Title: Sinä yönä
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Arkinen romance/snog
Rating: K-11
Disclaimer: En omista oikeuksia hahmoihin, ainoastaan tähän alla olevaan tekstiin. En ole hyötynyt rahallisesti tämän kirjoittamisesta.
Summary: Mitä tapahtui sinä yönä?
A/N: Tämmöinen pieni OTP-höttöily, jonka idean sain tyyliin Ilta-Sanomia lukiessa
Tämä jatkaa samaa rataa lähes kaikkien mun muidenkin Otayuri-ficien kanssa, eli animen tapahtumista on hypätty (tai luisteltu haha) jokunen vuosi eteenpäin, ja tasan siinä tulevaisuudessa Yuri ja Otabek ovat pari ja asuvat yhdessä. Semmoinen asettelu kun mahdollistaa niin vallan mainiosti söpön höpön arkisen Otayurin, joka on mun elämän suola, joten siinä pitäydyn
♥
Sinä yönäSinä iltana he eivät harrastaneet seksiä.
Ajatus kyllä kävi Otabekin mielessä, mutta loppujen lopuksi hän oli liian väsynyt edes tehdäkseen aloitetta. Eikä Yurikaan vaikuttanut olevan ihan sillä tuulella. Heillä oli pitkä päivä takanaan, ja vuode kutsui heitä molempia ihan muussa mielessä.
”Väsyttää… Nukahdan varmaan heti”, Yuri mumisi vetäessään peittoa ylleen. Hän kuitenkin vielä kääntyi kyljelleen niin, että hänen kasvonsa olivat Otabekin puoleen.
”Niin varmaan minäkin”, Otabek totesi haukotellen. Hänkin asettui makaamaan kasvot Yurin suuntaan.
”Hyvää yötä”, Yuri sanoi hellästi ja ojensi kätensä. Hän laski sen Otabekin hiuksille, suki niitä kevyesti ja kurottautui suutelemaan tätä.
”Kauniita unia”, Otabek vastasi, kun he olivat irtautuneet suudelmasta. Hän painoi vielä pienen pusun Yurin nenänpäähän ennen kuin he molemmat päättivät keskittyä toistensa sijasta nukahtamiseen.
Yuri nukahtikin käytännössä heti, niin kuin oli itse ennakoinutkin. Ei mennyt varmaan minuuttiakaan siitä, kun hän oli sulkenut silmänsä, kun hän oli jo unessa. Otabek katseli hetken hänen nukkuvia kasvojaan ennen kuin uni alkoi painaa hänen omiakin luomiaan niin, että ne painuivat kiinni. Hänkin nukahti hetkessä.
Vaikka Otabek olikin ollut todella väsynyt, hän havahtui jo yhden tienoilla hereille. Hän ei tiennyt, mikä hänet oikein oli herättänyt, ja hetken hän ihmettelikin, oliko jotain normaalista poikkeavaa tapahtunut. Oli kuitenkin aivan hiljaista ja rauhallista, ja kaikki vaikutti ainakin sängystä käsin olevan normaalisti. Hän vain oli jostain syystä hereillä ja harvinaisen pirteä ottaen huomioon miten väsyneenä hän oli vain pari tuntia sitten mennyt nukkumaan.
Otabek erotti pimeässä unisen Yurin kasvot, lähempänä kuin nukkumaan mennessä, ja tajusi sen ainakin olevan poikkeuksellista. Normaalisti nimittäin he molemmat liikkuivat ja kääntyilivät unissaan sen verran, etteivät heränneet kasvotusten ja niinkin lähellä toisiaan vaan selät vastakkain reippaasti tilaa välissään. Melkein heti sen tajuttuaan Otabekin huomio kiinnittui siihen, että hehän käytännössä olivat Yurin kanssa kietoutuneet toisiinsa. Hänen kätensä olivat Yurin hoikan vartalon ympärillä tämän väljän t-paidan alla, ja niiden tavoitteena oli selvästikin yltää hyväilemään tätä kaikkialta. Yurin toinen käsi siveli Otabekin alavatsaa, ja toinen puristi pakaraa niin, että sormet olivat pujahtaneet bokserien kankaan alle. Heidän jalkansa olivat sotkeutuneet toisiinsa kuin letitetty pullapitko.
”Mmmh… Beka…?” Yuri mumisi unisesti. Otabek näki hämärässä, miten vaaleat ripset värisivät, ja lopulta Yuri räpytteli silmiään väsyneesti. ”Mitä…?”
”Öh, en tiedä… Minäkin heräsin juuri”, Otabek sanoi. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä siinä tilanteessa oikein pitäisi sanoa, mutta hänen ensimmäinen ajatuksensa oli tuoda ilmi, ettei hän itsekään tiennyt, mitä he oikein olivat olleet tekemässä.
Hän erotti Yurin ilmeestä, miten tämä kävi läpi samoja havaintoja kuin hän itse juuri hetkeä aiemmin, tajusi käsiensä sijainnin ja sen, miten he olivatkaan sotkeutuneet toisiinsa.
”Aha, me näköjään päätettiin ryhtyä hommiin unissamme”, Yuri totesi sitten huvittuneesti eikä vetänyt käsiään pois Otabekin vartalolta. ”En kyllä edes muista nähneeni mitään sellaista unta…”
”En minäkään”, Otabek myönsi eikä hänkään tehnyt elettäkään irrottaakseen otettaan Yurista.
Yuri naurahti ja puristi Otabekin pakaraa hiukan lujempaa.
”Minun puolestani me voidaan kyllä jatkaa, kun kerta ollaan aloitettu jo”, hän sanoi yhä hymyillen, flirttiä äänessään. Hänen hengityksensä kuulosti tavallista raskaammalta ja intensiivisemmältä. ”Minua ei oikeastaan väsytä enää.”
Otabek tiukensi hieman otettaan Yurista vetäen tämän samalla niin lähelle itseään, että heidän nenänpäänsä hipoivat toisiaan.
”Kuulostaa hyvältä”, hän vastasi, ja tilanne huvitti ja kiihotti häntä siinä missä Yuriakin. ”Minuakaan ei väsytä.” Sitten hän tunsikin jo Yurin huulet omiaan vasten, ja pian he suutelivat toisiaan kiihkeästi ja himokkaasti kuin olisivat olleet erossa toisistaan viikkotolkulla. Kädet jatkoivat vaeltelua, jonka ne olivat aloittaneet jo silloin, kun he olivat vielä olleet unessa.
Sinä yönä he harrastivat seksiä.