Yuri!!! on Ice: Ristiriitaisuudesta lajiin, S, Seung-gil, triplaraapale

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Ristiriitaisuudesta lajiin
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Päähenkilö: Seung-gil
Genre: Draama

Summary: Hän olisi joskus kaivannut ainoastaan sitä vapauttavaa tunnetta, kun luistimet kiisivät jäällä ja sitä saattoi vain unohtua hetkeen.

A/N: Tämä taisi alun perin olla muutama alkukappale Seung-gil-Phichit-ficistäni, mutta siivottu lopullisesta versiosta. Sitten se koki erinäisiä pikku muokkauksia ja muodostui itsereflektioteemaiseksi triplaraapaleeksi.



***



Jos hän ei johonkin ollut koskaan tottunut, niin hälinään, joka seurasi minkä tahansa suuremman luistelukilpailun kohdalla. Loputtomat haastattelut ja kommentit tympäisivät ennen kaikkea siksi, että samoja lausuntoja sai olla toistelemassa yhdelle jos toisellekin toimittajalle heti sen jälkeen, kun yksi oli kadonnut nurkan taakse ja toinen loikannut esiin. Hän olisi halunnut kirjoittaa valmiit vastaukset otsaansa tai painattaa ne vaatteisiinsa vain välttyäkseen toteamasta niitä ääneen kerta toisensa perään.

Salamavalojen välke sai ohimot kivistämään. Fanien kirkuminen ja nimikirjoitusten kärkkyminen sai Seung-gilin usein miettimään uudelleen, miksi hän olikin valinnut lajikseen taitoluistelun. Tarkemmin sanoen häntä joskus häiritsi, että menestys noteerattiin niin laajasti, ei suinkaan, että hänen oli onnistunut haalia menestystä kyseisessä lajissa. Sellaisen harmittelu olisi ollut umpinaurettavaa, vaikka voitot toivatkin mukanaan velvollisuuksia sponsoreita ja faneja ajatellen.

Itse luistelu oli luonnollisesti pääasia, joka taiteellisesta vetovoimastaan huolimatta kävi hänen päässään ajoittain liian tekniseksi. Hän olisi joskus kaivannut ainoastaan sitä vapauttavaa tunnetta, kun luistimet kiisivät jäällä ja sitä saattoi vain unohtua hetkeen. Romantisoivasti hän olisi ehkä voinut ajatella sydämensä liitävän piruettien pauloissa, tai että paikalla ei ollut ketään muita. Jää oli yksin hänen ja hän vapaa taivaan lintu luistintensa terillä.

Senkaltaisia ajatuksia tosin kävi hänen mielessään verrattain harvoin, sillä Seung-gil ei malttanut olla kertaamatta mielessään valmentajansa ohjeita, minkä vuoksi luova heittäytyminen jäi jokseenkin tuntemattomaksi käsitteeksi. Luistelussa oli omat sääntönsä, joiden mukaan tuli toimia, mutta samalla niiden noudattamiselle olisi pitänyt keksiä omanlaisensa tapa, joka olisi saanut kaikki vakuuttumaan lajin todellisesta hallinnasta. Ristiriita oli hänestä sangen kirkuva.

Mikään improvisoivalta kuulostava ei ollut hänen alaansa, minkä hän taas olisi ehkä laskenut suurimmaksi – ainoaksi – heikkoudekseen. Ensin hänen oli tosin uskallettava myöntää heikkouksia edes itselleen, ennen kuin uskalsi pohtia niitä ääneen kenenkään kanssa. Julkisesti hän vältti tekemästä sellaista. Ei hän suinkaan halunnut vaikuttaa puolivalmiilta häviäjältä kilpatovereidensa silmissä vain siksi, että olisi heittänyt jonkin huolimattomamman kommentin omasta osaamisestaan. Huolimattomuus ei liittynyt häneen millään tavalla.

