Title: Itse, yksin, erikseen.
Author: Amnesiac
Rating: S
Genre: Angst, tuplaraapale
Disclaimer: J.K Rowlingin omistaa maailman henkilöineen.
Summary: Sota on viimein ohi ja Voldemort on kukistettu.
A/N: Monta kärpästä yhdellä iskulla.B) Osallistuu siis viikottainen raapale-, osasto- ja vuosi raapalehtien-haasteisiin. Itse en pidä tästä. Tässä on jotain kivaa ja sitten kuitenkin... njääh. No joo, toivottavasti pidätte tästä edes vähän.:)
Itse, yksin, erikseen
Lukuisat kädet taputtivat olalle, monet erilaiset äänet sanoivat "otan osaa" ohi mennessään, joku pysähtyi halaamaan. Joku sanoi tietävänsä miltä hänestä tuntui.
Mitkään sanat eivät riittäneet kuvaamaan sitä tunnetta, joka hitaasti tuntui tuhoavan kaiken tytön sisältä tämän seisoessa Suuren Salin ovella katsomassa hetki sitten loppuunkäydyn taistelun viimeisiä jäljelle jääneitä jälkiä. Hän ei vieläkään voinut tajuta olevansa nyt yksin, ainoa Patilin kahdesta sisaruksesta.
Kyynelet polttelivat silmäkulmia, mutta itku ei tullut, vaikka hän olisi halunnut itkeä. Huutaa ja itkeä pois sen kaiken pahan olon sisältään. Kurkussa tuntui pala ja hän uskoi tukehtuvansa pelkästään siihen tunteeseen. Toivoikin ehkä. Jos hän olisi voinut muuttaa tapahtumia, hän olisi tehnyt toisin. Paennut linnasta, eikä typerästi jäänyt leikkimään sankaria. Padma olisi lähtenyt, jos hän olisi halunnut ja nyt kaikki voisi olla paremmin.
Parvati pysähtyi tuijottamaan keskellä suurta eteishallia seisovaa poikaa, jonka hän tunnisti George Weasleyksi. Tämä mutisi itsekseen jotain korvatusta ja paremmista vitseistä, tuijotti eteensä silmät lasittuneina. Ja Parvati tiesi, että hän olisi ehkä ainut ihminen siellä, joka ymmärtäisi. Sanaakaan sanomatta Parvati syöksähti halaamaan itseään pidempää poikaa, joka halasi pienesti takaisin. Tiesi, että toinen ymmärsi oikeasti mitä hän oli joutunut kokemaan.
"Nyt kaikki pitää tehdä itse, yksin. Erikseen."
He olivat molemmat ulkoisesti haavoittumattomia ja silti menettäneet puolet itsestään.