Nimi: Koripallohullun kosimisen ABC
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: K-11
Fandom: Kuroko no Basuke
Paritus: Aomine Daiki/Kagami Taiga
Varoitukset: runsaanpuoleista kiroilua
Vastuunvapaus: KnB kuuluu sen laillisille omistajille, en saa teoksesta muuta kuin hupia
A/N: Hii, 10.5. on tietysti Aomine/Kagami -päivä ja pitihän poikien merkkipäivään kirjoitella jotain. <3
Osallistuu Multifandom- ja Slam Dunk -haasteisiin
Koripallohullun kosimisen ABC
A: Aloituslämpö
Aomine ei osannut keskittyä. Hemmetti soikoon, eihän tämän pitänyt olla mitään verrattuna siihen, että sai heittää pelissä vapaaheiton ja kaikkien silmät oli kiinnitettynä juuri siihen hetkeen. Ei, silti kämmenet hikosivat. Vaikkei tällä totisesti pitäisi edes olla katsojia tai mitään.
Ei sillä, jos hän pelissä hävisi heittonsa (mitä hän hyvin harvoin teki), ei sillä ollut vaikutusta pitkään, sillä tilanteen sai aina korjattua.
Mutta tässä asia ei olisikaan niin selvä.
Helvetti soikoon, hän aikoi kosia pitkäaikaista idioottipoikaystäväänsä ja se pitäisi tehdä kunnolla, ettei se torvelo voisi voittaa häntä siinäkin. Ehkä Kagami ihan tahallaan vastaisi ei, jotta voisi vain kosia paremmin. Hitollinen oravanpyörä.
B: Baarikaapin tarkistus ihan kaiken varalta
Aomine huokaisi ja nousi sohvalta. Kagami oli vielä kaupassa, jonne hän oli toisen passittanut mukamas puuttuvan riisin takia. Oikeasti hän oli piilottanut riisin kylpyhuoneen vaatekoriin, jonne Kagami ei katsoisi, sillä se oli Aominen pesuvuoro.
Nopea vilkaisu baarikaappiin ja hän suuntasi kohti makuuhuonetta, jossa vaatekaappi retkotti auki. Hän sukaisi hiuksiaan peilin edessä ja yritti miettiä, mitä hittoa pistäisi päälleen. Okei, hän aikoi ehdottaa sille ääliölle, että he menisivät pelaamaan, joten ei mitään ihmeellistä.
Olisi pitänyt hommata uusi paita. Pitäisikö pistää tahallaan kammottavat vaatteet, jotta Kagami ei epäilisi mitään? Pelipaita? Pelipaita Tōōn ajoilta? Ilman paitaa?
Hemmetti, viskipaukku olisi ihan omiaan tähän tilanteeseen.
C: Celsiusasteet mittarista
Aomine nakkasi jonkun paidan päälleen ja katsahti ulos. Melko nätti keli. Pieni tuulenvire ja hiukan pilvistä. Täydellistä. Oli helvetin ärsyttävää, jos aurinko paistoi suoraan silmiin, kun yritti heittää kolmosen viivalta koriin. Totta kai se usein upposi, mutta silmien siristys ei ollut kaunista. Kagami oli sanonut, että hän näyttäisi hyvältä silmälaseissakin, mutta Aomine oli tuhahtanut ajatukselle. Ei urheilijat sellaisia käyttäneet. Ja sitä paitsi se oli Kagami, joka näytti hyvältä missä tahansa. Varsinkin alasti.
Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tällaisen? Jo helvetti, kuinka monta, seitsemän vuotta? Aivan liikaa, mutta samalla aivan liian vähän. Hän ei saanut tarpeekseen toisesta, ei niin missään nimessä.
D: Dumppaa pelokkaat ajatukset
Hän kuuli oven kalahtavan ja äänen huhuilevan häntä eteisestä. Hätäisesti hän vaihtoi lököttävät kotihousunsa pelishortseihin, tuli sitten vastaan kaupasta palaavaa poikaystäväänsä.
”Daiki? Toin ne hiton riisit.”
”Kiva”, Aomine murahti ja nappasi kauppapussukan Kagamin kädestä.
”Oletko lähdössä pelaamaan?”
”Joo. Ja sinä myös.”
”Hei, ei me olla sovittu mistään tällaisesta.”
”Nyt me sovittiin.”
Kagami tuhahti närkästyneenä, mutta nähdessään Aominen vakavan katseen huokaisi.
”Okei, ihan lyhyt peli vaan. ”
”Totta kai, koska häviät minulle milloin vain.”
