Lumihiutaleita talviyössä || S || tunnelmoiva, luonto || one-shot

[Aelina]

Nimi: Lumihiutaleita talviyössä
Kirjoittaja: Aelina
Ikäraja: S

A/N: Ei, tällä ei todellakaan ole mitään pointtia tai tarkoitusta.

Lumihiutaleita talviyössä

Maa oli valkea silmänkantamattomiin. Tyttö katsoi kuinka lumihiutaleet tanssivat maahan, liikkuen hitaasti edestakaisin. Hän kurotti sormellaan kohti yhtä, mutta hänen sormensa törmäsi ikkunanlasiin. Hän sävähti sen viileyttä ja kovuutta. Tyttö veti kätensä pois ja ikkunaan jäi sormenjälki siihen kohtaan, mihin hänen kätensä oli törmännyt.

Talvi oli tullut hänen ihmemaahansa. Se oli pyyhkinyt pois menneen kesän ja karkottanut kaiken elävän, kuin mitään hänen muistoistaan ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Sen sijaan se oli maalannut taivaan sinisellä, vihreällä ja punertavalla. Eläimet olivat saaneet valkeat peitteet kaiken muun maassa olevan tavoin.

Oli pimeä. Kuu ja tähdet loivat valonkajon ja maalasivat maan ja metsän harmaan eri sävyillä. Ikkunasta heijastui valo lumikinokseen paljastaen tytön liikkumattoman varjon ulkomaailmalle. Varjo oli niin haavoittuva ja helposti tuhottavissa.

[Waulish]

Onpa kaunis talvikuvaus! Jotenkin talveen minusta sopii tällainen tyyni, hiljainen tunnelma. Lumi putoaa ääneti taivaalta, ja koko luonto saa lumipeitteen äänenvaimentimekseen. Etenkin talviyöt ovat usein hipihiljaisia, kun pakkanen vain humisee ja eläimetkin ovat joko talvilevolla tai sitten pesissään kylmältä suojassa. Tämä teksti tavoittaa sen hiljaisuuden mielestäni todella onnistuneesti.

Tästä tekstistä välittyy ihanasti myös talven lumous: se, miten lumihiutaleiden tanssin seuraaminen on melkein hypnoottista. Siitä, miten kertoja yrittää koskettaa lumihiutaletta ja hätkähtää väliin tullutta ikkunalasia, tulee sellainen fiilis, että hän unohtaa hetkeksi jopa sen, missä on. Vaikka tässä tarinassa on haavoittuvuutta ja tuhoutuvuutta, niin on myös kaunista herkkyyttä ja haurautta, jotka voivat osittain olla myös vahvuuksia. ♥ Ei ole välttämättä huono juttu olla varjo ikkunassa; se voi olla myös kaunista ja ainutlaatuista, kun jää sijoilleen ja on hetken osa luontoa, vaikkakin ikkunan toiselta puolen.

Kaunis ja ajatuksia herättävä teksti, kiitos! -Walle