The Good Place: Makuelämysdiplomatiaa | S, Eleanor, Jason & Chidi

[Parris]

Nimi: Makuelämysdiplomatiaa
Ikäraja: S
Fandom: The Good Place
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.

Haasteet: Ficlet300 sanalla 266. Diplomaattinen

A/N: Tykästyin tähän Raapalejuoksussa niin paljon, että halusin julkaista tän omillaan myös Ficlet300:een. The Good Place on yksi mulle tärkeimmistä sarjoista, ja toivottavasti onnistuin tässä tekemään hahmoille kunniaa <3


”Eipä! Kyllä minä sen tiedän, ettei teillä floridalaisilla ole mitään makua, mutta että—”
”Älä tuomitse! Oletko maistanut alligaattoria? Minä olen, mutta se olisi ehkä pitänyt tappaa ensin. Katso, tämä arpi tuli sen hännästä…”

Eleanorin silmät rävähtivät auki Jasonin tarinalle – oliko heppu yrittänyt oikeasti syödä elävää matelijaa, joka olisi voinut syödä hänet suunnilleen kokonaisena elävältä? Välillä Eleanor ei voinut ymmärtää, miten tyhmä joku ihminen saattoi olla, ja Jasonin kohdalla päivä päivältä hän menetti enemmän toivoaan yhteiskuntaan, kun tämä onnistui saavuttamaan tarinoinnillaan entistä syvempiä typeryyksiä. Jason potkiskeli ympäriinsä olohuoneen keskellä, kun Eleanor päätti hetkeksi luovuttaa ja nojasi otsaansa suoraan seinällä vinossa olevaa pelletaulua vasten.

Chidi istui huoneen nurkassa nojatuolissa ja vaihteli asentoaan, kun ei osannut päättää, miten olla mukavasti. Hänellä oli (tietenkin) vatsa kipeänä, kun hän yritti pohtia tulenpalavasti molemmille osapuolille diplomaattista vastausta siihen argumentointiin, josta koko riita oli ylipäätään lähtenyt. Sitten hän keksi sen: ratkaisu oli kielifilosofiassa ja tarkalleen ottaen semantiikassa.

”Eleanor, Jason, minä olen sitä mieltä, että… noh, ananas sopii pitsaan. Mutta ei kuulu siihen. Tai siis, pitsan voi tilata ananaksella tai ilman, ja kumpikin on ihan hyvä. Tai noh, minä tilaan kyllä pitsani aina ananaksella… tai siis, tilaan joskus ilman ja joskus ananaksella ja joskus pyydän laittamaan sitä vain puoleen pitsaan, tai sitten ostan erikseen ananasta purkissa, että voin itse annostella, mutta toisaalta purkkiananas ja ananasta tuottavat monikansalliset yritykset ovat kyllä ihan hirvittävän epäeettisiä, eli oikeastaan minun pitäisi kyllä matkustaa itse poimimaan ananakseni…”

Chidi jatkoi höpinöitään ja Eleanor halusi luovuttaa elämänsä kanssa. Miten tämä saattoi olla Hyvä paikka?

[Angelina]

”Älä tuomitse! Oletko maistanut alligaattoria? Minä olen, mutta se olisi ehkä pitänyt tappaa ensin. Katso, tämä arpi tuli sen hännästä…”

Ai hitto, nauroin ääneen :''D Hemmetin Jason, se on kyllä ihan huikee. Ja tyhmä. Ja huikee Samaistun kovasti myös Eleanorin turhautumiseen ja siihen, että usko ihmis- ja yhteiskuntaan menee kyllä aina vaan uudestaan kaikenmaailman typeryyksiä kuunnellessa. Jasonille ei kuitenkaan voi olla kovin vihanen, koska se on niin symppis. Chidi oli myös ihan loistavasti oma itsensä, voin kuvitella sen ilmeet ja eleet tuohon selitykseen, sekä tietysti sen ahdistuksen ja ne vatsanväänteet jota tollanen pohdinta sille aiheuttaa.

Tää oli oikein kiva, onneksi postasit omanaan niin huomasin lukea ja pääsin kommentoimaan, raapalejuoksussa tää ois saattanut mennä ihan ohi!

[Larjus]

Olipa kiva että julkaisit tämän vielä erikseenkin! Luin tämän eilisen puolella raapalejuoksusta ja naurettua tuli, koska tää on ihan mahtava (ja oon niin iloinen kun tämä sarja saa ficirakkautta! Pitäis itsekin kirjoittaa siitä lisää). Eilen vielä mietinkin, että pitää varmaan laittaa sulle yksällä joku kommentti tästä, mutta eipä nyt tarvitsekaan, kun pystyn jättämään kommenttini tähän perään.

