FMA: Vaikeita hymyjä | K-11 | Al/Winry/Paninya, Ed/Roy | (9/9)

[Pura]

Nimi: Vaikeita hymyjä
Kirjoittaja: Pura
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: K-11
Paritukset: Alphonse/Winry/Paninya, Ed/Roy
Genre: fluff, pohdiskelu, rakastuminen
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: viittauksia seksiin sekä suhteeseen, jossa iso ikäero
Haasteet: Spurttiraapale V sanoilla hymy, siemen, varoittaa, kiihottava, veistellä, me, aurinkoinen
Yhteenveto:
Ensimmäinen asia, jonka Al tuntee, on kylmä maa hänen allaan. Ensimmäinen asia, jonka hän maistaa, on kasvoilla valuvien kyynelten suola.

A/N: FMA on ollut sydäntäni lähellä jo kymmenisen vuotta, ja olen siitä kirjoitellutkin pöytälaatikkoon kaikenlaisia pätkiä vuosien saatossa, mutta ehkä nyt on viimein aika yrittää kirjoittaa jotakin ihan julkaisukuntoon asti. Al saakoon kunnian olla tämän ensimmäisen pienen tarinan keskipisteessä <3 En tiedä yhtään, mistä tämä kolmio tuli, mutta mikäs sen parempi yhdistelmä kuin kaksi ihanaa tyttöä ja yksi ihana poika Ja tietenkin Ed ja Roy pyörivät taustalla, en varmasti osaisi kirjoittaa FMA:sta parittamatta heitä.
Tämä sijoittuu siihen kohtaan, kun Al on saanut kehonsa takaisin ja Ed luopunut alkeamiasta, ja lähtee sitten omaan suuntaansa.

Rosmariinille kiitos inspiroivista tuoksusanoista! <3



-


Vaikeita hymyjä



- I - hymy - 100 -


Ensimmäinen asia, jonka Al tuntee, on kylmä maa hänen allaan. Ensimmäinen asia, jonka hän maistaa, on kasvoilla valuvien kyynelten suola.

Ed sanoo jotakin käsittämätöntä, jonka Alin korvissa kohiseva veri peittää alleen. Hymy veljen kasvoilla venyy niin leveäksi, että sen täytyy olla kivulias, ja Al vastaa siihen samalla mitalla. Kaikkialle sattuu, kipu on kokonaisvaltaista, jäytävää ja kaunista, sillä se kertoo hänen olevan elossa. Se kertoo hänen olevan kehossa, joka pystyy taas tuntemaan.

Hän ojentaa kätensä, ja Ed kompuroi hänen syliinsä. Hän hautaa kasvonsa Alin luisevaan rintaan, ja Al nauraa kyynelten läpi kiertäessään laihat, heikot käsivartensa veljensä tärisevien hartioiden ympärille.



-


- II - siemen - 200 -


Al on pitkään niin heikko, etteivät he voi matkustaa viereiseenkään kaupunkiin, saati sitten Resembooliin asti. Hän nukkuu sairaalan kalpeanvirheissä lakanoissa, joiden sitruunainen tuoksu ei peitä huoneen kitkerää desinfiointiaineen hajua alleen, mutta josta Al nauttii täysin rinnoin. Se on ihme, samoin kuin lakanoiden karheus.

Vuodet haarniskan vankina saivat Alin unohtamaan niin monia asioita, että välillä hän pelkäsi kehonsa saamista takaisin; pelkäsi, ettei enää osaisi olla siinä eikä kohdata maailmaa kaikkine hämmentävine puolineen. Haarniskassa hänellä oli näkö ja kuulo, jonkinlainen tylsynyt ja typistynyt tuntoaistikin, mutta ei muuta. Hän yritti pitää muistoistaan kiinni, mutta kun lämpö, tuoksut ja maut ovat kauan kokonaan poissa, sitä unohtaa millaista niitä oli kokea.

Nyt muistot palaavat hyvää vauhtia päivien kuluessa ja hänen kehonsa vahvistuessa. Hän on kuin siemen, joka puhkeaa kasvuun hurjaa vauhtia, ja jokainen päivä antaa hänelle lisää voimaa kohottautua kohti aurinkoa.

