Nimi: Velka
Kirjoittaja: Daran
Ikäsuositus: K-11 (tää nyt on siinä rajoilla, mun mielestä, mutta kun kuitenkin viitataan seksiin, niin…)
Paritus: Harry/Ginny
Tyylilaji: Angst
Vastuuvapautus: Lelut Rowlingin, leikki yhteinen…
”Hymyile.” Ja Ginny hymyili, hymyili niin että poskilihaksiin sattui. Ja sydämeen. Oli ollut aika jona hymyt olivat aitoja, rakkauskin. Aina oli kuitenkin ollut jotain tai joku joka oli tarvinnut Harrya. Tarvinnut enemmän kuin vaimo ja lapset. Ginny oli alkanut palella peittojen alla. Ei Harryn vaimona ollut silti paha olla, kaikki oli hyvin ja Harry niin kiltti, edelleen. Kiltti, mutta ei muuta. Ystävällinen, kohtelias, auttavainen, antelias, ja --- vieras. Ei enää kiihkeitä öitä: vierashuoneen sänky ei jäänyt yhtenäkään iltana tyhjilleen. Silloin kun siellä nukkui joku muu kuin Harry, tunnelma makuuhuoneessa oli vaivautunut.
Teatteria kaikki, kulissit pystyssä: nouseva ura ja edustusvaimo. Lapsetkin tuntuivat niin jähmeiltä, nukketeatterin nukkeina valmiiden vuorosanojen kanssa ”Hyvä koti, äiti hoivaa ja isä lukee iltasadun…” Satua se kai olikin, avioliitto, perhe-elämä, kaikki. Kukaan ei tiennyt, ei edes arvannut. Hermione ja Ron riitoineen kadehtivat heidän ikuista onneaan. Mutta Luna oli lakannut käymästä eikä Deania saanut tervehtiä, katse sivulle, hymyile, hymyile, he näkevät. Miten Harry, joka vieläkin heräsi painajaisiin (Ginny tiesi, ei enää välittänyt), saattoi uskoa että se katoaa jos kääntyy pois? Eikä voinut lähteä: olet velkaa, sinun virheesi, älä pahenna...
Keväisin sen tunsi: miten oli taas lämmin ja Dean niin lähellä. Mutta myös Luna ja vauva ja syyllisyys. Joskus iltaisin, kun Harry oli poissa, töissä, jossain, missä lie, Ginny seisoi kuistilla, kuiskasi tuuleen: kukaan ei kuullut. Ei Luna anteeksipyyntöjä, joihin ei ollut lupaa, eikä Dean kaipausta joka oli väärin, vielä enemmän. Eikä Harrykaan, anelua, halua päästä pois, syytöksiä yksinäisistä viikoista, vuosista, jotka ajoivat Ginnyn toisen syliin. Kiitollisuus sitoo enemmän kuin kunnia: miten voisi hylätä sen joka pelasti kaiken? Ja Ginnyn oli maksettava heidän kaikkien velkaa, maksettava vielä silloinkin, kun kaikki mitä Harry häneltä halusi oli yhteinen valhe.