[Crys]

En tiedä fandomista juuta tai jaata, mutta halusin ihan mielenkiinnosta hypätä tälle osastolle tutkailemaan! Tää fandom on kyllä kiinnostanut mua jo jonkin aikaa, mutta en ole ikinä päätynyt sitten katsomaan tätä, koska muutenkaan en nykyään kauheasti mitään katso.

Ilman fandomtuntemustakin tästä sai aika paljon irti, sillä nättihän tämä on. Tuo Seung-gil (hui hankala nimi ) kamppailee todella uskottavasti vapauden ja parhauden välillä, sllä selvästi luistelu on hänelle tärkeää, mutta siitä on kilpailun myötä tullut henkisesti raskasta sillä tavalla, ettei hän ei saa enää toteuttaa itseään vaan hänen pitää toimia valmiiden kuvioiden ja valmentajan neuvojen mukaan. Ehkä kuuluisuuskin rasittaa häntä ja hän tuntuu toivovan, että voisi vaan pakata luistelulaukkunsa ja matkata jollekin syrjäiselle jäälle, jossa hän saisi rauhassa tehdä ihan mitä itse lystää Seung-gil vaikuttaa kuitenkin tämän ficin perusteella kovin vastuutuntoiselta henkilöltä ja hän onkin ehkä hieman täydellisyyden tavoittelija.

Mutta joo nätti ficcihän tämä on. Ehkäpä uskaltaudun joitain muitakin tämän fandomin ficcejä katselemaan

[Maissinaksu]

Kiitoksia kommentista, Crysted! <3 Mahtavaa, että tulit lukeneeksi, vaikka fandom ei olekaan tutuksi tullut! Kannattaa laittaa korvan taakse, jos yhtään siltä tuntuu. ^^

Omasta puolestani sanoisin, että luonnehdintasi kyseisestä hahmosta osui varsin nappiin. Hyvä nähdä, että luonteenpiirteet ja ajatukset välittyivät toivotulla tavalla. Seung-gil ei varsinaisesti ole yksi suosikkihahmoistani, mutta toki kiinnostaa tietää, mitä kaverille kuuluu tulevaisuudessa. Kirjoittamista inspiroiva hahmo ehdottomasti!

- Ayu

[Avaruuspiraatti]

Seung-gil ei ole kyllä ehkä mieleenpainuvin hahmo YOIsta, mutta koska kaikki hahmopallerot ansaitsee rakkautta, niin pakkohan sitä nyt oli tulla lukemaan myös hänestä. Myönnettäköön, että mun oli googlattava Seung-gilin naamalärvi ihan vain varmistaakseni, että hän nyt oli se, jonka uskoin hänen olevan I know, shame on me. Animesta mulle ei jäänyt mitään sen kummallisempaa mielikuvaa Seung-gilistä, muuta kuin että hän vaikutti aika viileän etäiseltä ja hyvin ammattimaiselta (as in, en ehkä näkisi häntä heti ensimmäisenä perseilemässä jossain tmv.)

Seung-gilin tuntemuksiin voi musta aika hyvin samaistua, vaikken itse nyt läheskään samanlaisessa asemassa hänen kanssaan ole. Tänään meillä oli oikeastaan koulussa justiinsa puhetta harrastuksista ja siitä, miten usein ei saa vain "harrastaa", vaan aina pitäisi tähdätä olemaan paras. Itsekin lopetin pianon soiton siksi, että stressi tasotutkinnoista kävi liian painavaksi, eikä soittaminen ollut enää sen takia hauskaa. Voisin kuvitella, että kilpaluistelussa juuri suorittaminen ja median paine voisivat vähentää sitä itse luistelemisen mukavuutta.

Vähän tällainen rambling-kommentti, mutta joskus on hauska, kun tarina heittää ajatukset ihan kummallisille urille (jotka ei välttämättä edes sovi tarinan aiheeseen :-p) Itselle tämä sopi jotenkin hauskasti myös oman päiväni "teemaan".

Kiitoksia!