Ed istuu hänen kanssaan sängyssä ja letittää hänen käsittämättömän pitkät hiuksensa, lukee hänelle silloin kun hänen rasitukseen tottumattomat silmänsä eivät enää pysy auki, ja jokaikinen hetki Edin omat silmät ovat täynnä ihmetystä ja kiitollisuutta. Al nojaa Edin olkaan ja hengittää hänen tuoksuaan. Jotenkin siinä on yhä sävyjä metallista ja öljystä, vaikka automailin kylmän metallin tilalla on taas lämmintä ihoa, vahvaa lihasta ja ohuita linnunluita.

[Pura]

-


- III - varoittaa - 100 -

Winry soittaa ja varoittaa, että tuo Paninyan mukanaan tullessaan Keskukseen. Al ei oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, mutta kun tytöt seuraavana iltana juoksevat sisään hänen huoneeseensa, hän toivottaa kummankin tervetulleeksi tiukalla halauksella.

Ed hymyilee yhtä onnellisena ja hölmön näköisenä kuin nähdessään Alin ensi kertaa jälleen kehossaan, mutta vetäytyy nyt istumaan syrjempään, aivan sängyn päätyyn. Winry ja Paninya asettuvat nauraen makoilemaan Alin kummallekin puolelle, ja heidän kosketuksensa on pehmeämpi kuin Edin. Winryn helpotuksenkyyneleet hänen ihollaan tuntuvat kuumemmilta, ja Paninya tuoksuu herkemmältä kuin Al olisi osannut odottaa, kamomillalta ja Winryn omenapiirakalta. Jostain syystä tuntuu oikealta ja helpolta kiertää käsivarsi hänenkin ympärilleen.


-

[Pura]

-


- IV - kiihottava - 300 -


Al päästetään viimein sairaalasta, ja he neljä rakentavat puolivanhingossa yhteisen arjen pikkuiseen vuokrakaksioon lähelle esikuntaa. Kuvio toimii hämmentävän hyvin, mutta yksi heistä sopii siihen eri tavalla kuin muut, ei yhtä saumattomasti.

Ed lupasi jättää työnsä armeijassa heti, kun he eivät enää tarvitsisi sen resursseja, mutta sitä lupausta hän ei jostain syystä osaa täyttää. Valtionalkemistiksi hänestä ei enää ole, tietenkään, mutta hän pysyy Mustangin osastolla joissakin muissa tehtävissä. Hän tekee pitkiä päiviä milloin toimistolla ja milloin Mustangin mukana poliittisissa kuvioissa, ja luulee, ettei Al huomaa hänen usein tuoksuvan savulta, tuhkalta ja vieraalta partavedeltä.

Winry tekee satunnaisia vuoroja kahdessa eri automail-liikkeessä, ja Paninyakin jää mielellään kaupunkiin.

“Hän on päättänyt jäädä, ja mihin minä ilman häntä lähtisin”, hän nauraa Alin kysyessä siitä huolissaan. Hänen silmissään on raivokasta lämpöä hänen katsoessaan Winryä, mutta hänen kätensä on pehmeä laskeutuessaan hellästi Alin ranteelle.

Edin silmissä asuu tätä nykyä suru, jota Al ei ymmärrä ja josta Ed ei puhu, vaikka hän yrittää kysellä. Osittain se on alkemian jälkeensä jättämää tyhjyyttä ja kaipausta, mutta siinä ei ole kaikki. Yhä useammin häntä ei kuulu yöksi kotiin, ja Al löytää itsensä Winryn ja Paninyan huoneesta hänen ja Edin jakaman tyhjän huoneen sijaan.

“Älä viitsi, olet kaunis”, Winry kuiskaa, kun Al yrittää piilottaa kehonsa peittojen alle. Se on yhä heiveröinen ja hauras, lonkkaluut piirtyvät näkyviin liian selvästi ja reidet ovat hoikat ja epävarmat kuin vastasyntyneellä peuranvasalla.

