Nimi: Harhautus
Kirjoittaja: Seila
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama, angst, tuplaraapale
A/N: Löysin tämän tiedostojeni kätköistä ja hämmennyin miksen ole julkaissut tätä. Varmaan ajatellut vain kirjoittaa pöytälaatikkoon. No, tykkäsin kuitenkin tästä löydöstä, joten ajattelin nyt sen tänne tipauttaa. Jonkinmoista tajunnanvirtaa muistaakseni ollut.
Harhautus
Hiljainen koti odottaa. Potkin kengät jaloistani ja ripustan takin henkariin, huikaten samalla heipat. Kukaan ei vastaa. Olohuoneessa nukkuu yksi karvakasa kerällä. Toinen on vallannut parisängyn makuuhuoneessa ja nostaa päätään minut nähdessään. Rapsutan korvan takaa molempia rientäessäni suihkuun.
Vesi huuhtoo käsidesin ja hien hajut yltäni. Tunnen itseni taas puhtaaksi. Kuivailen hiuksiani pyyhkeeseen ja huomaan mieleni alkavan murtua. Päivän ajaksi kootut ajatukset horjuvat, ja jään tuijottamaan peilin kuvajaista. Vaalea tukka sotkussa, välttelevät vihreät silmät. Huomaan laihtuneeni ja yritän olla siitä hyvilläni. Tämä ero tekeekin hyvää.
Pidän itseni kiireisenä, touhuan. Teen ruokaa, tiskaan. Keitän teetä ja istun alas pelaamaan. Viestittelen kavereilleni uudesta pelistä ja soitan parhaalle ystävälleni. Tahdon puhua, selittää turhanpäiväistä paskaa ja nauraa. Selviän myöhälle iltaan, kunnes puhelimeni hiljenee ja pimeys laskeutuu taivaalta. Kissat maukuvat malttamattomina ruokaa, ja jalkojani kylmää.
Sängyssä makaan tottumuksesta omalla puolellani, kissa käpertyy tyynyni viereen. Minua paleltaa ja tärisyttää, pala on noussut kurkkuun. Yritän nieleskellä sitä pois, harhauttaa itseäni tyhmillä videoilla. Silmiäni polttelee ja tiedän häviäväni tämän taistelun. Lämpimät kyyneleet valuvat pitkin ohimoitani ja kastelevat tyynyn. Lopulta minä nukahdan.
Aamulla herään kuulokkeiden johto kaulani ympärillä, puhelin jossain allani. Päätä särkee ja peilistä tuijottaa hirviö turvonneine silmineen. Kylmäkalle toimii hyvin ja kerään itseni tottuneesti kasaan.
Olen pian kuin uusi.