”Usko pois, en pelaa ammattilaistasolla ihan turhaan.”
”Ja minäkö pelaan sitten?”
”Saatana, pelataan sitten. Onneksi huomenna on vapaapäivä.”
Kagami katsahti häntä ja virnisti koko valkaistujen hampaidensa leveydeltä.
E: Esivalmistelu
”Oletko päättänyt mihin?”
”Meinasin lähikenttää. Plus katsoin tänään sanomalehdestä, lähikoulun kakaroilla on joku leirikoulujuttu, joten niitä ei pitäisi ainakaan olla siellä. Haluatko syödä ennen?”
”Mitä?”
”Hampurilaiselle?”
”Sinä se jaksat hemmotella”, Kagami ohitti hänet ja taputti häntä perseelle ennen katoamistaan makuuhuoneeseen.
Aomine nielaisi vaikeasti nähdessään toisen sulkevan oven. Hän syöksähti kohti kassia, jossa oli valmiina jo koripallo ja vesipullot. Ja varapaidan alla visusti piilossa pieni valkoinen rasia. Olisi aika syrjäyttää se homeinen kaverisormus Kagamin rinnalta. Olihan se siinä luvattoman kauan jo roikkunutkin. Aominen olisi pitänyt herätä todellisuuteen jo aikaisemmin. Hänen olisi pitänyt merkata miehensä paremmin aikoja sitten. Muutenkin kuin haalistuvilla merkeillä.
F: Fiini ruokailu
Maji Burger oli torstai-illalla melko vähäisessä käytössä. Nähtävästi ihmiset olivat jo päässeet kotiin tai olivat harrastuksissa, sillä heidän ei tarvinnut kauaa jonottaa saadakseen ruokaa.
”Älä syö liikaa, et jaksa pelata minua vastaan.”
”Älä nyt jaksa mäkättää, Daiki. Olen pelannut viisi vuotta ammattilaisena, tiedän, mitä teen”, Kagami murahti, kun avasi toista hampurilaista kääreistään.
”Ihan sama, mutta en halua pelata mitään puolivillaista peliä.”
”Olenko joskus pelannut sinua vastaan puolella teholla?”
”No pari vuotta sitten joulukuussa –”
”Olin kipeänä, mutta silti pääsin melkein tasoihin. Tuki se leipäläpesi jollain Daiki, ja mennään sitten pelaamaan. Koutsi on opettanut aivan järjettömän liikkeen, jolla pieksen sinunlaisesi maahan.”
G: Gourmet-jälkiruoka
He pääsivät Maji Burgerista puolta tuntia myöhemmin ja kävelivät pienen matkan lähimmälle koripallokentälle.
”Mitä sinulla on jälkiruokana?” Kagami laski kassinsa maahan ja nosti jalkansa penkille venytelläkseen sitä.
”Mitä herra vain haluaa”, Aomine madalsi ääntään ja veti punapään lähelleen.
”Mitä vain?”
”No, ottaen huomioon julkisen paikan”, syvä naurahdus päätti lauseen. Kagami kohotti kulmakarvaansa ja sujautti kätensä pelipaidan alle sivelläkseen lihaksia, joita vain ammattilaispelaajalle saattoi monen vuoden pelaamisesta syntyä.
”Okei, anna tulla. Näytä parhaasi”, Kagami erottautui hieman otteesta ja Aomine nosti kätensä tarttumaan Kagamin leukaan. Hän veti heidät yhteiseen suudelmaan, jossa maistui hampurilaiset ja suola. Erottauduttaessa Kagamin kevyt naurahdus kutitti Aominen sydäntä.
H: Hermostus
Koripallokenttä oli illalla tyhjä. Vierekkäisellä jalkapallokentällä pelasi joku vanhempien miesten joukkue ja heidän huutonsa kajahtelivat ilmassa. Aomine tajusi yhtäkkiä, että he olivat jo täällä asti. Hänen suunnitelmansa oli jo puolivälissä. Hänen –
Ei vittu. Jos hän ei tekisikään mitään. Olivathan he onnellisia näinkin. Miksi pilata hyvää suhdetta jollain sitoutumisella? Eiväthän he nyt mihinkään naimisiin menisi, mutta salaa hän kai oli ajatellut, että rekisteröityminen oli jotenkin hyvä idea.
Eiväthän he edes olleet jutelleet näistä asioista Kagamin kanssa. Mitä nyt joskus mainittiin, että katsopa, tällainenkin laki on mennyt läpi ja katsopa, kuinka ruma sormus, kuka helvetti tuollaisen hommaa.