Winry on pehmeä ja vaalea, iho kuin silkkiä tai kermaa; Paninyan keho on tumma ja vahva kuin tammi, ja suklaasilmineen ja hopeaa kimaltavine jäsenineen hän on pelottavan kaunis. Heidän toisiaan vasten luomansa kontrasti näyttää kutsuvalta ja kiihottavalta, ja he selvästi nauttivat hänen hämmentyneestä katseestaan, hänen kiusaantuneesta kokemattomuudestaan. Heidän rinnallaan Al tuntee olonsa pelokkaaksi pikkupojaksi, mutta kun he sammuttavat valot ja vetävät hänet lämpimiä kehojaan vasten, hän ei osaa muuta kuin rentoutua ja antaa heidän koskettaa.


-

[Pura]

-


- V - veistellä - 350 -


Aamulla Al nousee sängystä kasvot punaisina ja pieni hymy suupieltään nykien. Yön tapahtumat vilisevät mielessä tuntemuksien, tuoksujen ja makujen kirpakanmakeana, huumaavana sekamelskana. Hän ei kadu mitään, mutta hänestä tuntuu, että hän tarvitsee hetken selvitelläkseen ajatuksiaan.

Winry nukkuu vielä, tuhisee hiljaa jossakin takkuisten hiusten verhon takana, mutta Paninya on hereillä ja tarttuu Alin käteen. Peitto valuu pois hänen alastomalta vartaloltaan hänen noustessaan istumaan, ja nousevan auringon vaimea hohde kiiltelee automailien pinnalla siinä, missä ne liittyvät reisien tummaan, pehmeään ihoon. Al muistaa suudelleensa polkuja kylmältä metallilta kuumalle iholle ja ylemmäs, muistaa Winryn hellän käden hiuksissaan ohjaamassa häntä. Kasvoja polttaa, ja hän ihmettelee miten pystyi sellaiseen yön pimeydessä, kun nyt ajatuskin tuntuu riettaalta.

“Älähän karkaa”, tyttö virnistää, ja hymy vain levenee Alin painaessa katseensa ja kurkotellessa lattialle viskottuja vaatteitaan lähemmäs.

“En”, hän lupaa ujosti paidan uumenista, ja kun hän saa sen vedettyä päälleen, Paninya tarttuu kaulukseen ja vetää hänet lähelle. Aamun kirkkaassa valossa suudelma tuntuu taas uudelta ja maagiselta, ja Paninyan unesta lämmin kosketus tuntuu hyvältä.

“Voisin tuoda teille aamupalaa”, hän mutisee kevyesti ahavoituneita huulia vasten.

“Oho”, Paninya naurahtaa matalasti. “Tiesinhän, että sinusta tulee hyvä lisä tähän suhteeseen.”

Al solkottaa jotakin hämillään, kiskoo housut jalkaansa ja karkaa ovesta kompuroiden, kuullen takaansa Paninyan naurun ja Winryn äännähdyksen, kun tämä herää heidän ääniinsä.

On vielä aikaista, mutta avatessaan radion Al osuu aamun ensimmäisiin uutisiin, ja niitä kuunnellessaan hän alkaa valmistaa aamupalaa. Kahvi keittyy liedellä suuressa pannussa, ja sen vieressä hän paistaa munia ja pekonia. Hän on juuri veistelemässä vaaleasta limpusta paloja lautasille, kun käytävästä kuuluu vaimeaa avainten kilinää, ja sitten ovi aukeaa.

Al seuraa huvittuneena, kuinka Ed kiskoo kengät jalastaan mahdollisimman hiljaa ja tekee parhaansa hiipiäkseen kohti heidän huonettaan päästämättä ääntäkään, vain kääntyäkseen ja huomatakseen Alin katselevan häntä keittiön oviaukosta. Veli hätkähtää niin rajusti, että on kompastua, mutta onnistuu pitämään tasapainonsa.

“Helvetti!” Ed älähtää puoliksi kuiskaten. “Ajattelin, että olette varmasti vielä nukkumassa. Pitääkö sinun olla tuollainen aamuvirkku?”

Al viittoo hänet virnuillen keittiöön odottamaan aamupalan valmistumista. Kun Ed kulkee hänen ohitseen, hän ei voi olla huomaamatta tämän hiuksiin takertunutta savun ja partaveden tuoksua ja sitä, että Edin ryppyiset vaatteet ovat samat, jotka tällä oli päällään eilen.


