Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kaverihömppä
Hahmot: Aro & Toffe
Haasteet: Fluffy10 #4, FinFanFun1000 (760. akillesjänne) ja Originaalikiipeily (91. leipoa)
A/N: Seila haastoi minut kirjoittamaan akillesjänne -sanasta, ja tämmöstä tuli. Stoorissa sivutaan tätä reseptiä.
Brutaalia, mutta tehokasta
”Hypoteettinen tilanne”, Aro sanoi vatkatessaan taikinaan kananmunia.
”Kerro”, Toffe sanoi ottaessaan kulhon. Hän lisäsi sinne vaniljarahkan ja jauhot, johon Aro – toivon mukaan – oli sekoittanut leivinjauheen. Kokin ammattimaisin ottein Toffe sekoitti taikinan nopeasti tasaiseksi ja kaivoi esiin muffinivuoan. Hän ojensi taikinan takaisin Arolle. Yhteistuumin ja saumattomassa rytmissä Aro kaatoi vuoat puolilleen, Toffe lisäsi mustikat ja Aro kaapi lopun taikinan niiden päälle. Tuota pikaa vuoka oli uunissa.
Aro varasti heti taikinakulhon itselleen ja kaapi sen jämiä lusikalla suuhunsa. Mies istui keittiöjakkaralla. Hänen kujeilevilla kasvoillaan oli tuttu iloinen hymy. Lempiherkun leipominen oli ollut Aron mieleen, mutta toisaalta miestä ei ollut kyllä vaikea ilahduttaa. Toffe hymähti ja alkoi raivata keittiötä. Työpisteen säntillinen siistinä pitäminen oli tarttunut töistä.
”Jos sä haluaisit estää jonkun karkaamisen, mutta sä et saisi sitoa niitä paikoilleen tai lukita niitä huoneeseen, niin mitä sä tekisit?”
Erikoinen kysymys ei saanut Toffea keskeyttämään tiskikoneen täyttämistä. Hän ja Aro kävivät usein tällaisia keskusteluita. Hullut, mahdottomat ideat ja salaliittoteoriat kuuluivat Toffen lempiasioihin, mutta vain harva tiesi sen. Sellaisia mieltymyksiä ei kannattanut kirkossa kuulutella, ellei halunnut kylähullun mainetta riesakseen.
”Miksi mä pidän vankina jotain ihmisparkaa?” mies kysyi ystävältään.
”Ne on terroristeja”, Aro sanoi tympääntyneellä äänensävyllä viestittäen varsin selvästi, että Toffe kysyi täysin epäolennaisia kysymyksiä. ”No?”
”Hmm.” Toffe kävi kiskomassa taikinakulhon Aron ahneista, omistushaluisista käsistä ja laittoi senkin tiskikoneeseen. Hän pani pesutabletin paikoilleen ja sääti eko-ohjelman. Toffe kääntyi takaisin Aroon päin ja pani kätensä mietiskelevään puuskaan. Mies silmäili Aroa, ja he väläyttivät toisilleen ovelan salaliittolaisen hymyn. Riemu säkenöi heidän välillään. Huolettomasti Toffe sanoi:
”Ottaisin varmaan veitsen ja katkaisisin sen akillesjänteet.”
”Uu, karmivan spesifiä!” Aro huudahti Toffen vastauksesta ihastuksissaan. ”Miks just akillesjänteet?”
”Koska se on ihmisen vahvin ja suurin jänne. Jos ne paskoo, niin sitten ei kävellä kyllä metriäkään. Niiden katkaisu ois brutaalia, mutta tehokasta.”
”Mut eiks siinä oo valtimot vaarassa?”
”Pff, pikkuvikoja. En mä jaksa joidenkin terroristien hypoteettista verenhukkaa murehtia. Käy miten käy, mutta karata ne ei voi.”
Aro pärskähti.
”Vau, sä oot hurjan kylmä äijä, Torsti Kokko”, Aro nauroi.
”Nää, enkä. Ellet sitten rupee terroristiksi”, Toffe sanoi ja vinkkasi silmää. ”Sit saatan testata tätä teoriaa käytännössä.”
”Uu, lupaatko!” Aro sanoi silmät haastetta kipinöiden. Toffe nauroi.
”Mä lupaan”, hän sanoi juhlallisesti ja alkoi pyyhkiä märällä rätillä keittiötasoja.