Minun mielestäni ainakin teit hahmoille kunniaa, heidät tunnisti tästä niin hyvin Eleanorin mietteet siitä, onko tuo muka Hyvä Paikka, ovat erittäin oikeutettuja. Kenen tahansa hermot ja järki olis tuolla koetuksella. (Ihan parasta muuten, että pelletaulut olivat saaneet mainintansa, siinä kohdassa melkein tikahduin nauruun )

Ja siis ei apua sekä Jason että Chidi! Jason on mun lempparihahmo The Good Placesta koska se vaa on niin ihana Täys toope, mut kuten Angelinakin sanoi, huikee. Mä en ole alligaattoria maistanut, mutta itse asiassa krokotiilia olen! Todellakin vain maistanut (jonkinmoisen jauhelihapihvin muodossa). Oli jännä kokemus. Ja se mokoma oli onneksi tapettu ensin XD Chidin diplomatia oli tässä ihan huippua, kaikki pitää ottaa huomioon, joten loppujen lopuksihan hän ei saa käytännössä mitään sanottua Mä voin niin kuvitella, että Chidi jatkaa tuota analyysiaan vielä toteamalla, että matkustaminen ananasten luo saastuttaisi paljon jne. jne. eikä hän lopulta pääsisi mihinkään lopputulemaan Voi Chidi ♥

Hänellä oli (tietenkin) vatsa kipeänä, 

Pakko sanoo uudestaan et voi Chidi ♥ On se vaan niin sympaattinen.

Kiitos tästä! Piristi kivasti sekä iltaani että nyt aamuanikin.

[Kaarne]

Mä satuin lukemaan tämän juuri herättyäni, kauheassa päänsäryssä ja ärtyneenä, ja onneksi tein niin, koska kyllähän se nyt tämän kolmikon edesottamuksien seuraaminen piristi. Kiitos, sinä tyyppi! ❤️

Erityisesti haluan mainita tuon kohdan, jossa Chidi muka keksii vastauksen löytyvän kielifilosofiasta ja tarkemmin ottaen semantiikasta, oivoi. Sieltä kun lähdetään hakemaan vastauksia, ollaan yleensä tuhon tiellä...

Ei mulla muuta, oot paras. ❤️

[Vuorna]

Päivää ja terkkuja Kommenttikampanjasta! Selatessani sun listausta törmäsin tähän The Good Place-tekstiin, enkä voinut sitten olla ottamatta tätä mun kommentointikohteeksi. The Good Place kuuluu ehdottomasti mun suosikkisarjojen listalle, joten kaiken mahdollisen ficcimateriaalin siitä otan ilolla vastaan. Tää oli myös jäänyt multa huomaamatta tuolla raapalejuoksun puolella, onneksi nyt tuli löydettyä näinkin ettei jäänyt tämä helmi lukematta.

Olit onnistunut tavoittamaan nämä hahmot aika lailla täydellisesti näinkin lyhyessä tekstissä. Jason oli oma toope itsensä, alligaattorin syöminen elävänä on just sellainen asia, jonka hänen voisi kuvitella tekevän. Eleanorin turhautuminen niin Jasoniin, Chidiin kuin koko hommaankin oli todella hänen kaltaistaan, myös tuo pelletauluun nojaaminen oli upea yksityiskohta! Koko tuo Chidin pohdinta oli myös huikeaa, totta kai hän jää pohtimaan ikuisuuksiksi sitä, kuuluuko ananas pitsaan. Toki se on ikiaikainen kysymys, mutta on kovin Chidin tapaista päätyä ajatuksissaan pohtimaan jopa sitä ananaksien tuotannon epäeettisyyttä.

Miten tämä saattoi olla Hyvä paikka?

Täydellinen lopetus tälle tekstille! Tää viittaus ilahdutti mua kovasti koko sarjan kontekstissa ja hauskasti nivoi yhteen Eleanorin turhautumisen ja sitten sen isomman totuuden.

Tämä oli minusta ihana teksti. Hahmojen persoonat ja heidän välisensä dynamiikat olivat todentuntuisia ja tekivät kyllä kunniaa sarjalle itselleen. Tämä oli kovin viihdyttävä ja muistutti mua kyllä siitä, miksi The Good Placesta niin kovasti pidänkään. Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta, kiva kun julkaisit tämän myös omanaan!