-

A/N: Kuulisin mielelläni mielipiteitä tästä, joten kommentit olisivat tosi arvostettuja!

[Pura]

-


- VI - me - 350 -


Ed alkaa pyytämättäkin auttaa, nostaa kaapista lautasia ja laseja, etsii jääkaapista appelsiinimehun. Hän nostaa pöydälle kahvimaidonkin, vaikka vilkuileekin sitä nyrpeästi, aivan kuin häntä loukkaisi, että se kehtaa elää heidän jääkaapissaan.

Kesken touhunsa Ed kuitenkin jähmettyy katsomaan Alia tarkemmin. Kultainen katse porautuu hänen kaulansa ihoon.

“Joko tässä röttelössä elää jonkilaisia hirviöluteita - mitä en suoraan sanottuna yhtään ihmettelisi - “ Ed aloittaa hitaasti, “tai sitten sinulla on vähän selitettävää kaulasi kunnosta.”

Al tuntee kasvojensa helahtavan tummanpunaisiksi. Hän läpsäyttää molemmat kädet kaulalleen peittääkseen jäljet, joita sillä ilmeisesti on, mutta ei voi kiusaantuneisuutensakaan keskellä olla olematta pohjattoman onnellinen siitä, että hänellä on kaula, johon voi suudella mustelmia, ja posket, jotka voivat punastua.

“En ole törmännyt luteisiin”, hän myöntää ja sukii kiusaantuneena hiuksiaan otsalta taaksepäin. Niiden latvat hipovat alaselkää, ja hänen pitäisi oikeastaan leikkauttaa ne. Paninya kuitenkin ilmaisi eilen, että pitää siitä, miltä hän ja Winry näyttävät yhdessä pitkine vaaleine hiuksineen, joten ehkä hänen täytyy vielä harkita.

“Keneen sitten?” Ed kysyy huoletonta esittäen ja varastaa pekonisiivun. Al ei pysty estämään katsettaan vilahtamasta tyttöjen huoneen suuntaan. Sieltä kuuluu hiljaista puhetta, jonka sanoja ei erota, ja hän tuntee hölmön hymyn leviävän kasvoilleen.

Ed katsoo hölmistyneensä ensin häneen, sitten tyttöjen huoneen oveen, ja sitten taas Aliin. Sitten hän räjähtää nauruun ja vetää Alin kovakouraiseen halaukseen, pörröttäen hänen hiuksiaan villisti.

“Al! Miten pitkään olet ollut tuollainen naistenmies?” Ed hekottaa ja pyörittää häntä ympäri huonetta. Al ei voi olla yhtymättä nauruun helpottuneena siitä, että Ed ei näytä vihaistuneen tai pettyneen häneen.

“Minä - me -” hän änkyttää tietämättä itsekään, mitä sanoa tilanteesta. “Tämä on hyvin uusi juttu. Eilen vielä… olin miettinyt kyllä, mutten ihan uskaltanut toivoa…”

Ed työntää hänet hartioista taaksepäin katsoakseen häneen epäuskoisen näköisenä. Ilmeisesti hän kuitenkin löytää Alin kasvoilta totuuden, sillä hän nyökkää naurahtaen.

“En osannut odottaa ihan tällaista, mutta onnittelut taitavat olla kohdallaan kaikille teistä”, Ed virnistää. “Heti sen jälkeen, kun olen uhkaillut heitä tarpeeksi ja käskenyt kohdella pikkuveljeäni hellästi!”

Al punastuu taas.

“Entä sinä?” hän kysyy nopeasti. “En taida olla ainut, jolla oli… tapahtumarikas yö.”

Edin hymy katoaa kuin taikaiskusta, ja sen tilalle ilmestyy murhanhimoinen ilme. Al kuitenkin tuntee veljensä, ja näkee äreyden taakse kätkeytyvän loukkaantumisen ja surumielisyyden.


-

[Pura]

-


- VII - aurinkoinen - 350 -


Kuin tilauksesta radion asiallinen uutistenlukija mainitsee prikaatinkenraali Mustangin Ishvalin uudelleenrakennushankkeen etenevän aikataulussa, vaikka se onkin viime aikoina kohdannut vastarintaa muutamalta taholta.