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Avaruuspiraatti! <3 Seung-gil tosiaan jäi vähän vaisuksi tapaukseksi sarjan mittaan muutamasta esiintymisestään huolimatta... Jäi vähän sellainen vaikutelma, että kaveri inhoaa kaikkea ja kaikkia, tosin tuo viileä ammatillisuus kenties oli kaikista mieleenpainuvin elementti. Kaikki hahmot ansaitsevat rakkautta, totta.

Mukavaa, jos teksti noudatteli päivän teemaa harrastuksen ja sen vakavuuden kanssa. Kyseinen teema on todella kiintoisa juuri siinä, että missä määrin harrastus on hupia ja missä kohtaa se kohoaa vaativimmille urille. Saati onko se positiivista vai ei. Sitä kai sanotaan, että jos harrastuksesta tulee työ tai päinvastoin, jokin on pielessä. :0 Ristiriitaa piilee myös siinä, miten asiaan pitäisi suhtautua vaikka jossain junnujen jääkiekkojoukkueessa, jossa osa pelaajista vanhempineen tähtäisi jo kunnon matseihin ja palkinnoille, ja osa toivoisi vielä kevyempiä pelailuja ilman liiallista paineistusta. Siinäkin, samoin kuin vaikka juuri pianonsoitossa, saattaa harrastuksen leppoisa ilo vähän karata näpeistä.

Lähtipä itselläkin rönsyilemään ajatukset. Joka tapauksessa kiitos jälleen!

- Ayu

[Larjus]

Ooo Seung-gil-pohdintaa 👀👀 Hänestä ei kyllä hirveesti saanut tarttumapintaa itse sarjassa, pysytteli jotenkin tosi hahmouskollisesti niin etäällä muista ja kaikesta noin muutenkin. Ei todellakaan mikään draamakärpänen.

Alun haastattelutuska oli jotenkin tosi samaistuttavan oloista, itsekin varmaan printtaisin vastaukset valmiiksi ja jakelisin sitä kaikille, ihan vain ettei tarvitsisi aina vain toistaa itseään. Niiden kirjoittaminen otsaan olisi kyllä huomiota herättävä vaihtoehto Jostain syystä aloin tuossa kohdassa kuvitella Seung-gilin ja Otabekin yhteishaastattelua, ja oi että mua alkoi naurattaa, kun kuvittelin ne kaksi jurottavaa tuppisuuta yhdessä kameroiden eteen 😂😂 En tiedä osaisinko kirjoittaa siitä itse mitään mielenkiintoista ficiä, mutta mielelläni sellaisen lukisin. Voin vain kuvitella sen ilmapiirin...

Tässä oli kyllä kivasti mietitty sitä, miten monimutkaista voikaan olla, kun jostain, mikä on ehkä alkujaan ollut vain hauska harrastus, tuleekin työtä ja tavoitteellista suorittamista. Kyllähän sitä kaiken maailman teknisyyksien, sääntöjen ja menestyspaineiden myötä voi alkaa se vapaus ja jopa rakkaus lajia kohtaan kadota. Ja onhan sekin, että taitoluistelussa on sekaisin tarkat säännöt ja oikeaoppisuudet ja oma luovuus ja tulkinnat, aikamoinen ristiriitojen sekamelska.

Tää oli oikein kivasti kirjoitettu, sulta luonnistuu hyvin tämmöinen pohdiskelevakin ote ^^ Vaikka tää nyt ei mitään huumoria ollutkaan, en voinut taaskaan välttyä nauruilta, ensin niiden "Seung-gilin ja Bekan yhteishaastattelu" -mielikuvien takia, ja sitten sen, että Seung-gil ei halua vaikuttaa puolivalmiilta häviäjältä En tiedä miksi, mutta se sanapari alkoi naurattaa mua. (Mun naurattaminen ei kyllä paljoa vaadi.)

Kiitos taas oikein kivasta ficistä! Sun kirjoittelujen lukeminen on aina ilo ♥