Ficin nimi: Kädenjälki sydämellä
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: lempeän fluffyinen slice of life
Ikäraja: S
Paritus: Neville/Hermione
Yhteenveto: Hermione istuu pöydän ääreen ja pujottaa tummanvihreän langan neulansilmään. Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
Kirjoittajalta: Osallistuu
Sana/kuva/lause10 #2 -haasteeseen sanalla
parsia. Sanasta tuli mieleen Hermione neulomassa ja Neville reikäisessä villapaidassa. Ajatuksesta jalostui tällainen pieni ficlet
Kädenjälki sydämelläNevillen villapaidan rinnassa on taas peukalonmentävä reikä.
”Entistus ei taida enää tehota”, mies sanoo mietteliäänä Hermionelle, joka tutkii piikkipensaan aiheuttamaa vahinkoa keittiön ikkunasta tulvivassa kevätvalossa. ”Kuidut ovat käyneet liian hauraiksi, kun samaa kohtaa on korjattu niin monta kertaa.”
Hermione nousee ylös ja laskee oliivinvihreän, nukkaisen neuleen keittiön pöydälle.
”Hätä ei ole tämän näköinen”, hän sanoo hymyillen ja koskettaa ohimennessään Nevillen olkapäätä, jota verhoaa enää pehmeäksi kulunut aluspaita. Hermione penkoo lipastonlaatikoita, kunnes löytää alimmasta villalankaa ja parsinneulan.
”Voin korjata sen perinteisin keinoin. Se käy käden käänteessä.”
Neville nyökkää ilahtuneena. Hermione istuu pöydän ääreen ja pujottaa tummanvihreän langan neulansilmään. Lanka on hieman eri sävyä kuin ikivanha, Augusta-mummin neuloma villapaita. Se ei kuitenkaan haittaa Nevilleä, joka ei tahdo muuta kuin saada rakkaan paitansa jälleen ehjäksi.
Hermione katsahtaa ulos ikkunasta langanvetojen välissä. Kevätaurinko lämmittää jo puutarhaa, ja lintujen sirkutus kantautuu sisään avoimesta tuuletusluukusta. Piikkipensaan viereen on unohtunut lapio, joka makaa maassa pienen multakasan ja siemenpussin seurana.
”Ajattelin kaivaa pensaan ylös. Jos laittaisi tilalle alvejuurta ja keltamataraa”, Neville sanoo.
Hermione näkee sielunsa silmin, kuinka Neville polvistuu maahan kuluneissa samettihousuissaan ja vanhassa vihreässä villapaidassaan, hihat kyynärpäihin asti käärittynä. Puutarhassa on joskus painettava kädet multaan – kaikkea ei voi tehdä taioin, jos haluaa saada siemet versomaan vahvoina omasta voimastaan.
”Kuulostaa hyvältä ajatukselta”, Hermione sanoo hymyillen.
Neville hymyilee takaisin ja nousee laittaakseen teeveden kiehumaan. Hän kutsuu kuiva-ainekaapista pussillisen mustaherukkateetä ja antaa kevyen sauvanheilautuksen varistaa sitä teepannuun. Pian pöydälle laskeutuu kaksi höyryävää mukia ja lautasellinen kaurakeksejä.
Parsinneula liikkuu edestakaisin, viimeistellen korjauksen vielä muutamalla pistolla. Lopulta Hermione päättelee langan, nousee ja ojentaa paidan takaisin Nevillelle.
”Kokeile sitä.”
Neville kiskoo villapaidan päälleen. Reikä on tiessään ja paikattua kohtaa koristaa vihreä, lehdenmuotoinen kirjailu.
”Sehän on upea”, Neville sanoo. ”Kiitos.”
”Ole hyvä.”
Neville vetää Hermionen lähelleen ja kietoo kätensä halaukseen. Hermione nojaa päätään Nevillen rintaa vasten. Hänen kädenjälkensä lepää Nevillen sydämen päällä, eikä mies tarvitse sanoja ymmärtääkseen huolellisesti kirjaillun kuvion syvemmän merkityksen.
”Tuletko kanssani ulos teen jälkeen?” Neville kysyy, silittäen hellästi Hermionen selkää.
Hermione vetää sisäänsä villapaidan ja Nevillen tuoksua. Hän ajattelee auringon lämmittämää maata ja multakasan vierellä odottavaa siemenpussia. Kevätkylvöä ja miestä samettihousuissaan.
”Tulen.”
Neville painaa nenänsä hetkeksi Hermionen kiharoihin ennen kuin he erkanevat toisistaan.
Tee on vahvaa ja juuri sopivaksi jäähtynyttä. Tyhjät kupit jäävät pöytään, kun Hermione pujahtaa Nevillen perässä eteiseen ja sujauttaa jalkansa saappaisiin. Neville käärii villapaitansa hihat ja vilkaisee Hermionea hymyillen, kun he astuvat ulos aurinkoon.