“Vai muutamalta ja viime aikoina”, Ed puuskahtaa ja rojahtaa istumaan pöydän ääreen. “Roy on tehnyt töitä niska limassa jo kuukausia, koko ajan niiden paskiaisten kanssa tapellen, ja rahoitusta alkaa tippua vasta nyt. Ihan kuin niiden olisi niin helvetin vaikeaa ymmärtää, ettei kouluja ja uutta sairaalaa rakenneta tyhjien sanojen varaan, vaan siihen tarvitaan rahaa ja resursseja, jotka on pakko ottaa jostakin.”

Al istahtaa pöytään Ediä vastapäätä ja hymyilee varovasti. “Media on mitä on.”

Ed murahtaa ja tarttuu leipäpalaan. Hän kasaa sen päälle kananmunan ja pekonia ja haukkaa valtavan palan. Al odottaa hänen nielaisevan ennen kuin uskaltautuu kysymään suussaan polttelevan kysymyksen.

“Hänkö on nykyään Roy?”

Ed yskähtää ja yrittää piiloutua leivänpuolikkaan taakse.

“Saat katua, jos kerrot jollekulle, että sanoin niin”, hän uhkaa, mutta äänestä puuttuu pontta. Al vain istuu hiljaa ja katselee häntä, ja lopulta Ed huokaisee ja jatkaa.

“On hän. Se paskiainen. Yritän kovasti pitää häntä edelleen vain kusipäisenä esimiehenäni, mutta ei siitä tule mitään.”

Al töytäisee veljensä polvea hellästi pöydän alla. Ed näyttää siinä istuessaan niin pieneltä ja väsyneeltä, ja tällainen suorapuheisuus on harvinaista. Al melkein kaipaa niitä aikoja, kun Edillä oli tapana hymyillä aurinkoisesti ja kirota mies maan rakoon aina tilaisuuden tullen ja välillä ilmankin. Tämä uusi, surkea ja uupunut Ed on hämmentävää nähtävää.

“Mitä te teitte eilen?” Al kysyy, vaikka pelkää vastausta hiukan.

Ed huokaisee ja luo häneen punnitsevan katseen. Sitten tämän hartiat laskeutuvat aavistuksen, ja tämä näyttää tekevän päätöksen olla rehellinen.

“Kävimme strategioita läpi yömyöhään asti, ja sitten kun aloin vihjailla, että minun pitäisi jo lähteä, hän rupesi kamalan huolehtivaiseksi ja tarjosi yösijaa”, Ed pyöräyttää silmiään niin, että Al pelkää jonkin nyrjähtävän tämän päässä.

“Päädyimme yhdessä suihkuun, koska hänen kanssaan siinä aina vain käy niin, ja pääsin sitten lopulta nukkumaan vasta aamuyöllä.” Al tuntee punastuvansa sadannen kerran sinä aamuna ja yrittää olla ajattelematta veljeään ja tämän pomoa yhdessä suihkussa, muttei voi laukkaaville ajatuksilleen mitään. Ajatus Mustangista tekemässä mitään niin inhimillistä on edelleen outo. Osa Alista haluaisi yhä nähdä prikaatinkenraalin vain ja ainoastaan Edin esimiehenä.


-

[Pura]

A/N: Vihdoin valmista! Vähän hirvitti, saanko tätä sarjaa ikinä loppuun, mutta tulivathan ne vikatkin pätkät sitten lopulta. Näistä hahmoista olisi mahtavaa kirjoittaa lisääkin <3


-


- VIII - 300 -


Hän on kuitenkin tiennyt Edillä olevan tunteita Mustangia kohtaan jo pitkään, ja hän on aistinut niiden johtaneen johonkin, mutta on aivan eri asia kuulla asia suoraan. Hänen mieltään ei lainkaan kohota se, miten tyytymättömältä Ed näyttää. Se suihku ei taida olla Edin pohjimmainen loukkaantumisenaihe, sillä tämä jatkaa. “Ja sitten, paskiainen kun on, hän potkaisi minut ulos kukonlaulun aikaan kun lähti itse töihin.”

