Ficin nimi: Kahvilatyö ja potentiaalinen strippauspalvelu
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: South Park
Ikäraja: S
Paritus: Craig/Tweek
Genre: Slice of life, pieni fluff
Summary:
Onneksi sentään Craig pysyisi maisemissa, Tweek oli siunaillut tietämättä sen paremmin.
A/N: Onnistuin selättämään taiteellista ummetusta edes vähän, niin mukavaa. <3 Minulla ei ole hajuakaan, mistä kohti tekstin idea kaartui hupaisuuksiin, mutta tuli tästä joka tapauksessa aika sellainen kuin kuvittelin. En yleensä tapaa kirjoittaa sarjojen hahmoista tällä tavalla +5 vuotta canoniin nähden, mutta vaihtelu virkistää.
***
Siitä lähtien, kun Tweek oli täyttänyt viisitoista, kesäloma oli menettänyt merkityksensä pysyvästi. Muutamana aiempana kesänä hänen vanhempansa olivat velvoittaneet hänet auttamaan kahvilalla satunnaisia vuoroja, mutta sitä nykyä hän sai paiskia töitä vähintään viitenä päivänä viikossa. Ehkä hänen olisi silti ollut syytä olla kiitollinen, että hänen vanhempansa omistivat yrityksen, josta napata vuorenvarma kesätyöpaikka. Olihan se mukavampaa kuin postin jakaminen tai puutarhojen kitkeminen, muttei siitä kummoisille tienesteille päässyt. Lisäksi vapaa-ajan ja töiden välille oli hankala vetää rajaa, kun vanhempia näki sekä kotona että kahvilalla.
Sen lisäksi, että kahvila oli tunkenut itsensä hänen ja lapsuuden vinhojen kesäaktiviteettien väliin, oli hankala olla kokematta yksinäisyyttä. Ainoat kaverit, joita Tweek oli siihen mennessä – kesäkuun lopussa – nähnyt, olivat Butters ja Jimmy, ja heidänkin kanssaan hän oli vaihtanut kuulumisia tiskin takaa tummanvihreä esiliina yllään. Token oli tapansa mukaan reissannut perheineen johonkin Kaukaiseen ja Kalliiseen kohteeseen ja Clydella oli pitänyt kiirettä kaikkien sukkien lailla vaihtuvien tyttöystäviensä kanssa.
Onneksi sentään Craig pysyisi maisemissa, Tweek oli siunaillut tietämättä sen paremmin. Noin viikko loman alkamisesta Tuckerin perhe olikin päättänyt matkata mummin luokse Oregoniin ja palata takaisin vasta hieman ennen itsenäisyyspäivää. Pisteenä iin päälle reissusta tiedottaminen oli päätetty hoitaa ilmoitusluontoisesti. Craig oli ilmoittanut jäävänsä mielellään talonvahdiksi, mutta sellaiseen ei ollut kuulemma suostuttu edes harkinnan tasolla.
"P-pelkäävätkö ne sinun järjestävän kotibileet tai jotain?" Tweek oli kysynyt sohvan käsinojaa eksyneenä naputellessaan.
"No en tiedä", Craig oli murahtanut vastauksena. "Pelkäävät minun varmaan kauppaavan huumeita päivätyökseni ja käyttävän loput rahat Herra Orjan strippauspalveluun."
"Herra Orjan mihin?" Tweek oli köhähtänyt ja kavahtanut kauemmas. "Mitä saamaria sinä oikein etsit netistä!?"
"Otahan rauhassa. En usko, että sellaista on edes olemassa", Craig oli naurahtanut kuivasti ja nykäissyt hänet takaisin kainaloonsa.
"Jonkin sellaisen Herra Orjalta voisikin olettaa löytyvän", Tweek oli mutissut takaisin.
"Kieltämättä."
"Perusta sinä sellainen kotikäyntistrippauspalvelu, niin voit kokeilla sen varjolla jäädä kaupunkiin", Tweek oli heittänyt.
"Hei, tuossahan on ideaa."
"Ei ole!" Tweek oli ärähtänyt naama punaisena. "Se oli kökkö vitsi!"
"Väitätkö, että minä strippaamassa olisi kökkö vitsi?"
"No en. Ääääh, unohda...!"Loppujen lopuksi Craigin järkevät vasta-argumentit vanhempiensa päätökseen olivat huvenneet nopeasti ja kahden käden voimin esitellyt keskisormet sinetöineet kohtalon. Seuraavat päivät saattoikin sitten viettää osana idyllistä kesälomaansa viettävää ydinperhettä.
Ensimmäisen viikon Tweek oli kestänyt, mutta toisen tullessa perjantai-iltapäivään häntä alkoi toden teolla jyystää. Oli vaikea iloita vapaasta viikonlopusta, kun se kuitenkin tuhlaantuisi vain kotona mätänemiseen. Ei sillä, etteikö hän olisi viihtynyt kotona, mutta rajansa kaikella. Samalla Tweek moitti itseään, sillä olihan sitä nyt syytä osoittaa syvää kiitollisuutta viikonloppuvapaille. Ensimmäistä kertaa aikoihin hän saisi vilpittömän iloisesti vastata asiakkaiden viikonlopun toivotuksiin.
