitten näytti kuin hänen päänsä yläpuolelle olisi syttynyt valo.
”Ai se…” hän totesi. ”Minä sanoin niin vain koska se oli JJ, ja koska hän sillä hetkellä ärsytti minua. En minä
oikeasti jaksa välittää, pitääkö joku lasejaan otsalla vai ei. Ja JJ nyt on aina ääliö, ihan sama mitä hän tekee.”
Yuri oli jo jatkaa matkaansa juomakaapeille, mutta pysähtyi kuullessaan Otabekin äänen.
”Vai niin”, tämä sanoi yllättävän tuimasti. Hänen tummien silmiensä katse oli tutkimaton. ”No sitten minäkin teen näin.”
Otabek painoi otsalleen aurinkolasit, joita oli koko keskustelun ajan pidellyt kädessään, ja katsoi niin tehdessään Yuria tiiviisti, selvästi odottaen tältä vastausta.
”Niin, totta…” Yuri totesikin, lähinnä itselleen. ”Sinä et olekaan tainnut ennen pitää aurinkolasejasi otsalla.”
”En niin, koska sinä silloin sanoit, että vain ääliöt tekevät niin.”
”Ja niiden sanojen mukaan olet toiminut nämä vuodet? Vaikka emme edes tunteneet vielä silloin?”
”Niin.”
”Miksi ihmeessä?”
”Koska en halunnut, että pidät minuakin ääliönä.”
Sen sanoessaan Otabek ei enää katsonut Yuriin. Hän oli laskenut katseensa alas maahan ja vilkuili sivusilmällään jonnekin kauas. Hän vaikutti hieman kiusaantuneelta ja nololta siinä seistessään, katse liimattuna lattiaan. Yurin suupielet venyivät hymyyn ja tyrskähti.
”Olet sinä aikamoinen ääliö”, hän totesi naurua pidätellen, mutta hänen äänensä oli kuitenkin hellä.
”No niin minä kai sitten olen”, Otabek mutisi katse yhä lattiassa.
”Mutta sinä oletkin minun oma ääliöni”, Yuri tarkensi ja astui askeleen lähemmäs Otabekia. ”Äläkä koskaan muutu.”
Kuultuaan Yurin sanat Otabek nosti päänsä ja kohtasi tämän vihreiden silmien leikillisen kiusoittelevan mutta rakastavan katseen. Pieni hymy kohosi hänenkin huulilleen, ja Yuri ojentautui painamaan suukon hänen poskelleen.
”No niin, tulehan rakas ääliöni”, Yuri sanoi virnistäen ja käännähti kannoillaan. ”Kuolen janoon.”
Otabek lähti Yurin perään, ja tämän vaaleita, silkinsileitä hiuksia katsellessaan hän mietti, että ääliö tai ei, ainakin hän oli helvetin onnekas, kun oli saanut Yurin poikaystäväkseen.