Al puuskahtaa ja vannoo mielessään, että sanoo Mustangille pari valittua sanaa, kun seuraavan kerran törmää tähän. Jos hän osaa ensimmäisen yhteisen yön jälkeen laittaa aamupalaa, Mustanginkin pitäisi kyetä osoittamaan edes jonkinlaista huomaavaisuutta. Edillä on tänäänvapaapäivä, eikä tämä varmasti odottanut sen alkavan tuolla tavalla. Al ei tiedä Mustangin ja Edin tilanteesta juuri mitään, mutta sen hän tietää, että se on ollut tilanne jo aika pitkään.

“Onko hän sinulle muuten… hyvä?” hän uskaltautuu kysymään. Ed tuhahtaa vihaisesti.

“Niin hyvä kuin nyt satunnaiselle petikumppanille ollaan. Välillä hän käyttäytyy ihan oudosti, kokkaa ja hellii ja mitä lie, ja välillä taas on kuin olisin vain joku puolituttu, ja vielä ärsyttävä sellainen.”

Al pidättäytyy huomauttamasta, että Ed osaa halutessaan olla äärimmäisen ärsyttävä, ja äännähtää myötätuntoisesti.

“Et varmaankaan ole sanonut hänelle, että haluaisit vähemmän ulos potkimista ja enemmän sitä… ‘mitä lie’?”

“En vitussa”, Ed puuskahtaa. “Jos se idiootti ei itse sitä tajua, minä en ainakaan aio alkaa vääntää hänelle rautalangasta.”

“Veli…” Al huokaisee päätään pudistaen, mutta antaa asian siltä erää olla.

“Nyt riittää puhe hänestä!” Ed päättää. “Voin haikailla kuin ihastunut pikkutyttö joskus myöhemminkin. Aioitko sinä olla romanttinen ja viedä… tyttöystävillesi aamupalaa?”

Ed kompastelee sanan kohdalla, ja Al hieraisee kiusaantuneena niskaansa. Hänelläkään ei ole millekään mitään hyvää termiä.

“Haluatko tulla kuokkimaan?” hän kysyy, ja hymyilee, kun Ed nyökkää painokkaasti.

“Minähän olen jo aloittanut”, hän sanoo leivän läpi, ja alkaa keräillä suurelle tarjottimelle sitä osaa ruuasta, joka ei ole vielä kadonnut hänen kurkustaan alas.


-


- IX - 350 -


“Hoi, akat”, Ed huikkaa kohti Winryn ja Paninyan huonetta, “vaatetta päälle!”

“On jo!” kuuluu Winryn vastaus.

Ed nyökkää helpottuneena ja johtaa kulkua makuuhuoneeseen. Al tuntee itsensä isoveljen perässä seuraavaksi pikkupojaksi, mutta osa hänestä on iloinen, että Ed ilmestyi sotkemaan aamua entisestään. Yö tuntuu nyt niin kaukaiselta, sen pimeyden tuoma turva ja luontevuus tuntuvat haihtuneen. Päivän kirkkaassa valossa on taas selvää, että Winry ja Paninya ovat olleet pari jo pitkään, eikä Al oikein tiedä, miten päin hän sopii yhtälöön. Edin läsnäolo on tuttua ja antaa hänelle hiukan itsevarmuutta.

Tytöt istuvat sängyssä mukavasti selät seinää vasten, ja Al jähmettyy hetkeksi ovensuuhun. He ovat niin kauniita ja hymyilevät hänelle niin, että hän tuntee punan nousevan taas kasvoilleen ja jalkojensa muuttuvan pehmeiksi ja lötköiksi kuin keitetty pasta. Paninyalla on päällään vain yksinkertaiset mustat alusvaatteet, ja Winryllä puolestaan paita, jonka Al on joskus aiemmin nähnyt Paninyalla.

“Huomenta, Al”, Winry virnistää ja tekee hänelle tilaa sängyllä. Hän kömpii tämän viereen ja tuntee hymyn leviävän omilleenkin kasvoilleen, kun Winry varastaa pehmeän suukon. Ed teeskentelee yökkäävänsä tarjottimelle laskiessaan sitä sängylle, ja väistää taitavasti automailin leikkimielistä potkua, jonka Paninya kohdistaa häneen. Hänkin kuitenkin istuu sängylle ja antaa Winryn nostaa jalkansa hänen syliinsä.