Ennen vapaasta nauttimista oli kuitenkin mietittävä alkuviikosta tehtäviä tilauksia, ja se jos mikä laittoi Tweekin pasmat sekaisin. Tavallisesti äiti hoiti tilausten kirjaamisen ja kuittaamisen, mutta sinä iltapäivänä tilauskansio ja PDA oli isketty hänen kouraansa muutaman saatesanan kera. Tweek istui toimiston tuolilla jäykkänä kuin tikku lantakasassa ja jyrsi huultaan miettiessään, mitä kaikkea parin viikon päästä kaivattaisiin kipeästi. Vessapaperia oli ihan hyvä määrä, samoin lautasliinoja, mutta ehkä hänen olisi ollut syytä hankkia lisää pieniä sokeripusseja. Ties vaikka heti ensi viikon alussa kahvilaan tupsahtaisi joku, jonka kahvi- ja sokerihammasta kutittaisi oikein olan takaa ja mukaan kääntyisi kourallisen verran sokeria. Sitähän ei koskaan tiennyt.
“Tweek!” isän ääni kuului takaovelta. “Etkö kuule kelloa? Tiskillä on asiakas!”
Niinpä tietysti on, Tweek huokaisi ja ponkaisi tuolistaan. Hän oli ollut niin keskittynyt ajattelemaan sokeripusseja, ettei kutsukellon kilahdus ollut tavoittanut häntä. Että pitikin jonkun saada kahvia ja virvokkeita juuri silloin, kun hänellä oli kädet ja pää täynnä töitä. Iltapäivä kahden ja kolmen välillä tapasi olla hiljainen aika, kun kaikki olivat jo syöneet lounaan, mutteivät vielä hinkuneet välipalaa. Tweek oli toivonut voivansa käyttää edes puoli tuntia tilausten tekemiseen, mutta se suunnitelma vesittyi joka askeleella salin puolelle.
“Iltapäivää”, Tweek ehti tervehtiä automaattisesti, ennen kuin tajusi, kuka tiskin takana seisoskeli.
“Hei, muru.”
“Jeesus Kristus!”
“Ihan vain Craig riittää”, Craigilla oli otsaa tokaista takaisin.
“S-säikäytit minut, senkin pökäle!” Tweek ärähti takaisin. “Mistä pirskatista sinä siihen ilmaannuit?”
“Ovesta”, Craig totesi olankohautuksella. “Joten... meinasitko vain jäädä sinne?”
Tweek tuhahti, kiersi tiskin toiselle puolelle ja uppoutui tiiviiseen halaukseen. Tavallisesti he eivät olisi vaivautuneet osoittamaan kiintymystään julkisesti niin avoimesti, mutta nyt kunnon halailuun oli jokunen hyvä syy. Ensinnäkin Craig oli ainoa asiakas koko putiikissa ja toiseksi tämän tupsahtaminen paikalle oli ollut niin yllättävää, että Tweekin sydän hakkasi yhä kurkussa asti.
"Olisin tullut jo vähän aiemmin, mutta oli pakko ottaa nokoset", Craig tuumasi. "Autossa ei saanut kunnolla nukuttua."
"Mitä varten te kaikki palasitte jo nyt?" Tweek ihmetteli, ja Craigin naurahdus kutitti hänen korvaansa.
"Vanhempani tajusivat aika nopeasti, ettei mummia ja vaaria siedä pirukaan kahta viikkoa putkeen."
Tweek tukahdutti naurahduksen, vaikka olikin vähän pahoillaan Craigin viime aikojen koettelemuksista. "Etkä voinut sitten laittaa minulle viestiä, että palaatte jo nyt! Mitä jos minulla olisi ollut menoa nyt viikonloppuna?"
"Onko sinulla menoa?"
"Ei minkäänlaista!"
"Hyvä sitten", Craig totesi. "No joo, olisin kai voinut ilmoittaa jotain etukäteen, mutta silloin se ei olisi ollut yllätys."
"Minä vihaan yllätyksiä, ja sinäkin luupää tiedät sen", Tweek ärähti Craigin T-paidan rintamukseen.
"Ilmeesi oli kyllä näkemisen arvoinen."
"Et hirnu minulle siinä! Odotas vain kun pääsen töistä –"
"Meneekö siihen vielä kauan?"
Tweek katsahti seinäkelloa. "50 minuuttia vielä."
"No hyvä", Craig tuumasi ja päästi hänestä irti. "Taidan jäädä tänne siksi aikaa odottelemaan ja käyttämään aikani hyödyksi."
"Aha. Millä tavalla?" Tweek kysäisi kipaistessaan tiskin toiselle puolelle valmistelemaan vaniljacappuccinoa, joka oli Craigin suosikkikahvi.
"Pohdin sinulta saamaani kuningasideaa ja mietin lisää sitä strippauspalvelua pieneksi kesäharrastukseksi."
"Voi Jeesus sinun kanssasi."
"Kuitenkin sinulla oli ikävä", Craig hymähti ärsyttävästi.
"Totta helvetissä minulla oli ikävä! Ei se ollut mikään salaisuus", Tweek tuhahti kahvin ojentaessaan ja asteli takaisin toimistoon leveä virne kasvoillaan.