Mitä vittua hän oli ajatellut?
I: Istu alas ja yritä olla vapisematta
Aominen oli pakko istahtaa läheiselle penkille ja nielaista muutaman kerran. Kagami venytteli vähän matkan päässä selkä häneen päin.
Mitä jos Aomine menisi ja pilaisi kaiken?
He olivat helvetti riidelleet aivan tarpeeksi. Molemmat olivat olleet muualla pelaamassa ja pari vuotta etäsuhteessa olivat olleet todella raskaita, kun molemmat olivat mitä olivat. Jääräpäitä ja itsekkäitä paskiaisia.
Ne ajat olivat nyt ohi, he asuivat yhdessä ja he jakoivat tällä hetkellä nykyisyytensä.
Entä jos Kagami ei halunnutkaan jakaa tulevaisuutta?
Miksi helvetissä hän ei ollut kysynyt toiselta?
Aominen teki mieli haudata päänsä käsiinsä, mutta se olisi herättänyt liikaa kysymyksiä.
Kagami kääntyi ja katsahti häntä hymy huulillaan.
J: Juoksukengät mukaan
Aomine tsemppasi itsensä nousemaan penkiltä ja nappasi laukkunsa. Vesipullo penkille ja pikainen tsekkaus varapaidan alle. Siellä se oli edelleen. Hänen pitäisi vain kerätä nyt ajatuksensa, ei yhden tyhmän kysymyksen esittäminen voinut olla näin vaikeaa. Ei sellaiselle pellelle kuin hän oli. Tai ei ainakaan olisi ollut sille teini-ikäiselle pellelle, joka Kagamiin aikoinaan tutustui.
Oli onni, että he olivat molemmat aikuistuneet matkan varrella, mutta toisaalta oli onni, etteivät liikaa. Muuten olisi elämä ollut tylsää.
Hän sipaisi hetkellisesti valkoista rasiaa rystysillään ja laittoi takaisin paidan alle paremmin. Laukku kiinni ja hän nappasi kenkänsä laittaakseen ne jalkaansa. Vesipullo vielä mukaan ja se oli menoa.
K: Koripallo
”Mitä pelataan?”
”Kolme voittoa?”
”Eli viisi peliä? Se riittää?”
”Katsotaan sitten, kun olet hävinnyt ne kaikki, idiootti.”
Aomine pompautti palloa muutaman kerran maan kautta ja ojensi sitten kätensä suoraan heittämään sen suoraan koriin, jonne se upposikin melko vaivattoman näköisesti.
”Turha esitellä minulle”, Kagami tuhahti, hölkkäsi hakemaan pallon ja spurttasi sen kanssa sitten puolesta välistä kenttää hypäten jo kauan ennen koria. Donkki osui tarkkuudella ja Kagami heitti raukean hymyn valaistessa suupielet pallon takaisin Aominelle, joka vastasi näyttämällä keskisormeaan.
”Vedetään muutama kiekka ensin ympäri, sitten pelataan ne viisi. Katsotaan, mikä on tilanne.”
”Katsotaan, kumpi lopulta todella voittaa.”
Aomine kääntyi vastaamatta Kagamin katseeseen.
L: Lämmittely
He jättivät pallon keskelle kenttää ja lähtivät juoksemaan ympäri kenttää herätelläkseen kroppaansa. Ammattilaisena ei ollut varaa kiusata sitä sen enempää kuin oli tarpeen. Vaikka nyt olikin lepokausi ennen varsinaisen treenikauden alkua, ei venahduksia silti katsottu hyvällä valmennustiimin puolelta.
He pelasivat onnekseen eri joukkueissa. Yhden kauden he olivat pelanneet samassa, mutta siitä ei ollut tullut mitään muuta kuin valtavien egojen paisuttama sotatanner, jossa sai vastustaja jäädä kakkoseksi, kun kaksi tähtipelaajaa ottivat mittaa toisistaan.
Sen jälkeen Kagami oli saanut kutsun toiseen joukkueeseen ja kaikki olivat huokaisseet helpotuksesta. Joskus he pelasivat toisiaan vastaan kunnon peleissä ja se oli molempien mielestä kuumin esileikki olemassa.