Kaikki muut käyvät ruuan kimppuun hyvällä ruokahalulla, mutta Al keskittyy juomaan mehua ja nakertamaan leipää rauhallisesti. Hänen kehonsa ei vieläkään ole tottunut suuriin määriin ruokaa. Hänen ympärillään keskustelu hyppii Edin työstä Winryn suunnittelemaan uuteen automail-malliin, Alin alkeemisiin tutkimuksiin ja kaupunkijuoksukilpailuun johon Paninya aikoo seuraavalla viikolla osallistua, eikä Al pysty pitämään hölmönonnellista hymyä poissa kasvoiltaan.

Ehkä kaikki on vielä uutta ja pelottavaa, tämä suhde ja hänen kehonsa - ehkä Edin katseessa on melankoliaa joka tekee Alin surulliseksi tämän katsellessa heitä kolmea, ehkä he ovat kaikki vasta aikuisuuden kynnyksellä ja omilla tavoillaan epävarmoja - mutta ainakin heillä on toisensa.

Winry varastaa Alilta lisää appelsiininmakuisia suukkoja, ja sillä aikaa Paninya varastaa kahvikupin Winryn kädestä, ja Edin naurussa on aurinkoa ja onnea. Alilla on tyttönsä ja veljensä ja heillä on yhteinen pieni kotinsa. Ehkä Edillä on Mustang, tavalla jota tämä ei vielä uskalla uskoa. Al tietää, ettei hymyileminen aina tule olemaan helppoa, sillä heillä on edessään kivinen tie, mutta ehkä se ei haittaa.



-
A/N: Kiitos lukemisesta <3<3 Jätäthän kommenttia jos tykkäsit!

[Chibi]

Kommenttikampanjasta moi! Tällä oli tosi kiva nimi ja sain (taas) katsottua Brotherhoodin läpi, joten FMA:n lukeminen oli enemmän kuin tervetullutta.
Tämä oli ihanan leikittelevä ja vähän kuumakin pätkä, vaikkei mitään suoraan sanottukaan. Edin ja Royn 'suhde' taustalla toimi myös tosi hyvin.
Aluksi pelkäsin oikeastaan jotain synkistelevää pohdintaa ensimmäisen raapaleen perusteella.

Ed ja Al olivat niin IC, että nauratti  Onnistunutta tekstiä siis heidän puolestaan. Aivan erityisesti pidin Edin puheista, sillä ne sopivat tyypin suuhun täydellisesti. Paninya oli päässyt jo unohtumaan ja hänet jouduin googlettamaan lukemisen aloittaessa. Paninya kieltämättä toi hyvän lisän ryhmädynamiikkaan.
Kuvailusi oli myös todella todentuntuista. Edin vielä öljyinen tuoksu ja sittemmin savun ja partaveden tuoksu. Alin tuntemukset nyt ja muistot haarniskassa.

“Helvetti!” Ed älähtää puoliksi kuiskaten. “Ajattelin, että olette varmasti vielä nukkumassa. Pitääkö sinun olla tuollainen aamuvirkku?”

Tälle hymyilin vähän ääneen. Jotenkin näin koko kohtauksen sieluni silmin. Edin säikähdys ja ärtymys on tässä tosi elävää. Minusta oli kuitenkin melko selvää, että Al olisi aamuvirkku, kun taas Ed varmaan olisi jatkanut uniaan, jos olisi saanut siihen mahdollisuuden 

“Ja sitten, paskiainen kun on, hän potkaisi minut ulos kukonlaulun aikaan kun lähti itse töihin.”

Ah, taattua Mustangia <3 Vaikka toki Ed parka. Raivostuttavaa tulla ulospotkituksi aamun sarastaessa vain koska herra prikaantinkenraali lähtee töihin.

tänäänvapaapäivä

Tässä oli tainnut unohtua välilyönti

Alin alkeemisiin tutkimuksiin

Alkemisiin?

Pidin Toivottavasti kirjoittelet pian lisää FMA:ta