M: Mestaruusottelu
He asettuivat vastakkain ja kyräilivät hetken toisen asentoa. Mihin suuntaan asento osoitti, mihin suuntaan silmät lähtivät harhailemaan? Aomine naputti laiskasti palloa vasten kentän röpöläistä materiaalia. He tiesivät yhdeksänkymmentä prosenttisesti toistensa liikkeet ja vaikka melkein kaikki peliskenaariot olikin vuosien aikana käyty läpi, kiinnostus pelaamista kohtaan ei ollut haalennut. Varsinkaan toista vastaan pelattuna.
Syöksähdys oikealle, pallo jalkojen välistä ja takaisin. Kagami sprinttasi perään ja onnistui hypähtämään pallon tielle. Aomine nousi hyppäämään, mutta Kagami tiesi jalkojen asennosta hypyn olevan feikki ja hyppäsi vasta toisella. Hän oli aina ollut parempi hyppäämään, joten sai ilmassa riistettyä pallon ja lähti saman tien viemään peliä toiseen laitaan.
N: Nakkaa selän takaa -kori
Kagamin heittäessä palloa koria päin Aomine ehti ujuttaa kätensä väliin ja pallo kimposi kauemmas. He molemmat syöksähtivät sen perään, mutta koska Aominella oli usein paremmat refleksit, hän ehti muutaman sekunnin ennen kiinni palloon.
Intensiivinen pallopeli eteni puoliväliin kenttää, jossa Aominen onnistui harhauttaa tarpeeksi monimutkaisella kuljetuksella Kagami. Punapää syöksähti puolustamaan koriaan, kun Aomine hyppäsi ilmaan toisen seuratessa.
”Menit lankaan”, hän kommentoi huohottaen raskaasti ja katsoi, kuinka Kagami tajusi, mitä hän oli ajanut takaa.
Hän laski kätensä ja vei sen taakseen, sitten heilauttaen sen selkänsä takaa kohti koria. Kagamin käsi jäi kurottamaan kohti karannutta palloa, kun se jo sujahti koriin.
Yksi voitto.
O: Osuma
”Okei, toinen peli.”
”Jep, tämän aion voittaa”, Kagami äsähti ja korjasi kenkiensä nauhoja.
”Odota hetki, käyn hakemassa –”, Aomine antoi tahallaan lauseen lopun hiipua, kun hän jo lähti kohti penkkiä. Hän vilkuili Kagamia, joka oli kääntänyt selän hänelle ja nappasi nopeasti valkoisen rasian mukaansa.
”Toinen peli?” Kagami kohotti kulmakarvaansa kysyvästi Aominen palatessa.
”Ilomielin”, toinen kommentoi ja he asettuivat samaan aloitusasentoon. Kagamin otsalla helmeili hienoinen hiki ja Aominen reittä poltteli siitä kohtaa, johon rasia osui.
Kagamin aloituksesta he lähtivät takaisin toiseen suuntaan. Muutama harhautus ja Aomine oli pelattu muualle. Kun Kagami kääntyi heittämään koria, Aomine päätti toimia. Nyt tai ei koskaan.
P: Polvistuminen
Kagamin heittämä pallo sujahti suoraan koriin, aivan kuin se oli tehnyt tuhansia kertoja aikaisemminkin. Iän tuoma varmuus omasta heittoprosentista paistoi käsien asennosta.
Aomine tunsi hien valuvan paidan kaulukselta selkään, hänen piti nielaista muutaman kerran. Kagami oli nostanut kätensä ylös ja lähti nyt hakemaan palloa takaisin.
”Kiinni!” Kun Kagami heitti pelivälineen takaisin, Aomine palasi takaisin tilanteeseen ajatuksistaan, jotta sai heiton napatuksi. Kagami hölkkäsi takaisin hänen luokseen ja he palasivat aloitukseen.
Aomine huokaisi raskaasti, pallo tuntui painavan tonnin hänen otteessaan ja kädet tärisivät hienoisesti. Kagami katsahti ohiajavaa paloautoa, ja silloin Aomine päätti toimia. Hän otti askeleen taakse päin ja polvistui Kagamin eteen.
R: Rietas hymy
Hän pakotti itsensä hymyilemään, kun Kagamin silmät singahtivat häneen. Ennen kuin toinen ehti kommentoida, Aomine asetti pallon maahan ja sanoi sitten:
”Beibi, oletko ase, koska saan sut laukeamaan kuudesti?
”Daiki, mitä helvettiä?” Kagamin suupielet selvästi värähtivät, kun hän yritti piilottaa hymyään. Samalla silmistä paistoi pieni pakokauhu, joka varmasti heijastui Aominen omista silmistä.
”Taiga-”, Aominen oli pakko yskähtää ennen jatkamista. Kagamin silmät porautuivat hänen sinisiinsä, kun hän kohotti ne kohtaamaan Kagamin.
”Tiedän, että meillä on ollut omat riitamme. Ja uskon, että tulee olemaan jatkossakin, koska olet idiootti –”
”Voi saatana nyt, tämähän alkaa hyvin.”
”Hiljaa ääliö, anna minun nyt kerrankin puhua.”
S: Suora kysymys
”Kagami Taiga, haluan vahvistaa tämän suhteen. Ja sen --, sen mitä minulle merkitset. Koska tosiasia on, etten olisi näin hyvä, näin hyvässä vauhdissa, ellen olisi törmännyt sinuun. Vaikka tappelemme aivan helvetisti turhista asioista ja aina ei ole kaikki ollut hyvin, niin –”
Aominen oli pakko laskea katseensa ja yrittää selkeyttää ajatuksiaan. Kagami odotti hiljaa toisen jatkavan.
”--, niin kuitenkin rakastan sinua yhtä paljon kuin koripalloa, ehkä enemmänkin. Ja olen iloinen, että olet ollut mukana nämä vuodet, vaikka Amerikan-reissut olivatkin vaikeita. Ja niin –”
Aomine laittoi käden taskuunsa ja veti sieltä vaalean rasian.
”Haluatko olla virallisesti puolisoni tästä lähtien?”
T: Tutinaa polvissa
Noin nyt se oli sanottu. Rasiassa lepäävä metallinen sormus ja kaikki se, mitä se edusti, odotti vain Kagamin vastausta.
Aomine huokaisi ja katsahti punapäätä. Toisen silmiin oli kohonnut kyyneliä, ja Aominen omat polvet tutisivat, kun hän näki ne. Miksi Kagami itki? Hän oli nähnyt toisen itkevän vain muutaman kerran aikaisemmin, ja ne olivat olleet surullisia kertoja.
Mitä tämä tarkoitti?
Oliko tämä virhe?
Ei ollut.
Perkele sentään, hän oli Aomine Daiki. Paskiaisista paskiaisin, hän sai tehdä mitä halusi. Jos hän halusi kosia poikaystäväänsä, hän ei lähtenyt kyselemään keneltäkään neuvoja sellaiseen.
Kukaan vain ei ollut kertonut, että vastauksen odottaminen oli näin perseestä.
U: Uteliaisuus
”No helvetti, sano nyt jotain.”
”Vau Daiki, oletkin aina ollut romanttisuuden huipentuma”, Kagami äsähti, mutta tarttui Aominen käteen ja veti vastapelaajansa ylös. Hieman hämmentyneenä Aomine nosti toisen kätensä hieraisemaan niskaansa. Milloin hän oli viimeksi ollut näin hermostunut? Ja vielä Kagamin edessä?
Varmaan, kun piti kertoa omasta pääsystä amerikkalaiseen joukkueeseen. Mutta sekään ei ollut mitään verrattuna tähän. Tässä oli nyt kyseessä hänen ylpeytensä. He kuitenkin jatkaisivat yhdessä, vaikka vastaus olisikin mikä tahansa.
Kagami irroitti kätensä ja hölkkäsi sanaakaan sanomatta oman treenipussinsa luokse. Napattuaan sen hän tuli takaisin.
”Saatanan idiootti”, Kagami tuhahti tömäyttäessään laukkunsa maahan ja kumartuessaan poimimaan sieltä sinisen rasian käteensä.
V: Vastaus
”Minun piti kysyä samaa sinulta”, Kagami avasi rasian, josta paljastui melko lailla identtinen sormus ja lisäksi kaulaketju.
”Mutta kuten aina, ehdit näköjään ensin.”
Kagami tarttui Aominen ojentamaan rasiaan ja nappasi sormuksen käteensä.
”Vastaus on kyllä. Totta helvetissä haluan tapella kanssasi virallisestikin.”
Aominesta tuntui kuin hänen polvensa pettäisivät hetkenä minä hyvänsä. Kagami ojensi hänelle sormusta.
”Kysymys kuuluu, haluatko sinä.”
”Taiga, olet ainut, joka on koskaan saanut minut näin idiootiksi. Anna tänne se sormus”, Aominen virnistys valaisi koko kasvot.
”Kai ymmärrät, mitä tämä tarkoittaa?” Kagami avasi korunsa ja Aomine sujautti sormuksen toisen rinnalle.
”No?”
”Ainoat, jotka meidät voi voittaa, olemme me itse.”